Viimeksi julkaistu 9.5.2021 21.46

Valiokunnan lausunto TaVL 13/2020 vp U 15/2020 vp Talousvaliokunta Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta ja muutoksista valtiosopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä (vakausmaksuja koskevan sopimuksen muuttaminen)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta ja muutoksista valtiosopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä (vakausmaksuja koskevan sopimuksen muuttaminen) (U 15/2020 vp): Asia on saapunut talousvaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava suurelle valiokunnalle. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • neuvotteleva virkamies Tuukka Taipale 
    valtiovarainministeriö
  • pääekonomisti, kriisinratkaisuasiantuntija Hanna Westman 
    Rahoitusvakausvirasto

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Finanssivalvonta
  • Suomen Pankki
  • Finanssiala ry
  • professori Seppo Villa 
  • työelämäprofessori Vesa Vihriälä 
  • valtiotieteen tohtori Peter Nyberg 

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Muutossopimuksella muutetaan lähinnä nykysopimuksen 5 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohtaa. Muutokset koskevat pankeilta kerättävien ylimääräisten vakausmaksujen tuomista, voimassaolevasta sopimuksesta poiketen, yhteisen kustannusten taakanjaon piiriin jo siirtymäkauden aikana. Jäsenvaltiossa tapahtuvaan kriisinratkaisuun käytettävät kansalliset rahasto-osuudet yhdistetään vähitellen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja niiden olemassaolo lakkaa siirtymäkauden päättyessä vuonna 2024. Muutossopimuksella halutaan nopeuttaa tätä järjestelyä ylimääräisten vakausmaksujen osalta, mikä merkitsee varautumisjärjestelyn kapasiteetin kasvattamista yksittäistapauksessa yli luottolaitoksen oman valtion osuutta vastaavan määrän rahastossa.  

Johdannossa todetaan sopimusosapuolten olevan kaikki EU-maat, pois lukien Ruotsi.  

Lisäksi johdannossa viitataan keskeisiin kokouksiin, joissa on tehty varautumisjärjestelyä koskevia päätöksiä sekä liitetään varautumisjärjestelyn käyttöönotto pankkisektorin riskien vähenemisen edistymiseen ja mahdollisiin rajattuihin muutoksiin kyseessä olevaan sopimukseen. Todetaan myös viivytetyn voimaantulon lauseke, jonka mukaan muutossopimusta ei sovellettaisi ennen toimivaltaisten viranomaisten tekemää riskien vähenemisarviota ja ennen kuin yhteisen valvontamekanismin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin (eli pankkiunionin) sopimusosapuolet ovat todenneet riskien vähenemisen edistyneen riittävästi.  

Muutossopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään nykysopimuksen 5 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan muuttamisesta sekä f kohdan lisäämisestä. Keskeinen muutos d alakohdassa on se, että jos kriisinratkaisutoimen rahoittamisessa joudutaan turvautumaan pankeilta kerättäviin ylimääräisiin vakausmaksuihin, niin vastoin nykysopimusta, kaikki sopimusosapuolet ovat velvoitettuja siirtämään ylimääräisiä vakausmaksuja koskevat maksuosuudet rahastoon (eivätkä ainoastaan ne sopimusosapuolet, joita kriisinratkaisutilanne koskee). Ylimääräisiin vakausmaksuihin turvautumisessa on kuitenkin kaksivaiheinen porrastus. Porrastuksen mukaan rahoitusvajeesta kattavat ensin 30 prosenttia ne sopimusosapuolet, joita kriisinratkaisutilanne koskee ja loppuosan 70 prosenttia kattavat kaikki sopimusosapuolet (mukaan lukien ne sopimusosapuolet, joita kriisinratkaisutilanne koskee). Edellä mainitut osuudet lasketaan siitä enimmäismäärästä, jota kriisinratkaisuasetuksen 71 artiklan mukaisesti voidaan pankeilta kerätä vuoden aikana ylimääräisiä vakausmaksuja. Mitä lähemmäksi siirtymäkauden (eli vuoden 2023) loppua tullaan, sitä pienemmäksi käy porrastuksen ensimmäisen vaiheen prosenttiosuus ja vastaavasti sitä suuremmaksi käy toisen vaiheen prosenttiosuus (ollen tavoitetilassa 100 prosenttia) tietyn mekaanisen laskukaavan mukaan.  

