Yleistä
Suomen kansantalous kääntyi kolmen taantumavuoden jälkeen 0,5 %:n kasvuun viime vuonna. Ennusteen mukaan kasvu on tänä vuonna 0,9 % ja kahtena seuraavana vuonna 1,2 %. Talouskasvun elpyessä työllisyyden ennustetaan kohenevan ja työttömyysasteen alenevan vuoteen 2018 mennessä 8,7 prosenttiin. Julkisen talouden alijäämä on pienentynyt, mutta velan suhde BKT:hen on kasvanut pitkään, eikä velkasuhteen kasvun merkittävää taittumista ole selonteon mukaan näköpiirissä. Menoaste on kasvanut erityisesti työttömyyden ja ikäsidonnaisten menojen kasvun vuoksi. Menojen kasvun ennustetaan taittuvan sopeutustoimien ja työttömyysmenojen kasvun hellittäessä.
Hallinnonalan määrärahataso on kehyskauden aikana keskimäärin 13,7 mrd. euroa (lisäystä n. 360 milj. euroa) ja lopussa n. 13,2 mrd. euroa. Määrärahatasoon vaikuttavat hallitusohjelman toteutuksen lisäksi suhdanneluonteiset tekijät, kuten mm. työttömyysasteen muutokseen sekä väestön rakenteeseen liittyvät tekijät. Merkittävimmät muutokset määrärahassa johtuvat muun muassa asumistukien yhdistämisestä luopumisesta, työttömyysturvasäästöjen uudelleenkohdentamisesta, turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta ja kuluvan vuoden talousarviossa huomioiduista säästöpäätöksistä.
Hallitusohjelman mukaisesti aiemmin päätetyn KEL- ja elinkustannusindeksisidonnaisten etuuksien indeksijäädytyksen lisäksi on päätetty uusista säästötoimenpiteistä hallitusohjelman mukaisen 4 mrd. euron sopeuttamistavoitteen saavuttamiseksi. Uudet sopeuttamistoimet kohdistuvat muun muassa indeksisäästöihin. Kehyspäätöksen mukaan hallitus tulee päättämään kuntatalouden toteutumattomien säästöjen korvaamisesta esimerkiksi säätämällä kuntien sote-palveluille vähimmäismaksurajat tai päättämällä muista julkisen talouden säästöistä tai tulonlisäyksistä, kuten kiinteistöveron alarajan korotuksesta.
Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisen kannalta hallinnonalan keskeisin hanke on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus, jolla tavoitellaan sosiaali- ja terveysmenojen kasvun alentamista 3 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Lisäksi hallitus pyrkii toimenpideohjelmallaan vähentämään kuntien tehtäviä ja velvoitteita 1 mrd. eurolla yli vaalikauden säästövaikutuksineen ulottuvalla aikajänteellä. Mainitun ohjelman ja sote- ja aluehallintouudistuksen vaikutuksia ei ole vielä sisällytetty julkisen talouden suunnitelman lukuihin.
Julkisen sektorin kustannusten kasvua pyritään pidemmällä aikavälillä hallitsemaan myös digitalisaatiota hyödyntämällä. Sote- ja aluehallintouudistus edellyttää lisäksi merkittävää lisäpanostusta tietojärjestelmien uudistamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että digitalisaation hyödyntäminen ja tietojärjestelmien kehittäminen tapahtuvat sosiaali- ja terveydenhuollossa hallitusti ja kokonaistaloudellisesti kestävällä tavalla.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle on kohdistettu talouden useita merkittäviä sopeutustoimia. Aiemmin päätettyjen asumistuen muutosten vaikutukset on otettu kehyksissä huomioon (27 ja 9 milj. euroa). Ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistetaan vuoden 2017 alusta alkaen siten, että säästö työttömyysturvamenoissa on 150 milj. euroa, kun muutokset ovat täysimääräisesti voimassa. Maatalousyrittäjien lomitukseen kohdistettua 20 milj. euron säästöä on uudelleen kohdennettu (19 milj. euroa ja 1 milj. euroa). Kuntataloutta vahvistetaan antamalla kunnille mahdollisuus maksutulojen lisäämiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelumaksuja koskevaa asetusta on muutettu siten, että kuntien ja kuntayhtymien maksutuotto voi kasvaa 150 milj. euroa. Sairausvakuutuksen säästöt kohdistuvat lääkekorvauksiin ja matkakorvauksiin, joihin jo aiemmin tehtyjen säästöjen lisäksi kohdistetaan uutena säästönä lääkekorvausjärjestelmän uudistus, jonka säästöjen yhteisvaikutus julkiseen talouteen on 134 milj. euroa. Sairauspäivärahoihin kohdistetaan 22 miljoonan euron säästö ylempien tulorajojen muutoksella.
