Direktiivin tarkoitus
Ehdotetulla direktiivillä korvataan vuonna 2002 tehty neuvoston puitepäätös terrorismin torjumisesta (2002/475/YOS, muutettu puitepäätöksellä 2008/919/YOS). Direktiiviin siirretään puitepäätöksessä oleva terrorismirikoksia koskeva sääntely. Lisäksi jäsenvaltiot velvoitetaan kriminalisoimaan puitepäätökseen verrattuna uusia tekoja, joita ovat terrorismiin liittyvän koulutuksen vastaanottaminen, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten mukaan lukien sellaisen matkustamisen järjestäminen ja muu edistäminen sekä terrorismin rahoittaminen mukaan lukien matkustamisrikoksen rahoittaminen. Lisäksi direktiiviehdotukseen sisältyy säännöksiä terrorismin uhrien auttamisesta ja tukemisesta.
Terrorismin torjunta on yksi EU:n sisäisen turvallisuuden agendan painopistealue, ja puitepäätöksen päivittäminen on yksi siihen sisältyvä toimenpide. Muita terrorismin torjuntaan liittyviä kansainvälisiä instrumentteja ovat YK:n jäsenvaltioita velvoittava päätöslauselma 2178 (2014) (jäljempänä päätöslauselma) ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen (CETS 196) lisäpöytäkirja (jäljempänä lisäpöytäkirja). Lisäksi on OECD:n yhteydessä toimivan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suositus (nro 5). Joulukuun alusta 2016 tulee voimaan rikoslain 34 a luvun muutos (919/2016), jolla toteutetaan päätöslauselmassa asetetut kriminalisointivelvoitteet. Samalla tulevat toteutetuiksi myös lisäpöytäkirjasta aiheutuvat kriminalisointivelvoitteet.
Valiokunta pitää direktiivin tavoitteita terrorismin torjunnan tehostamisesta tärkeinä. Terrorismintorjunta on pitkälti jäsenvaltioiden kansallisessa toimivallassa, mutta EU:lla on tärkeä roolinsa. Jäsenvaltioiden lainvalvonta- ja turvallisuusviranomaisilla on käytössä useita EU:n laajuisia tietokantoja ja tiedonvaihtoinstrumentteja. Jäsenvaltioiden yhtenäinen kriminalisointien vähimmäistaso edistää ja helpottaa toimivaltaisten viranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä. Terrorismin torjunnalla on yhteiskunnan turvallisuuden kannalta suuri merkitys, ja epäiltyjen terrorismirikosten selvittämisintressi on sen vuoksi korkea. Direktiiviehdotuksen toimenpiteet edistävät siten myös Suomen sisäistä turvallisuutta.
Valiokunta toteaa yhtenä rajat ylittävää yhteistyötä tehostavana yksityiskohtana, että yleisnäkemykseen verrattuna uutena asiana direktiiviehdotuksen 21 d artiklassa ehdotetaan muutettavaksi ja täydennettäväksi neuvoston päätöstä 2005/671/JHA siltä osin kuin kysymys on jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta koskien terrorismirikosten estämistä, paljastamista, tutkimista ja syytevaihetta. Muutosten sanamuodon ja niihin liittyvien johdantokappaleiden perusteella tietojenvaihdossa on kysymys kansallisen lain rajoissa tapahtuvasta, jo olemassa olevan Euroopan unionin oikeudellisen viitekehyksen käytännön toiminnan vahvistamisesta.
Ihmisoikeuksien ja oikeudellisten perusperiaatteiden huomioon ottaminen
Valiokunta viittaa direktiiviehdotuksesta aiemmin antamaansa lausuntoon HaVL 3/2016 vp ja pitää tärkeänä, että rikostorjunnallisten näkökohtien vastapainoksi korostetaan ihmisoikeuksien ja oikeudellisten perusperiaatteiden merkitystä puututtaessa terrorismiin rikosoikeuden keinoin. Ihmisoikeuksien ja oikeudellisten perusperiaatteiden huomioon ottaminen on nostettu puheenjohtajan asiakirjassa 13686/16 artiklatasolle (artikla 21 b). Lisäksi velvoitetta täsmennetään artiklan johdantokappaleissa.