Alakohtaan e tehdään edellisestä alakohdasta johtuva tarkistus. Lisäksi täsmennetään, että jos kriisinratkaisuneuvosto on päättänyt lainan tai muun tuen ottamisesta rahastolle EU:n kriisinratkaisuasetuksen 73 ja 74 artiklan mukaisesti tai rahasto-osuuksien välisistä väliaikaisista siirroista tämän sopimuksen 7 artiklan mukaisesti, sopimusosapuolten tulee siirtää ylimääräisiä vakausmaksuja koskevat maksuosuudet näiden toimenpiteiden takaisinmaksua varten erääntymisajan aikana ja täyteen korvaukseen saakka.  

Lisäksi alakohdassa määrätään vielä, että siirtymäkauden aikana voimaan tulleiden kriisinratkaisumääräysten osalta ylimääräisten vakausmaksujen enimmäismäärä rajataan niillä sopimusosapuolilla, joita kriisinratkaisutilanteet koskettavat, kolminkertaiseksi d alakohdan enimmäismäärästä (joka on johdettu varautumisjärjestelystä myönnettyjen lainojen lähtökohtaisesta erääntymisajasta). Kaikkien sopimusosapuolten osalta ylimääräiset vakausmaksut on sen lisäksi rajattu kriisinratkaisurahaston kokoon tietyn kriisinratkaisumääräyksen voimaantulopäivänä (huomioimatta kriisinratkaisurahastosta aiemmin suoritettuihin maksuihin liittyen kerättyjä vakausmaksuja — toisin sanoen rahaston mahdollista täydentämistä ei oteta huomioon, mikä laskee kerättävien ylimääräisten vakausmaksujen määrää). Kyseisillä määräyksillä rajataan siten ylimääräiset vakausmaksut tarkasti siirtymäkauden aikana ja määräykset huomioivat mahdolliset useat kriisinratkaisutilanteet siirtymäkauden aikana kumulatiivisesti.  

Alakohdassa f määrätään, että jos e alakohdassa tarkoitetut varatkaan eivät riitä kriisinratkaisutoimen kustantamiseksi, niiden sopimusosapuolten, joita kriisinratkaisutilanne koskee, on erääntymisajan aikana ja täyteen korvaukseen saakka siirrettävä ne ylimääräiset jälkikäteen suoritettavia vakausmaksut, jotka voidaan vielä kerätä, lainan tai muunlaisen tuen takaisinmaksamiseksi.  

Muutossopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa määrätään sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan muuttamisesta koskien väliaikaisia siirtoja (kansallisten) rahasto-osuuksien välillä. Omien rahasto-osuuksien lainaaminen on sopimusosapuolille edelleen vapaaehtoista, mutta nyt lainaa ottavien sopimusosapuolten ei enää edellytetä siirtävän lainaa-antaville sopimusosapuolille siirtymäkauden aikana lainan suuruutta vastaavaa määrää ylimääräisiä vakausmaksuja. Tämä johtuu kustannusten taakanjakoa koskevista muutoksista edellisen kohdan d alakohdassa. Lisäksi kohdassa määrätään tällaisessa tapauksessa sovellettavan 5 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, tarkoittaen, etteivät ylimääräiset vakausmaksut ole olleet välittömästi saatavilla edellisen alakohdan mukaisesti ja kriisinratkaisuneuvosto on joutunut turvautumaan muihin rahoituslähteisiin.  

Muutossopimuksen 2 artiklassa määrätään muutossopimuksen tallettamisesta.  

Muutossopimuksen 3 artiklassa määrätään tallettaja laatimaan sopimuksesta konsolidoitu versio.  

Muutossopimuksen 4 artiklassa määrätään sopimuksen ratifioimisesta tai hyväksymisestä.  

Muutossopimuksen 5 artiklassa määrätään voimaantulosta, soveltamisesta ja liittymisestä.  

Ensimmäisen kohdan mukaan muutossopimus tulee voimaan päivänä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa ovat tallettaneet kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin (eli pankkiunioniin) osallistuvat allekirjoittajat. Sopimusta sovelletaan sen voimaantulopäivästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.  

