Hallituksen esityksen mukaan liiketoimintakiellosta annetun lain soveltamisala laajennettaisiin yksityisen elinkeinonharjoittajan kirjanpitolaissa tarkoitettuun ammattitoimintaan. Lisäksi liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä muutettaisiin siten, että liiketoimintakiellon määräämisen perusteena ei voisi enää jatkossa olla lakisääteisten velvollisuuksien olennainenkaan laiminlyöminen, jos laiminlyönti johtuu maksukyvyttömyydestä. Laiminlyöntien olennaisuuden arvioinnissa olisi otettava erityisesti huomioon laiminlyönneistä tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä. Ehdotettujen muutosten taustalla on harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelma sekä kirjanpitolakiin tehdyt, vuoden 2016 alusta voimaan tulleet uudistukset, joissa liike- ja ammattitoimintaan kohdistuvat velvoitteet yhdenmukaistettiin.  

Talousvaliokunta katsoo esityksen tasapuolistavan yritystoiminnan harjoittamisen edellytyksiä. Muutoksen jälkeen eri yritysmuotoja käsitellään voimassa olevaa sääntelyä yhdenmukaisemmin, jonka myötä myös oikeusvarmuuden voidaan odottaa parantuvan. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännöstä poistetaan sellaisia tekijöitä, jotka ovat omiaan tuottamaan taloudellisesti edullisemman aseman lakisääteisiä velvoitteitaan laiminlyöville tahoille. Koska toisaalta rehellistä liiketoiminnan harjoittajaa ei tule rangaista yrittäjäriskin realisoitumisesta, valiokunta pitää kannatettavana hallituksen esityksen mukaista muutosta, jossa maksukyvyttömyyteen perustuva julkisoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönti ei olisi yksinään riittävä peruste liiketoimintakiellolle.  

Esitys on saanut pääosin hyväksyvän vastaanoton valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, joskin tässä yhteydessä on nostettu esiin hankerahoitusviranomaisten vaikeus selvittää, milloin käsillä voi olla tilanne, jossa lakisääteisten velvoitteiden maksun laiminlyönti tosiasiallisesti johtuu maksukyvyttömyydestä. Kokonaisselvitys olisi tarpeen sen selvittämiseksi, onko hanke viety läpi asianmukaisesti kaikkine tietojenantovelvoitteineen. Vaikka tästä näkökulmasta sääntelyyn näyttäisi edelleen jäävän tulkinnanvaraisuutta, talousvaliokunta katsoo hallituksen esityksen vievän kuitenkin normistoa oikeaan suuntaan.  

Kaiken kaikkiaan talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä kannatettavana kiinnittäen kuitenkin huomiota seuraaviin, valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esiin nousseisiin seikkoihin.  

Hallituksen esityksen mukaan liiketoimintakieltoa ei pidetä sellaisena seuraamuksena, jolla olisi ne bis in idem -vaikutus (kielto tutkia, syyttää tai tuomita toiseen kertaan samasta teosta, josta henkilö on jo lainvoimaisella päätöksellä joko vapautettu tai tuomittu) muihin viranomaisten asettamiin seuraamuksiin nähden. Talousvaliokunta pitää tätä lähtökohtaa välttämättömänä käsillä olevan lainsäädännön tavoitteiden turvaamiseksi. Liiketoimintakielto on luonteeltaan turvaamistoimi, jolla pyritään varmistamaan terveen liiketoiminnan ja tasapuolisten kilpailun lähtökohtien edellytykset. Talousvaliokunnan toimialalla kysymys korostuu erityisesti yritysten verotusmenettelyn yhteydessä ja energiamarkkinoilla. 