Matkustamisrikos
Valiokunta on lausunnossaan HaVL 3/2016 vp sekä edellä mainittua rikoslain muutosta koskevassa lausunnossaan HaVL 32/2016 vp — HE 93/2016 vp tarkastellut matkustamisrikoksen kriminalisointiin liittyviä kysymyksiä. Direktiivin tavoitteena on vaikuttaa ns. vierastaistelijailmiöön, jossa eri puolilta maailmaa matkustetaan konfliktialueille osallistumaan terroristiseen toimintaan. Ilmiö on erityisesti Syyrian tilanteen kehittymisen myötä merkittävästi lisääntynyt. Palatessaan konfliktialueelta lähtömaihinsa vierastaistelijat saattavat muodostaa terroristisen uhan, koska he ovat usein terroristisen tietotaidon lisäksi omaksuneet väkivaltaisen ideologian. Opittuja asioita hyödyntäen he saattavat myös radikalisoida ja rekrytoida muita henkilöitä mukaan terroristiseen toimintaan. Myös Suomesta on matkustettu terroristista toimintaa tukeviin tai sen salliviin valtioihin ja konfliktialueille tarkoituksena osallistua eri tavoin terroristiseen toimintaan. Poliisitoiminnan käytännön näkökulmasta keskeistä sekä lähtö- että paluutilanteissa on vierastaistelijoiden tunnistaminen.
Matkustamisrikosta koskeva 9 artikla on muuttunut yleisnäkemykseen verrattuna siten, että kriminalisoinnin tulee kattaa myös jäsenvaltioihin kohdistuva matkustaminen. Yleisnäkemyksen mukainen matkustaminen olisi koskenut vain matkustamista EU:n ulkopuolelle. Valiokunta on katsonut yleisnäkemyksen mukaisen kriminalisoinnin olleen siinä vaiheessa hyväksyttävissä saavutettuna kompromissina, vaikka se ei parhaalla mahdollisella tavalla edistä viranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä terrorismirikosten selvittämisessä (HaVL 3/2016 vp).
Puheenjohtajan asiakirjassa WK 583/2016 ehdotetaan kriminalisointia, joka on myös joulukuun alusta 2016 voimaan tulevaa rikoslain 34 a luvun 5 b §:ää laajempi. Artikla 9 edellyttäisi sitä, että rikosoikeudellisesti olisi vastattava myös sellaisten henkilöiden muodostamaan uhkaan, jotka palaavat Suomeen (Suomen kansalaiset ja Suomessa asuvat) tai muuten matkustavat Suomeen. Rikoslain 34 a luvun 5 b §:ssä säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kansalaisuus- tai asuinvaltioonsa matkustavat henkilöt.
Puheenjohtaja ehdottaa direktiiviin otettavaksi kaksi vaihtoehtoista tapaa toteuttaa palaajia koskeva kriminalisointi. Toinen lähtee siitä, että jäsenvaltion on säädettävä rangaistavaksi matkustaminen sen alueelle tarkoituksessa tehdä terrorismirikos tai edistää sen tekemistä (alakohta a). Toisen vaihtoehdon mukaan velvoite voitaisiin toteuttaa säätämällä rangaistavaksi alueelle tulevan henkilön valmistelevat, terrorismirikoksen tekemistä tai sen edistämistä koskevat teot (alakohta b).
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että matkustamisrikokselle on aiheellista löytää sisältö, joka on toisaalta tarkoituksenmukainen sekä toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien ja kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden vaatimukset täyttävä. Valiokunta yhtyy käsitykseen siitä, että jäsenvaltion kannalta merkittävän uhkan muodostavat tilanteet, joissa henkilö matkustaa sen alueelle tehdäkseen terrorismirikoksen. Koska jäsenvaltion kannalta uhka on näissä tilanteissa korostuneempi kuin jäsenvaltiosta ulkomaille matkustamisen kohdalla, voidaan pitää perusteltuna ja johdonmukaisena, että myös tähän uhkaan pyritään vastaamaan rikosoikeuden keinoin.
Puheenjohtajan asiakirjan (14238/16) mukaan 9 artikla sisältää terrorismirikoksia koskevaan 3 artiklaan kohdistuvan viittauksen lisäksi myös jatkokirjelmässä ennakoidut viittaukset 4, 7 ja 8 artiklaan, jotka koskevat terroristiryhmään liittyviä rikoksia sekä koulutuksen antamista ja ottamista terrorismia varten. Tässäkin muodossa direktiivissä säädetty matkustamisen tarkoitus olisi suppeampi kuin rikoslain 34 a luvun 5 b §:ssä, joka kattaa kaikki rikoslain 34 a luvussa säädetyt rikokset. Tämä seikka on tärkeä huomioida direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa, mikäli valittaisiin alakohta a:n mukainen vaihtoehto.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiivineuvotteluissa on ilmennyt, että alakohta b antaisi tekotapansa yleisluonteisen kuvauksen vuoksi melko paljon joustonvaraa direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa. Alustavan arvion mukaan tämä velvoite tulisi ainakin pitkälti katetuksi jo sillä, että rikoslain 34 a luvun 2 §:ssä säädetään rangaistavaksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Tästäkin vaihtoehdosta saattaa aiheutua lainmuutostarpeita.