Toisessa kohdassa määrätään muutossopimuksen soveltamisesta. Muutossopimuksessa on lauseke viivytetystä soveltamisesta, jonka mukaan muutossopimusta sovelletaan ainoastaan, mikäli soveltamisen laukaiseva tekijä tapahtuu. Keskeinen laukaiseva tekijä on yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvien sopimusosapuolten päätös riskien vähenemisen riittävästä edistyksestä. Tämän lisäksi edellytetään EVM:n hallintoneuvoston varautumisjärjestelyn myöntämistä koskevan (yksimielisen) päätöksen voimaantuloa.  

Kolmannessa kohdassa määrätään muutossopimukseen liittymisestä. Muutossopimus on avoin liittymistä varten niille Euroopan unionin jäsenvaltioille, jotka liittyvät samanaikaisesti myös itse sopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä sen 13 artiklan mukaisesti, jota sovelletaan kohdan mukaan myös muutossopimuksessa.  

Muutossopimuksen kanssa mahdollisesti samanaikaisesti allekirjoitettavassa yhteisessä julistuksessa todetaan, että pankkiunioniin kuuluvat allekirjoittajat pyrkivät saattamaan muutossopimuksen ratifiointiprosessin päätökseen samaan aikaan EVM-muutossopimuksen ratifiointiprosessin kanssa, sikäli kuin se on mahdollista ja ottaen huomioon kansalliset vaatimuksensa, ja joka tapauksessa niin pian kuin on tarpeen yhteisen varautumisjärjestelyn varhaiseksi käyttöönottamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että poliittisessa päätöksessä on vahvistettu, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi. 

Valtioneuvoston kanta

Hallitusohjelman mukaan Suomi toimii aktiivisesti pankkiunionin viimeistelemiseksi ottaen huomioon pankkien riskitasot.  

Suomi voi lähtökohtaisesti hyväksyä, että mikäli varautumisjärjestely päätetään ottaa käyttöön aikaistetusti, samassa yhteydessä voidaan tehdä vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen rajattuja muutoksia, joilla pankkisektorilta kerättävät ylimääräiset vakausmaksut tuotaisiin yhteisen taakanjaon piiriin samanaikaisesti varautumisjärjestelyn käyttöönoton kanssa eli ennen sopimuksessa tarkoitetun siirtymäkauden loppua.  

Suomi muodostaa lopullisen kantansa varautumisjärjestelyn aikaistettuun käyttöönottoon eurooppalaisten instituutioiden (komissio, kriisinratkaisuneuvosto, Euroopan keskuspankki) tekemän pankkisektorin riskien vähenemisarvion ja oman itsenäisen riskien vähenemisarvionsa perusteella. 

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Viitekehys.

Eurooppalainen pankkiunioni luotiin varmistamaan, että alueen pankit olisivat vahvempia ja paremmin valvottuja: harmonisoidun sääntelyn, yhteisen valvonnan ja kriisitilanteissa vastuita jakavan mekanismin on katsottu voivan luoda Eurooppaan talouden syklejä nykyistä paremmin kestävän pääomamarkkinan tehokkaammin kuin mihin pelkästään kansallisella sääntelyllä pystyttäisiin.  

Pankkiunionin instituutioista yhteinen pankkivalvonta ja kriisinratkaisujärjestelmä ovat jo toiminnassa. Vaikka kriisinratkaisumekanismia koskeva sääntelykehikko on siten säädösteknisesti valmis, sen rahaston kerryttämisen ja osuuksien yhdentymisen siirtymäaika päättyy vasta vuoden 2023 lopussa.  

Rahasto on alkuvaiheessa ollut jakautunut kansallisiin osiin, siten että kunkin jäsenvaltion pankeilta kerätyt varat ovat olleet käytettävissä vain kyseisen maan pankkien kriisinratkaisussa. Siirtymäaikana rahastoon kerätyt varat yhdistyvät asteittain; mitä pidemmälle siirtymäaikaa kuluu, sitä pidemmälle menevästi varat ovat yhdistyneet. Rahaston tavoitetasoksi on määritelty suhteellinen osuus (1 %) pankkiunionin pankkien suojattujen talletusten määrästä, noin 60 miljardia euroa.  

