VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (=Yhdistynyt kuningaskunta) toimitti 29. päivänä maaliskuuta 2017 ilmoituksen aikomuksestaan erota unionista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan mukaisesti. Perustamissopimuksia ei enää sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan erosopimuksen voimaantulopäivästä tai sen puuttumisesta, kahden vuoden kuluttua ilmoituksesta, toisin sanoen 30. päivästä maaliskuuta 2019, ellei Eurooppa-neuvosto suostu yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa yksimielisesti jatkamaan kyseistä määräaikaa. Tässä muistiossa käsitellään ainoastaan toimenpiteitä, jotka koskevat tilannetta, jossa Yhdistynyt kuningaskunta eroaisi unionista ilman erosopimusta.
Komission linjana on, että kaikissa EU:n toimissa, joilla varaudutaan sopimuksettomaan eroon, on samat yhteiset perusperiaatteet. Varautumistoimenpiteiden ensisijaisena tavoitteena on EU:n ja sen jäsenvaltioiden intressien turvaaminen, ja vain vakavimpien häiriöiden minimointi. Kyse on siis välttämättömistä ja määräaikaisista EU:n yksipuolisista toimenpiteistä, jotka toimisivat siltana pahimman yli. EU:n yleisenä lähtökohtana on, että sopimuksettoman eron toimenpiteet eivät voi vastata Ison-Britannian EU-jäsenyyden aikaista nykytilaa eivätkä ne voi korvata erosopimusta tai EU:n ja UK:n tulevaa suhdetta koskevia sopimuksia ja järjestelyjä.
Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista ilman erosopimusta johtaisi siihen, että erityissäännösten puuttuessa suhteessa muihin 27 jäsenvaltioon, päättyisivät kaikki unionin säädöksistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet markkinoille pääsyn osalta, mitkä on mainittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009.
Ehdotuksella sovittaisiin maantieliikenteen tavarakuljetusten perusluonteisiin liikenneyhteyksiin liittyvistä väliaikaisista säännöistä unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vuoden 2019 loppuun. Ehdotus antaisi lisäaikaa unionin jäsenvaltioille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle varsinaisen sopimuksen valmistelemiseksi. Asetus loisi väliaikaiset pelisäännöt maantieliikenteen tavarakuljetuksille unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välille, jotta häiriöitä syntyisi markkinoille mahdollisimman vähän.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto katsoo, että perusyhteyksien turvaaminen on tarpeellista siinä tilanteessa, että Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenyys Euroopan unionissa lakkaa ilman sovittua siirtymäaikaa eli käytännössä niin, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan unionista ilman sopimusta (ns. no deal-tilanne).
Valtioneuvosto katsoo, että on minimoitava häiriöt, joita Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista ilman sopimusta aiheuttaisi maantien tavarakuljetusmarkkinoille. Ehdotus takaisi määräajaksi, eli loppuvuodelle 2019, Yhdistyneen kuningaskunnan kahdenväliset maantieliikenteen tavarakuljetukset unionin kanssa, mitä valtioneuvosto pitää kannatettavana. Valtioneuvosto pitää ehdotusta oikeansuuntaisena toimena, mutta katsoo, ettei asetusta tule pitää ainoana vaihtoehtona väliaikaiseksi ratkaisuksi. Kyseessä on väliaikainen asetus ja vuoden 2020 alusta alkaen tulisi voimassa olla uusi ratkaisu unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisiin kuljetuksiin.
Komission mukaan asetus (EY) N:o 1072/2009 varaa toimivallan unionille keskeisten sopimusten tekemiseen kolmansien maiden kanssa. Valtioneuvosto katsoo, ettei asetuksen (EY) N:o 1072/2009 1 artikla rajoita kahdenvälisiä sopimuksia unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Jos sääntelyn keinoksi valitaan asetus, tulee huomioida sen vaikutukset toimivallanjakoon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä ja miten jäsenvaltioiden liikennetarpeet voidaan jatkossakin ottaa joustavasti huomioon. Valtioneuvosto katsoo, ettei tämä asetusehdotus saa vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen yleisesti tehdä kuljetustarpeiden vaatimia kahdenvälisiä tieliikennesopimuksia kolmansien maiden kanssa.
Ehdotukseen sisältyy säännös, joissa esitetään, että komissiolle annettaisiin toimivalta antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Valtioneuvosto katsoo, että asetuksen tarkemmassa muotoilussa tulee varmistaa, että toimivallan siirtoa koskevat säännökset ovat selkeitä ja komissiolle siirrettävä toimivalta on asianmukaisesti rajattu, jotta jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa ei tosiasiallisesti siirry komissiolle.