Tässä yhteydessä valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että vaikka joulukuun alusta 2016 voimaan tuleva rikoslain muutos ei sisällä palaajia koskevaa kriminalisointia, Suomeen terrorismirikosta tekemään tulevan henkilön toimintaan voidaan laajalti puuttua jo voimassa olevan rikoslainsäädännön ja poliisin toimivaltuuksia koskevan sääntelyn nojalla, pakkokeinolain (806/2011) 10 luku mukaan lukien. Rikoslaissa on kriminalisoitu esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Muidenkin vakavien rikosten valmistelu on laajalti säädetty rangaistavaksi. Poliisilla on lisäksi poliisilain (872/2011) 5 luvun nojalla terrorismirikoksia ja muita vakavia rikoksia koskien laajat toimivaltuudet toimia rikoksen estämiseksi jo ennen kuin mitään rikosta on tehty.
Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
Direktiivissä säädettäisiin myös velvoite kriminalisoida kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten (artikla 8). Puheenjohtajan asiakirjan 13686/16 mukaan kouluttautuminen terrorismia varten ei 8 artiklan mukaan edellyttäisi sitä, että koulutusta otetaan toiselta henkilöltä. Säännös kattaisi siten myös itseopiskelun. Säännöksen tarkoituksena on vastata ns. yksinäisten susien aiheuttamaan uhkaan.
Voimassa olevassa rikoslain 34 a luvun 4 b §:ssä (1068/2014) säädetään rangaistavaksi kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Rangaistavaa on kouluttautua räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä varten. Koulutuksen kohteena olevien asioiden osalta pykälä vastaa puheenjohtajan asiakirjan 8 artiklassa mainittuja asioita. Rikoslain 34 a luvun 4 b §:ssä oleva viittaus koulutuksen antamista koskevaan 4 a §:ään tarkoittaa kuitenkin sitä, että henkilö kouluttautuu koulutuksen antajan ohjauksessa. Pelkkä itseopiskelu ei ole säännöksen perusteella rangaistavaa.
Valiokunta on tarkastellut kouluttautumiseen ja itseopiskeluun liittyviä näkökohtia lausunnossaan HaVL 16/2014 vp — HE 18/2014 vp. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että itseopiskelussa kysymys ei ole pelkästään tiedon vastaanottamisen oikeuteen liittyvästä herkästä ihmisoikeusasiasta, vaan haasteita sisältyy myös siihen, miten näitä tapauksia paljastetaan, kuinka todisteita hankitaan ja kuinka tekijän tarkoitus todistetaan. Näytönhankintakysymysten voidaan olettaa korostuvan esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa terroristisessa koulutuksessa hyödynnettävä materiaali on julkisesti saatavilla. Toisaalta on otettava huomioon se, että niin ohjatusti tapahtuva kouluttautuminen kuin itseopiskelukin voivat samalla tavoin edistää hyvin vakavan rikoksen eli terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston jatkokirjelmässä esitettyyn toimintalinjaan. Direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa on niin tältä osin kuin muutoinkin kiinnitettävä huomiota rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen.
Viittaukset 10 artiklaan
Terrorismin rahoittamista koskevaan 11 artiklaan ja suhdetta terrorismirikoksiin koskevaan 15 artiklaan sisältyy yleisnäkemyksen tapaan viittaus matkustamisrikoksen edistämistä koskevaan 10 artiklaan. Viittaukset tarkoittavat sitä, että matkustamisrikoksen edistämisen tulee olla rangaistavaa ja että matkustamisrikoksen edistämiseltä ei saa edellyttää yhteyttä tiettyyn matkustamisrikokseen. Viittaus 10 artiklaan ulottaa rikosoikeudellisen vastuun pitkälle, mihin Suomi on myös yleisnäkemyksen saavuttamisen jälkeen kiinnittänyt huomiota. Neuvotteluissa vain muutamat jäsenvaltiot ovat jakaneet Suomen huolen, minkä vuoksi viittauksia ei ole saatu pois eikä ole käytännössä mahdollista enää saada pois. Jatkokirjelmän mukaan Suomi joutuu siten viime kädessä hyväksymään ehdotuksen. Oikeusministeriön arvion mukaan puheenjohtajan asiakirjan 21 b artikla johdantokappaleineen mahdollistaa vielä direktiivin täytäntöönpanovaiheessa kuitenkin sen, että viittausten oletettavasti edellyttämät lainsäädäntömuutokset saadaan toteutettua Suomen rikosoikeudelliseen järjestelmään soveltuvalla tavalla.