Rahaston viimesijaiseksi rahoituslähteeksi on lisäksi pidetty tarpeellisena luoda euroalueen julkistalouksiin nojaava varautumisjärjestely, joka tulisi voimaan samanaikaisesti kuin edellämainittu siirtymäaika loppuu. 

Nyt käsillä oleva valtioneuvoston kirjelmä koskee varautumisjärjestelyn aikaistettua käyttöönottoa, vakuusmaksujen rahastoon siirtämistä ja rahasto-osuuksien yhdistämistä.  

Taustoja.

Talousvaliokunta on käsitellyt ehdotusta kahden aikaisemman valtioneuvoston kirjelmän yhteydessä, viimeksi kuluvan vuoden maaliskuussa (E 45/2019 vp ja sen jatkokirjelmä). Tuolloin talousvaliokunta on puoltanut (TaVL 4/2020 vp) valtioneuvoston kantaa pitäen tärkeänä varaumaa, jonka mukaan Suomi muodostaa lopullisen kantansa varautumisjärjestelyn aikaistettuun käyttöönottoon eurooppalaisten instituutioiden tekemän pankkisektorin riskien vähenemisarvion ja Suomen oman itsenäisen riskien vähenemisarvionsa perusteella. Varauma heijastelee sitä periaatetta, että Suomi on valmis yhteisvastuuta merkitseviin ratkaisuihin vasta, kun eurooppalaista pankkisektoria on kansallisin ja toimialan omin toimin tervehdytetty siten, että yhteisvastuun voimaantullessa vastuun jakamisen lähtökohdat ovat tasapuoliset. 

Varautumisjärjestelyn aikaistettua käyttöönottoa ovat aiemmin puoltaneet punninnat, jotka ovat liittyneet erityisesti Suomen pankkisektorin kokoon suhteessa kansantalouden kokoon ja siirtymävaiheen ajalle määriteltyjen vakausmaksujen keräämismenettelyiden monimutkaisuuteen, mutta myös kirjelmän E 45/2019 vp ja vielä sen jatkokirjelmänkin käsittelyn aikaan vallinneeseen käsitykseen EVMn hyvin epätodennäköisestä käytöstä.  

Ehdotettujen muutosten taloudelliset vaikutukset.

Talousvaliokunta toistaa aiemmassa lausunnossaan ilmaisemansa varauksellisuuden ehdotetulle mutualisoinnin (yhteisvastuullistamisen) aikaistamiselle, muun muassa sen sisältämien epävarmuuksien vuoksi. Tällä hetkellä, kun osuudet eivät ole vielä täysin yhdistyneet, tulisi rahaston mahdollisen käytön kustannusvaikutus suomalaiselle pankkisektorille jäämään riippuvaiseksi siitä, missä valtiossa rahaston käyttöön tukeutuva laitos sijaitsisi.  

Muuttunut toimintaympäristö.

Vaikka kirjelmän mukainen lainsäädäntöehdotus ei käytännössä poikkea siitä, mitä se oli talousvaliokunnan käsitellessä asiaa E-kirjelmän muodossa, on se toimintaympäristö, mihin sääntely kohdistuu, muuttunut perustavanlaatuisella tavalla. Tällä hetkellä vallitsee konsensus siitä, että on koittamassa laaja talouden taantuma. Sen sijaan suuria epävarmuuksia kohdistuu tämän tilan pitkäkestoisuuteen sekä niihin keinoihin, joilla päästäisiin takaisin kasvu-uralle, kestävyystavoitteita noudattaen. 

Rahoitussektorin sääntelyssä on tehty kevään mittaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea pankkien kykyä luotottaa yrityksiä ja kotitalouksia vallitsevan poikkeustilan aikana ja sen yli. Tämä on tarkoittanut muun muassa pääoma- ja likviditeettipuskureiden käytön sallimista (U 17/2020 vp) ja vakuuksien antamiseen liittyvien rajojen nostoa (HE 57/2020 vp) . Lisäksi valvojat ovat lieventäneet makrovakauspuskureita (Finanssivalvonnan johtokunnan päätös 2/02.08/2020). Myös eurooppalainen pankkivalvontaviranomainen on ollut aloitteellinen pandemian vaikutusten lieventämiseksi (Finanssivalvonnan valvottavatiedote 24/2020) 

Vaikka taantuman aiheuttanut shokki on ollut taloudelle ulkoinen ja kohdannut talouden toimijat siinä mielessä yhtäläisesti, ovat viruksen tartuntatilanne ja sen hillitsemiseksi tehdyt rajoitustoimet toteutuneet eri valtioissa valtavin eroin.  