Valiokunta pitää myönteisenä, että lastensuojeluun ja lapsiperheiden kotiapuun aiemmin kohdistetun 10 miljoonan euron lisäksi näihin tehdään 15 miljoonan euron lisäys uudistetun sosiaalihuoltolain toimeenpanemiseksi (vuonna 2019).
Hallituksen kärkihankkeisiin ja korjausvelan pienentämiseen osoitetaan aiemmin päätetyn mukaisesti yhteensä 1,6 mrd. euroa v. 2016—2018. Hallitusohjelman strategisen tavoitteen hyvinvointi ja terveys kärkihankkeiden toteuttamiseen on osoitettu aiemman kehyspäätöksen mukaisesti yhteensä 130 milj. euroa. Hyvinvoinnin ja terveyden painopistealueella edistetään poikkihallinnollisesti väestön terveyttä ja hyvinvointia. Tavoitteena on muun muassa lisätä liikuntaa ja muita terveellisiä elämäntapoja. Painottamalla ennalta ehkäiseviä palveluja voidaan myös kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja. Valiokunta pitää tärkeänä, että kärkihankkeille asetettujen tavoitteiden toteutumista arvioidaan huolellisesti ja kehitetään eri hallinnonalojen toimintaa kansanterveyttä parantavaan ja terveyseroja kaventavaan suuntaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen kannalta on päätöksenteossa tarvittavan tiedon saatavuus olennaista. Esimerkiksi THL:n voimavaroja on viime vuosina vähennetty merkittävästi, ja vähennykset ovat jo vaikuttaneet hyvinvoinnin ja terveyden keskeisiin tutkimus- ja kehittämisalueisiin. Valiokunta pitää hyvinvoinnin ja terveyden strategisen tavoitteen toteutumisen kannalta välttämättömänä, että hallinnonalan tutkimus- ja kehittämislaitosten ja viranomaisten asianmukaiset voimavarat turvataan.
Vanhusten hoivapalvelut
Iäkkäiden palvelujen kokonaisuutta uudistetaan hallitusohjelman mukaisella Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken ikäisten omaishoitoa -kärkihankkeella. Valiokunta pitää hyvänä, että ikäihmisten hoidon lähtökohta on mahdollistaa asuminen omassa kodissa vahvistamalla kotiin annettavia, toimintakykyä ylläpitäviä palveluja. Selonteon mukaan kehyskaudella vanhusten kotihoitoon kohdennetaan ensin 4,8 milj. euroa vuosina 2017—2018 ja vuodesta 2019 lähtien 5,8 milj. euroa täysimääräisenä valtionosuutena.
Mainitun kärkihankkeen tavoitteena on osana palvelujärjestelmän uudistamista juurruttaa omais- ja perhehoitajien hyvinvointia lisäävät toimintamallit kotona tapahtuvan hoivan laajentamiseksi. Omais- ja perhehoidon kehittämiseen kohdennetaan lisäpanostuksia, joihin osoitetaan 100-prosenttinen valtionosuus. Toisaalta omais- ja perhehoidon kehittämisen arvioidaan säästävän kuntien kustannuksia, jota vastaavasti peruspalvelujen valtionosuutta vähennetään.
Valiokunta korostaa, että vanhusten määrän kasvaessa hoitomenojen kasvun hillintää edistetään parhaiten ennaltaehkäisevillä palveluilla sekä koti-, perhe- ja lyhytaikaista kuntouttavaa hoitoa kehittämällä. Laitoshoidon vähentämiseksi tarvittava kotihoidon lisääminen edellyttää, että henkilöstön kohdentamista nykyisestä tarkistetaan ja kotihoidon osaamista vahvistetaan. Kotihoidon asiakkaina tulee laitoshoidon vähentyessä olemaan yhä vaativamman hoidon tarpeessa olevia. Samalla ympärivuorokautisessa hoidossa olevien asiakkaiden hoitotarve kasvaa, kun laitokseen siirtymistä lykätään ja laitoshoitoon sijoittamisen kriteerejä tiukennetaan.