Salaiset pakko- ja tiedonhankintakeinot
Poliisitoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisinta on pyrkiä ennalta estämään terrorismirikoksia. Valiokunta viittaa lausuntoonsa HaVL 3/2016 vp ja pitää tärkeänä, että uudet kriminalisoinnit otetaan huomioon myös niin, että salaiset pakko- ja tiedonhankintakeinot ovat käytettävissä uusien terrorismirikosten estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä. Valiokunta toteaa myönteisenä sen, että direktiiviin ollaan ottamassa jo useissa muissa rikosoikeuden alan direktiiveissä oleva artikla, jonka mukaan terrorismirikosten tutkinnassa on oltava käytettävissä tutkintakeinot, jotka ovat käytettävissä järjestäytyneen tai muun vakavan rikollisuuden tutkinnassa. Poliisin operatiivisen toiminnan kannalta on olennaista, että poliisilla on tarkoituksenmukaiset toimivaltuudet tiedonhankintaan ja riittävät henkilövoimavarat soveltaa toimivaltuuksia.
Terrorismin uhrien auttaminen ja tukeminen
Jatkokirjelmän mukaan Euroopan parlamentin esittämien kantojen vuoksi terrorismin uhrien auttamista ja tukemista koskevia 22 artiklan säännöksiä on muutettu yleisnäkemykseen sisältyneistä. Muutoksia tehtäessä on otettu huomioon yleisnäkemyksen lähtökohdat, joiden mukaan uhrien auttamista koskevan sääntelyn perusta on rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista tehdyssä direktiivissä (2012/29/EU) ja jo olemassa olevia rakenteita voidaan hyödyntää uhrien auttamisessa ja tukemissa ottaen huomioon kansallisen lainsäädännön määräykset. Valiokunta on korostanut näiden seikkojen tärkeyttä lausunnossaan HaVL 3/2016 vp. Valiokunta tähdentää, että direktiivissä asetettavien velvoitteiden aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia tulee arvioida tarkemmin vielä täytäntöönpanon yhteydessä.
Yhteenveto
Yhteenvetona hallintovaliokunta katsoo, että puheenjohtajan ehdotus on hyväksyttävissä neuvottelujen perusteella saavutettavissa olevana kompromissina. Toimialansa huomioon ottaen valiokunta ei ota kantaa valtioneuvoston kannassa viitattuun perustuslain 9 §:n 3 momentin tulkintaan.
Neuvoston, parlamentin ja komission julistus
Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan direktiivin hyväksymisen yhteydessä on tarkoitus samalla hyväksyä Euroopan unionin neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteinen julistus, jossa korostetaan terrorismiin johtavan radikalisoitumisen vastaisia ennalta estäviä toimia ja tehokasta terrorismirikoksia koskevaa jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Julistuksen mukaan komissio tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä erityisesti tarjoamalla taloudellista tukea radikalisoitumisen vastaisiin projekteihin. Tietojenvaihdon osalta kysymys on olemassa olevien unionin instrumenttien täysimittaisesta käyttämisestä ja unionin lainsäädännön tehokkaasta täytäntöönpanosta, mikä vastaa direktiiviin tästä aiheesta otettavia määräyksiä ja niiden tulkintaa ohjaavia johdantokappaleita.
Valiokunta pitää julistuksessa esiin nostettuja seikkoja erittäin tärkeinä ja tukee julistuksen hyväksymistä.
Tässä yhteydessä valiokunta viittaa myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta antamaansa lausuntoon HaVL 40/2016 vp, jossa se on todennut Eurooppaa kohdanneeseen hallitsemattomaan muuttoliikekriisiin liittyvän vastaanottajamaiden sisäisen turvallisuuden kannalta merkityksellisiä radikalisoitumisesta johtuvia riskejä esimerkiksi terrorismin, ulkomaalaisvastaisten ääriliikkeiden sekä rikollisuuden kautta. Valiokunta on muistuttanut myös siitä, että Suomeen on saapunut vuonna 2015 noin 32 500 turvapaikanhakijaa, joista pääosan ei odoteta saavan kansainvälistä suojelua. Osaa heistä ei saada vapaaehtoisesti tai pakolla palautettua. Tilanne on vastaavanlainen muuallakin unionin alueella. Osa näistä henkilöistä saattaa muodostaa yhteiskunnassa turvallisuusriskin ja saattaa osallistua järjestäytyneeseen rikolliseen toimintaan, jos he ilman laillista oleskeluoikeutta jäävät ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolelle.