Yleistä.
Komission tiedonannossa on kuvattu keskeiset toimenpiteet, joita komissio pitää tarpeellisina tekijänoikeuksien modernisoimiseksi. Tiedonannon yhteydessä komissio julkaisi asetusehdotuksen sisällön siirrettävyydestä. Komission on tarkoitus antaa tiedonantoon liittyvät mahdolliset muut lainsäädäntöehdotukset vuoden 2016 aikana.
Sivistysvaliokunta on 4.3.2016 antamassaan lausunnossa (SiVL 3/2016 vp — U 3/2016 vp) määritellyt kantansa valtioneuvoston kirjelmään eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävän siirrettävyyden varmistamisesta sisämarkkinoilla (siirrettävyysasetus). Valiokunta ei nyt ota tässä lausunnossa kantaa sisällön siirrettävyyteen liittyviin kysymyksiin.
Valiokunnassa on käsittelyssä eduskunnalle annettu selvitys (E 13/2016 vp) komission julkisesta kuulemisesta, jonka aiheena on EU:n teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntökehys. Sivistysvaliokunta tulee antamaan tästä selvityksestä erillisen lausunnon.
Sivistysvaliokunta pitää kannatettavana, että sisältöjen saatavuutta EU:ssa edistetään, jotta suomalaiset sisällöt ja palvelut menestyvät kansainvälistyvässä kilpailussa ja sisältöjen arvoverkon kokonaisarvo kasvaa. EU:n tekijänoikeuspolitiikan tavoitteena tulee olla EU:n kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja tekijänoikeusmarkkinoiden kokonaisvolyymin kasvu niin oikeudenhaltijoiden ja sisältöteollisuuden kuin kuluttajien hyväksi. Valiokunta painottaa riittävien vaikutusarviointien merkitystä, jotta pientenkin kieli- ja markkina-alueiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon.
Sivistysvaliokunta yhtyy valtioneuvoston selvityksessä esitettyihin kantoihin seuraavin painotuksin.
Alustatalous.
Komission tiedonannon mukaan on herännyt keskustelua sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin vastuuta koskevasta poikkeuksesta, jonka turvin ns. välittäjäpalveluille on tullut mahdolliseksi harjoittaa tekijänoikeuden kannalta merkittävääkin toimintaa, sopimatta etukäteen sisältöjen tekijöiden ja tuottajien kanssa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan välittäjäpalveluiden liiketoimintamalli perustuu sähkökauppadirektiivin (2000/31/EY) ns. safe harbour -sääntelyyn, joka rajaa merkittävästi internetvälittäjien sisältöön liittyvää vastuuta. Asiantuntijataholta on arvioitu, että kyseessä voi olla jopa miljardien eurojen arvonsiirto Euroopan markkina-alueelta. EU-tasolla tästä ilmiöstä käytetään nimitystä arvokuilu, "transfer of value" tai "value gap". Komissio ei ole julkistanut suunnitelmiaan siitä, millä tavoin se olisi puuttumassa alustojen oikeudelliseen asemaan tai ns. arvokuiluun.
Sivistysvaliokunta pitää saamansa selvityksen perusteella eurooppalaisten digimarkkinoiden kehittymisen kannalta ongelmallisena sitä, että muiden sisältöpalveluiden kilpailuasema suhteessa edellä tarkoitettuihin välittäjäpalveluihin ei ole tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Välittäjäpalvelut voivat hyödyntää toiminnassaan kaupallisesti luovia sisältöjä, mutta tästä hyödyntämisestä johtuvasta lisäarvosta ei eräiden asiantuntijalausuntojen mukaan palaudu kohtuullista korvausta luovalle alalle.
