Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain (548/2016, jäljempänä rajoituslaki) sekä eräiden kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa säädettyjen velvoitteiden soveltamisesta annetun lain (490/2014) voimassaoloa jatkettaisiin yhdellä vuodella. Lisäksi rajoituslain mukaisia ehtoja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskeville ulkoistussopimuksille ja merkittäville rakennusinvestoinneille tiukennettaisiin.
Hallintovaliokunta pitää mainittujen lakien voimassaolon jatkamista vuodella tarpeellisena maakunta‑ ja sote-uudistuksen aikataulun muuttumisen vuoksi. Valiokunta on rajoituslakia koskevaa hallituksen esitystä käsitellessään pitänyt esityksen taustalla olevaa ajatusta turvata sosiaali‑ ja terveydenhuollon järjestäminen yhdenvertaisesti ja kustannustehokkaasti tulevissa rakenteissa perusteltuna. Ratkaisut, joita kunnat tällä hetkellä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkkonsa suhteen, voivat vaikuttaa merkittävälläkin tavalla tulevien maakuntien toimintaedellytyksiin, mutta myös kuntien tulevaisuuden toimintaan ja talouden tilaan. Selvityksen mukaan riskejä voidaan pitää myös julkisen talouden kannalta mittaluokaltaan merkittävinä (HaVL 25/2016 vp). Paras-puitelain velvoitteiden osalta valiokunta toteaa, että olemassa olevien organisaatioiden purkaminen vuodeksi ennen laajempaa uudistusta ei olisi tarkoituksenmukaista.
Rajoituslakiin esitetyn muutoksen mukaan sääntelyä sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistussopimuksista tiukennettaisiin siten, että sopimuksessa tulee olla irtisanomislauseke, jos sopimuksen arvo on yli 30 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon vuotuisista käyttömenoista ja sopimus on voimassa pitempään kuin vuoden 2020 loppuun. Voimassa olevan lain mukaan raja on 50 prosenttia ja sopimuskausi viisi vuotta. Jos sopimuksia tehdään usean eri tuottajan kanssa, irtisanomisehto on esityksen mukaan sisällytettävä siihen sopimukseen, jossa raja ylittyy, ja kaikkiin sen jälkeen tuleviin sopimuksiin. Ehdotetun lain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisessä järjestämisvastuussa olevalla on oikeus irtisanoa sopimus vuoden 2020 aikana ilman, että irtisanomisesta syntyy korvausvelvollisuutta.
Hallintovaliokunta pitää muutoksia valiokunnan lausunnossa HaVL 25/2016 vp esitetyt näkökohdat ja lakiehdotuksen tavoitteet huomioon ottaen aiheellisina ja perusteltuina. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotus rajoittaa jossain määrin kunnallista itsehallintoa, mutta sitä tasapainottaa olennaisesti sääntelyn kunnan itsenäisen päätösvallan käyttöä turvaava vaikutus. Sääntely koskee sellaisia sopimusehtoja, jotka voisivat poikkeuksellisen voimakkaasti rajoittaa kunnan tai kuntayhtymän itsenäisen päätösvallan käyttöä velvoittamalla niitä niiden taloudellisen itsenäisyyden kannalta suhteettomiin korvausvastuisiin. Valiokunta pitää painavana perusteluna myös sitä, että sääntelyllä pyritään turvaamaan reaalinen mahdollisuus sosiaali‑ ja terveyspalvelujen toteuttamiseen yhdenvertaisesti koko maassa.
Valiokunta toteaa, että tarve tälle esitykselle liittyy osittain siihen, että päivystysasetus käsiteltiin erillään sosiaali‑ ja terveydenhuollon uudistuksesta.
Mitä tulee jo tehtyihin tai hyvin pitkälle valmisteltuihin sopimuksiin, valiokunnan käsityksen mukaan kohtuuttomiin tilanteisiin saattaisi olla mahdollista puuttua nykyisen lainsäädännön tai yleisen sopimusoikeuden perusteella. Tällaiset kysymykset jäävät kuitenkin tuomioistuimen yksittäistapauksittain ratkaistaviksi.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisäksi yli viiden miljoonan euron rakennusinvestointeihin myönnettävän poikkeusluvan edellytyksiä tiukennettaviksi siten, että sosiaali- ja terveysministeriö voi myöntää poikkeusluvan vain, jos investointi on palvelujen saatavuuden turvaamiseksi välttämätön ja kiireellinen. Periaatetta sovellettaisiin myös sellaiseen vuokra- tai muuna käyttöoikeussopimuksena toteutettavaan investointiin, jonka sopimusehtojen mukaan hanke on rinnastettavissa kunnan tai kuntayhtymän omistukseen tehtävään investointiin.
Jos yli viiden miljoonan euron investointi ei ole palvelujen saatavuuden turvaamiseksi välttämätön ja kiireellinen, valiokunnan mielestä on tarkoituksenmukaista, että päätöksenteko investoinnista jää maakunta- ja sote-uudistuksessa kaavaillun mukaisesti maakuntien ja Maakuntien tilakeskus Oy:n vastuulle. Tällaisilla investointihankkeilla on erittäin suuri merkitys sosiaali- ja terveyspalveluille, joiden yhdenvertainen toteuttaminen tulee turvata. Investoinnit vaikuttavat myös maakuntien taloudellisiin toimintaedellytyksiin ja ylipäänsä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseen. Valiokunta tähdentää lisäksi, että rakennusinvestointeja koskevat säännökset mahdollistavat jatkossakin sellaiset investoinnit, jotka voidaan tehdä ilman lupaa valvontaviranomaisten määräyksestä tai jotka kuuluvat rakennuksen vuosihuoltoon.
Rajoituslain muutos ei estä kuntia ja kuntayhtymiä tekemästä sopimuksia, jotka koskevat sitä aikaa, jolloin niillä on järjestämisvastuu palveluista, mutta ehdotus mahdollisesti hillitsee kaikkein aktiivisimpia pyrkimyksiä. Valiokunta toteaa, että ratkaisut, joita kunnissa ja kuntayhtymissä tehdään, vaikuttavat merkittävällä tavalla sekä maakuntien toimintaedellytyksiin että kuntien tulevaisuuden toimintaan ja talouden tilaan. Hallintovaliokunta puoltaa esitettyjä ehdotuksia.