Hallitusohjelman mukaan vanhuspalvelujen henkilöstömitoitusta tarkistetaan vuonna 2017. Kuntien menojen arvioidaan tämän johdosta vähenevän 70 milj. eurolla vuoden 2019 tasossa, jota vastaava valtionosuuden vähennys on 19 milj. euroa. Hoitajamitoituksen tarkistamisesta saatavat säästöt voivat kuitenkin jäädä arvioitua pienemmiksi. Valiokunta toteaa, että säästötavoitteen saavuttaminen tarkoitetulla aikavälillä on kunnianhimoinen erityisesti siitä syystä, että jatkossa laitoshoitoon siirtyvien toimintakyky on nykyistä heikompi ja tuen tarve intensiivisempi. Lisäksi palveluntuottajia kilpailutettaessa mitoitusvaatimukset on voitu asettaa hallitusohjelmassa esitettyä korkeammiksi.
Valiokunta toteaa kuitenkin, että hoidon laatua ympärivuorokautista hoivaa antavissa yksiköissä ei turvata henkilökunnan kaavamaisella mitoituksella. Keskeinen merkitys on myös muilla tekijöillä, kuten hyvällä esimiestyöllä, työn johtamisella, työnjaolla sekä omaksutulla työkulttuurilla. Lisäksi asumisympäristön fyysisillä tekijöillä sekä tukipalveluihin osoitetun henkilökunnan määrällä ja toimintatapojen muutoksilla voidaan vaikuttaa hoitohenkilökunnan tarpeeseen. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulain) mukaan toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.
Perusturvan riittävyys
Perusturvan riittävyyden arviointiraportin mukaan (2015) perusturvan varassa olevien tulotaso ei riitä kattamaan kohtuulliseksi katsottua minimikulutusta, eläkkeensaajia lukuun ottamatta. Eläkkeensaajien kohdalla tilanne säilyy, kun takuueläkkeeseen vuodesta 2018 lähtien tehdään 8 euron tasokorotus. Korotuksen kustannusvaikutus on n. 10 milj. euroa. Myös nuorille maksettava kuntoutusraha ja ammatillisen kuntoutuksen vähimmäismääräinen kuntoutusraha korotetaan vuodesta 2017 lukien takuueläkkeen tasolle, jotta se kannustaisi nuoria hakeutumaan kuntoutukseen työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumisen sijaan. Korotukseen varataan kehyksissä 17,4 milj. euroa.
Kansaneläke- ja kuluttajahintaindeksi -sidonnaisten syyperusteisten etuuksien vuoden 2016 indeksitarkistukset pienensivät etuuksia ja vähentävät kehyksissä määrärahatarvetta vuositasolla 27 milj. euroa alentuvien indeksien vuoksi. Etuuksien indeksikorotukset jätetään tekemättä vuosina 2017—2019. Tämän lisäksi inflaation puuttuessa tehdään 0,85 prosentin tasasuuruinen vähennys indeksiin sidottuihin etuuksiin sekä lapsilisiin. Indeksikorotusten poisto ja etuuksien vähennys tuo toimeentulotuen piiriin jonkin verran uusia asiakkaita. Indeksimuutosten nettosäästöksi toimeentulomenojen ja verotulojen kasvun jälkeen sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa arvioidaan n. 80 milj. euroa vuodessa.
Aiemmin on jo julkisen talouden tasapainottamiseksi päätetty edellä mainituista lääkekorvausten ja matkakorvausten säästöistä samoin kuin asiakasmaksujen korotuksista vuoden 2016 alusta alkaen. Lisäksi asumistuen tarkistukset on päätetty vuonna 2016 jättää tekemättä. Tehtyjen säästöpäätösten vaikutukset saattavat joissain tilanteissa kohdistua samoille henkilöille, jolloin tarve toimeentulotukeen kasvaa. Toimeentulotukimenojen kasvuun vaikuttaa myös toimeentulotuen maksatuksen siirtyminen Kelalle vuoden 2017 alusta lukien. Tällöin tuen alikäytön oletetaan vähenevän.
Arviot alikäytön vähentymisestä ovat vaihdelleet suuresti, mikä vaikeuttaa varautumista lisäkustannuksiin niin kunnissa kuin valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelmassa. Selonteossa arvioksi esitetään 90 milj. euroa. Arvioon alikäytön vähenemisestä ja tästä seuraavasta toimeentulotuen menojen kasvusta liittyy kuitenkin suuri epävarmuus. Valiokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että toimeenpanijan vaihtuminen saattaa myös muuttaa käytännön toimintatapoja vaikeasti ennakoitavalla tavalla (StVM 54/2014 vp).
Toimeentulotuen perusosan siirron kustannukset riippuvatkin käytännössä siitä, miten nykyiset vaihtelevat kunnittaiset ohjeistukset koskien erityisesti asumismenojen normitusta, mutta myös tulojen ja varojen sekä terveydenhuoltomenojen huomioimista yhdenmukaistetaan Kelan maksamassa toimeentulotuessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että asiakkuuksien määrää ja toimeentulotukimenojen kehitystä tarkasti seurataan.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä vielä, että toimeentulotuen myöntämiseen liittyvien tehtävien siirto Kelaan ei saa merkitä toimeentulotukihakemusten ruuhkaantumista ja siten tukeen oikeutetun aseman heikentymistä viivytysten johdosta. Kun siirrossa on turvattava toimeentulotuen maksatuksen jatkuminen saumattomasti, tulee Kansaneläkelaitoksessa toimintamenojen supistamisesta huolimatta olla riittävä määrä henkilöstöä asiakkaiden neuvontaan, ohjaukseen ja eri etuuksien hakemusten viivytyksettömään käsittelyyn.
Toimeentulotuen jättäminen indeksijäädytysten ulkopuolelle on valiokunnan näkemyksen mukaan kannatettava, jotta viimesijaisen tuen varassa elävien ostovoima turvataan. Pidemmällä aikavälillä kehitys saattaa kuitenkin muuttaa sosiaaliturvajärjestelmän rakennetta, jos toimeentulotuen perusosa nousee syyperusteisia perusturvaetuuksia korkeammaksi.
Kehyskaudella toteutetaan hallitusohjelmaan kirjattu perustulokokeilu. Kokeilun avulla pyritään selvittämään, miten sosiaaliturvaa voitaisiin muuttaa paremmin vastaamaan työelämän muutoksia. Tavoitteena on myös muuttaa sosiaaliturvaa nykyistä enemmän työhön kannustavaksi. Samalla pyritään vähentämään byrokratiaa ja yksinkertaistamaan monimutkaista etuusjärjestelmää. Valiokunta korostaa, että etuuksien kehittämisessä tulee työn vastaanottamisen kynnystä madaltaa ja työllistymisen esteeksi muodostuvia kannustinloukkuja purkaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus
Sote- ja aluehallintouudistuksen jatkovalmisteluun on varattu 2,6 milj. euroa v. 2017 (2 milj. euroa v. 2018 ja 1 milj. euroa v. 2019). Uudistuksen onnistuminen on keskeistä myös julkisen talouden suunnitelman toteutumisen kannalta. Kuntien ja muiden alueellisten toimijoiden laaja-alainen yhteistyö on välttämätöntä uudistukseen valmistautumiseksi, koska konkreettinen palvelujen uudistus tehdään alueilla. Valmisteluun varattujen sekä valtakunnallisten että alueellisten voimavarojen riittävyydestä tulee varmistua.
Uudistuksen tavoitteena on sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistäminen saumattomiksi palveluketjujen kokonaisuuksiksi kaikilla tasoilla. Uudistuksella tulee turvata asiakaslähtöiset palvelut ja palvelujen yhdenvertainen saatavuus sekä saavutettavuus toimintatapoja, työnjakoa ja henkilöstön osaamista kehittämällä. Valiokunta toistaa edellisestä suunnitelmasta antamassaan lausunnossa esitetyn näkemyksen siitä, että peruspalvelujen vahvistamisella ja järjestämisvastuussa olevien alueiden kantokyvyn turvaamisella voidaan merkittävästi hallita väestön palvelutarpeen kasvusta aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen toteuttamisessa seurataan muun muassa asiakas- ja potilastyytyväisyyden ja potilasvahinkojen kehitystä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua, hoitoonpääsyä ja kustannuskehitystä.