Keskustelu alustoista ja arvokuilusta on saadun selvityksen mukaan kuitenkin edelleen varsin jäsentymätöntä. Keskustelussa käytetty alusta-termi on jo sinällään sisällöltään jonkin verran epäselvä. Alustaksi luokitellaan niin Youtube kuin Twitter, Facebook ja muut sosiaalisen median sovellukset. Näiden välillä on kuitenkin eroja esimerkiksi siinä, miten palveluun voidaan tallentaa sisältöä tai miltä osin niissä oikeasti hyödynnetään kaupallisessa tarkoituksessa tuotettuja sisältöjä ja miltä osin loppukäyttäjien itsensä tuottamia ei-kaupallisia sisältöjä. Eroja on myös siinä, missä laajuudessa alustalla olevat sisällöt ovat kaikkien käyttäjien tai vain rajoitetun piirin käytössä.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että komissio pohtii eri tekijöitä, jotka liittyvät tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten verkkojakelun arvonmuodostukseen ja oikeuksien ja vastuiden jakamiseen eri markkinatoimijoiden välillä (ns. alustatalousselvitys). Nykyinen epätasapainoinen tilanne vähentää joka tapauksessa eurooppalaisten sisällön tekijöiden ja tuottajien tuloja sekä hankaloittaa alan kasvua ja työpaikkojen syntyä Eurooppaan. Osaltaan se voi heikentää kotimaisen ja omaleimaisen kulttuurin tuottamismahdollisuuksia koko Euroopassa. Komission mahdollisten oikeudellisten jatkotoimien tulee olla mahdollisimman laajasti kaikkien osapuolten kannalta tasapainoisia ja oikeasuhtaisia.
Tekijänoikeusrajoitukset.
Euroopan komissio on ilmoittanut tarkistavansa tutkimuksessa sovellettavia keskeisiä EU:n tekijänoikeussääntelyn poikkeussäännöksiä. Poikkeussäännösten perusteella tekijänoikeudella suojattuja teoksia voidaan käyttää määritellyissä olosuhteissa ilman oikeudenhaltijoiden ennakkolupaa. Tekijänoikeuden rajoitukset on harmonisoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa. Siinä on tyhjentävä lista Euroopan unionissa sallituista tekijänoikeuden rajoituksista. Jäsenmaille rajoituksista säätäminen on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vapaaehtoista. Suomessa on vain vähäisessä määrin säädetty opetukseen ja tutkimukseen kohdistuvia erityisiä tekijänoikeuden rajoituksia. Sen sijaan Suomessa on laajasti hyödynnetty sopimuslisenssijärjestelmää, joka mahdollistaa opetus- ja tutkimuskäytön siinä laajuudessa kuin osapuolten välillä on sovittu ja sovittua korvausta vastaan.
Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomi suhtautuu myönteisesti tiedonantoon sisältyvien tekijänoikeuden poikkeuksia ja rajoituksia koskevien uudistusten tavoitteisiin. Eurooppalaisissa ratkaisuissa tulisi ensisijaisesti keskittyä toimenpiteisiin, joilla on merkitystä rajat ylittävissä tilanteissa.
Valiokunta toteaa, että kansalliseen tekijänoikeusjärjestelmäämme kohdistuu muutospaineita johtuen tutkimus- ja opetustoiminnan kehittymisestä. Muutospaineita synnyttävät esimerkiksi uusien tutkimusmetodien, kuten tiedonlouhinnan, käyttöönotto, opetuksen digitointi ja sähköinen ylioppilastutkinto. Sivistysvaliokunta pitää näihin osa-alueisiin liittyvien käytännön tekijänoikeusongelmien ratkaisemista erittäin tärkeänä. Valiokunta korostaa, että opetuksen, oppimisen, tutkimuksen ja kulttuuriperinnön saatavuuden alueilla tulee mahdollisuuksien mukaan hyödyntää innovatiivisten sopimusratkaisujen tarjoamat mahdollisuudet tekijänoikeudellisten rajoitusten lisäsääntelyn sijaan. Jäsenvaltioiden oma harkintavalta rajoitusten tarpeellisuudesta tulee säilyttää.