Siltä osin kuin joustoissa ja tukimekanismeissa halutaan luoda siltaa viruksen aiheuttaman kriisin yli, tulee olemaan vaikeaa erottaa, mitkä ongelmat ovat johdettavissa viruksesta ja milloin on kysymys huonon taloudenpidon johdosta eskaloituvista vaikeuksista.  

Riskien vähenemisarvio.

Talousvaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan korostanut riskien vähenemisarvion merkitystä. Vallitsevissa olosuhteissa on tärkeää huomata, että syksyllä 2020 tehtävässä riskien vähenemisarviossa eivät todennäköisesti vielä näy viruksen tartuntatilanteen ja sen rajoitustoimien aiheuttamat luottotappiot. On kuitenkin selvää, että markkinariskit ovat jo nyt kasvaneet ja riskillisten erien määrä taseissa lisääntynyt. Talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös asiantuntijakuulemisessa esiin tuotuun huoleen, jonka mukaan kaikille pankkiunionin alueella toimiville laitoksille ei ole vielä asetettu MREL-vaateita, jotka olisivat kuitenkin keskeinen elementti riskien vähentämisessä. 

Vakausmekanismiin turvautumisen viimesijaisuus.

Talousvaliokunta korostaa, että pankeille asetettavat vaatimukset niiden velkojen laadun suhteen mahdollistavat sijoittajavastuun toteutumisen; kriisinratkaisurahastoon voidaan turvautua vasta toissijaisesti ja vain, jos vaikeuksissa olevalla pankilla katsotaan olevan merkitystä rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta. Edelleen, vakausmekanismiin tukeutuvan varautumisjärjestelyn on tarkoitus toimia vasta aivan viimesijaisena rahoituslähteenä ja vain tilanteessa, jossa etukäteen rahastoidut varatkaan eivät riitä kriisinratkaisun toteuttamiseen. Kriisinratkaisun lähtökohta on, että syntyneitä tappioita ja toiminnan uudelleen järjestelyn kustannuksia eivät kanna veronmaksajat vaan sijoittajavastuun mukaisesti ensisijaisesti pankin osakkeenomistajat ja velkojat.  

Talousvaliokunta muistuttaa, että myös mahdollisen varautumisjärjestelyn käytön kustannukset tulee periä takaisin pankkisektorilta. Tämä on välttämätöntä järjestelyn oikeutuksen kannalta myös siksi, että varautumisjärjestelyn rahoittajina ovat euromaat, samalla kun siitä voivat hyötyä — kriisinratkaisurahaston käytön kautta — myös euroalueen ulkopuoliset, pankkiunionin jäsenvaltioiden toimijat. 

EVM:n käyttöön kohdistuvat paineet.

Talousvaliokunta toteaa, että nyt syntymässä oleva taloudellinen taantuma on luonteensa puolesta sellainen, että riskit realisoituessaan kumuloituvat lopulta niille toimijoille, joiden tulisi viime kädessä kyetä toimimaan talouden tukipilareina. Jos talouden taantuma konkretisoituu huomattavina konkurssiaaltoina ja luottotappioina, kohoaa riski talletussuojan aktivoitumisesta, mikä merkitsee tarvetta talletussuojamaksujen lisääntyneelle keräämiselle. Jos samanaikaisesti systeemisesti merkittävän laitoksen tukemiseksi päädytään käyttämään kriisinratkaisurahastoa, tulevat toimialan kannettavaksi myös ylimääräiset rahasto-osuusmaksut. Tämä on omiaan muuttamaan toimialan näkymiä, jos vielä samanaikaisesti EVM:n varoja on käytetty euroalueen valtioiden julkistalouksien tukemiseen tavalla, joka vaarantaa mahdollisuuden kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyn aktivoimiseen.  

Päätelmiä.