Alueellisen erikoissairaanhoidon järjestämistä tehostetaan vuodesta 2017 tiivistämällä sairaalaverkkoa, minkä arvioidaan vähentävän kuntien menoja asteittain siten, että vuoden 2020 tasolla säästö on 150 milj. euroa. Peruspalvelujen valtionosuuteen tehdään vastaava vähennys. Hallitusohjelman mukainen erikoissairaanhoidon kannustinjärjestelmä otetaan käyttöön v. 2017. Rahoitus kannustinjärjestelmään otetaan vähennyksenä peruspalvelujen valtionosuudesta ja kohdennetaan valtionavustuksina takaisin kuntatalouteen. Kannustinjärjestelmään kohdennetaan 100 milj. euroa v. 2017, 175 milj. euroa v. 2018 ja 250 milj. euroa vuodesta 2019 lähtien. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan luodut makrotason kannusteet eivät saa varauksetonta tukea tutkimuskirjallisuudesta, ja tuloksellisuuskannusteet näyttäisivät toimivan sitä paremmin, mitä alemmalle organisaatiotasolle ne kohdistetaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että käytettävissä olevia erikoissairaanhoidon tuottavuus- ja vaikuttavuusmittareita kehitetään siten, että kannustinjärjestelmän säästövaikutuksia voidaan asianmukaisesti arvioida.
Genomikeskus ja kansallinen syöpäkeskus
Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategian mukaan Suomen tavoitteena on olla kansainvälisesti tunnettu terveysalan tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan, investointien ja uuden liiketoiminnan edelläkävijä hyödyttäen ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä (TEM raportteja 12/2014). Kasvustrategian tavoite merkitsee, että Suomi on muun muassa monipuolisen ja tieteellisesti korkeatasoisen tutkimuksen ja siitä syntyvien keksintöjen ja innovaatioiden lähde ja hyödyntäjä. Tavoitteen mukaan Suomi on myös alan nuorten yritysten dynaaminen toimintaympäristö ja yritysten kansainväliselle kasvulle luotettava yhteistyökumppani sekä houkutteleva terveysalan investointien kohdemaa.
Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä on päätetty perustaa Suomeen genomikeskus, jolla tavoitellaan Suomen kehittymistä edelläkävijämaaksi ja kansainvälisesti halutuksi yhteistyökumppaniksi genomitietoa hyödyntävälle terveydenhuollolle, huippututkimukselle ja globaalille liiketoiminnalle. Koska genomitietoa hyödyntävä tutkimus tapahtuu pitkälti biopankkitoiminnan puitteissa, tehostetaan samalla myös julkisten biopankkien toimintoja ja varmistetaan tehokas yhteistyö genomikeskuksen kanssa. Lisäksi perustetaan kansallinen syöpäkeskus. Perustamiskustannuksiin kohdennetaan kaikkiaan yhteensä 17 milj. euroa v. 2017—2020.
Genomikeskuksen on tarkoitus vastata kansallisen genomitietokannan kehittämisestä. Tietokantaa on määrä hyödyntää tehokkaasti potilaiden hoidossa, tieteellisessä tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa. Keskuksen tehtävänä on myös muun muassa edistää eettisiä toimintatapoja genomitiedon käytössä ja alan toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä. Genomikeskus on osa kansallista terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategiaa.
Kansallisen syöpäkeskuksen perustamisella pyritään genomitiedon hyödyntämiseen korkeatasoisessa syövän hoidossa, syöpätutkimuksessa ja lääkekehityksessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan syöpäkeskus tulee muodostumaan kansallisesta koordinaatiokeskuksesta ja viidestä alueellisesta keskuksesta, jotka yliopistot ja yliopistolliset sairaanhoitopiirit perustavat yhdessä. Syöpäkeskuksen tehtävänä on koordinoida kansallisesti syövän diagnostiikkaa, hoitoa, kuntoutusta, ehkäisyä ja tutkimusta sekä opetusta ja koulutusta. Koordinaatiokeskus muun muassa mittaa hoitojen vaikuttavuutta ja koordinoi hoitosuositusten laadintaa ja päivittämistä.
Valiokunta pitää syöpä- ja genomikeskusten perustamista erittäin myönteisinä sekä terveysalan kasvustrategian toteuttamisen että hoitokustannusten kasvun hillitsemisen kannalta. Kansallisella koordinaatiolla voidaan nykyistä paremmin turvata potilaiden yhdenvertaista hoitoon pääsyä ja ottaa hallitusti käyttöön uusia täsmähoitoja. Keskukset ovat tärkeitä myös kansainvälisen tutkimusyhteistyön vahvistamisen ja kansantalouden kasvun kannalta.