Euroopan vakaus ja kestävä kasvu on myös Suomen etu, jonka vuoksi talousvaliokunta puoltaa kirjelmässä kuvattuja EU-valtioiden keskinäistä solidaarisuutta ilmentäviä ratkaisuja. Suomen on osallistumisen ehtona kuitenkin edellytettävä yhteisvastuullisen järjestelmän osallistujilta ennakollista, johdonmukaista ja uskottavaa toimintaa talouden tervehdyttämiseksi niiltä osin kuin se on tarpeen järjestelmän tasapuolisten lähtökohtien turvaamiseksi. 

VALIOKUNNAN LAUSUNTO

Talousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa edellä esitetyin huomautuksin valtioneuvoston kantaan. 
Helsingissä 3.6.2020 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Juhana Vartiainen kok 
 
varapuheenjohtaja 
Arto Pirttilahti kesk 
 
jäsen 
Maria Guzenina sd 
 
jäsen 
Atte Harjanne vihr 
 
jäsen 
Mari Holopainen vihr 
 
jäsen 
Hannu Hoskonen kesk 
 
jäsen 
Eeva Kalli kesk 
 
jäsen 
Pia Kauma kok 
 
jäsen 
Riitta Mäkinen sd 
 
jäsen 
Sakari Puisto ps 
 
jäsen 
Minna Reijonen ps 
 
jäsen 
Janne Sankelo kok 
 
jäsen 
Hussein al-Taee sd 
 
jäsen 
Veikko Vallin ps 
 
jäsen 
Tuula Väätäinen sd 
 
jäsen 
Johannes Yrttiaho vas 
 
varajäsen 
Raimo Piirainen sd 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Teija Miller  
 

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta ja muutoksista valtiosopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä (U 15/2020 vp) koskee pankkiunionin syventämistä ja kriisinratkaisurahaston aikaistettua käyttöönottoa. 

Perussuomalaiset vastustavat pankkien yhteisvastuuta mahdollisen pankkikriisiin kustannuksista ja erityisesti vararahoitusjärjestelmän käyttöönoton kiirehtimistä. Ehdotettujen muutosten myötä pankkisektorin yhteisvastuu aikaistuisi aikaisemmin sovitusta eli vuoden 2024 alusta ja näin ajallisesti rajatusti lisää kansallisen pankkisektorin riskejä, jotka liittyvät kotimaisen ja muiden jäsenvaltioiden pankkisektorien taloudellisten asemien välisiin eroihin. 

Pankkiunionimaiden pankkisektorien kuntoerot ovat todella merkittävät. Esimerkiksi Kreikassa pankkien hoitamattomien luottojen osuus kaikista luotoista on lähes 40 prosenttia, kun Suomessa vastaava luku on 1,6 prosenttia. Koronaepidemian myötä aiemmin piilossa kyteneet tai peräti piilotetut pankkien ongelmat voivat tulla esiin yllätyksinä. On myös todennäköistä, että eurokriisin jälkeen keskeneräiseksi jäänyt pankkien riittävä pääomittaminen ja taseista hoitamattomien luottojen siivoaminen pois tultaisiin suorittamaan koronaepidemian aiheuttaman kriisin varjolla. Tässä veronmaksajien, ja erityisesti asiansa hyvin hoitaneiden pankkimaiden, ja pankkiunionin nettomaksajamaiden — kuten Suomen — on oltava erityisen tarkkana. 

Perussuomalaiset suhtautuvat hyvin kielteisesti myös mahdolliseen valtiosopimuksen muuttamiseen. Esillä olleet valtiosopimuksen muutosehdotukset merkitsisivät ylimääräisiä jälkikäteisiä vakausmaksuja muissa maissa tapahtuvien pankkikriisien takia. Asiantuntija-arvioiden mukaan maksut voivat yltää sataan miljoonaan euroon. 

Edellä mainituin perustein perussuomalaiset vastustavat ehdotettuja muutoksia valtiosopimukseen, koska ne tulevat lisäämään suomalaisten pankkien maksuvelvoitteita.  

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että ehdotusta valtiosopimuksen muuttamiseksi ei puolleta ja että suuri valiokunta muutoin ottaa edellä olevan huomioon. 
Helsingissä 3.6.2020
Veikko Vallin ps 
 
Minna Reijonen ps 
 
Sakari Puisto ps