Jos väärinkäytöksestä on määrätty veronkorotus, samasta asiasta ei saa nostaa enää rikossyytettä, koska veronkorotus rinnastuu rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Kun verorikoksesta voidaan rangaista vain luonnollista henkilöä, ne bis in idem -kiellon kanssa voi olla ristiriidassa vain sellainen veronkorotus, joka on määrätty luonnolliselle henkilölle tai josta luonnollinen henkilö vastaa suoraan lain nojalla. Henkilöyhtiölle määrätty veronkorotus on siis aina este määrätä samasta teosta yhtiön toiminnasta vastanneelle luonnolliselle henkilölle rikosoikeudellinen rangaistus välittömän veron välttämisestä. Veronkorotuksen määrääminen estää rikosasian tutkimisen myös siinä tapauksessa, että muutoksenhakuaste on syytteen vireille tulon jälkeen kumonnut ja palauttanut veronkorotusta koskevan asian uudelleen käsiteltäväksi. Jos Verohallinto kuitenkin poistaa ennen syytteen vireille tuloa määrätyt veronkorotukset, ne bis in idem -estevaikutusta ei synny. 

Hallituksen esityksen yleisperusteluissa (s. 6) on todettu, että liiketoimintakieltoa ei ole pidettävä sellaisena rangaistustyyppisenä seuraamuksena, jota ne bis in idem -kielto koskisi. Liiketoimintakiellon määrääminen ei myöskään kuulu erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain (781/2013) soveltamisalaan. Täten veronkorotus ei estä liiketoimintakieltoasian tutkintaa ja määräämistä muussa menettelyssä. Henkilö voidaan siis määrätä liiketoimintakieltoon myös tilanteessa, jossa hänelle on määrätty veronkorotus. 

Koska energian tukkumarkkinoilla voi markkinatoimijoina olla oikeushenkilöiden lisäksi myös luonnollisia henkilöitä, on ehdotettu sääntely tarpeen. Energian tukkumarkkinoilla tapahtuvista väärinkäytöksistä voidaan Suomessa tuomita hallinnollisia seuraamuksia, joita voitaisiin niiden luonteen perusteella pitää rangaistustyyppisinä seuraamuksina, ellei kiellon soveltamatta jättämiselle ole lainsäädännössä erityisiä perusteita. Hallituksen esitystä voidaan pitää kaiken kaikkiaan sekä menettelyllisesti että rikostorjunnan ennaltaehkäisevän vaikutuksen kannalta parannuksena nykytilaan, erityisesti energian tukkumarkkinoilla mahdollisesti tapahtuvien markkinamanipulaatio-, sisäpiiritiedon väärinkäyttö- ja tiedottamisrikkomusten kontekstissa.  

Laissa tarkoitetulle valvontaviranomaiselle — konkurssiasiamies pois lukien — annettaisiin oikeus pyytää poliisia tai tulliviranomaista tutkimaan liiketoimintakiellon edellytykset. Oikeus pyynnön esittämiseen annettaisiin myös konkurssilaissa tarkoitetulle pesänhoitajalle. Tutkintapyyntöoikeus koskisi tilanteita, joissa kielto voitaisiin määrätä liiketoiminnassa tehdyn lakisääteisten velvollisuuksien olennaisen laiminlyönnin perusteella, mutta joissa ei olisi syyllistytty rikolliseen menettelyyn.  

Talousvaliokunta tähdentää, että vakavien rikkomusten torjumiseksi viranomaisille on turvattava riittävät mahdollisuudet rikkomusten tutkimiseen ja seuraamusten asettamiseen siten, ettei mahdollisesti aiemmin asetettu liiketoimintakielto tai sen asettamiseksi käynnistetty viranomaismenettely estä muiden viranomaisten toimenpiteitä ja seuraamusten asettamista. Erityisesti valiokunta kiinnittää huomiota energia-alan valvontaviranomaisten toimivaltuuksien laajuuteen ja yhdenmukaisuuteen sekä seuraamusten riittävään vaikuttavuuteen suhteessa alalla mahdollisesti tapahtuvien väärinkäytösten vakavuuteen ja vaikutuksiin energian loppukäyttäjähintoihin.  

Talousvaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset selkeyttävät valvontaviranomaisten mahdollisuuksia pyytää poliisia tutkimaan edellytykset määrätä liiketoimintakielto myös muutoin kuin rikoksen esitutkinnan yhteydessä. 

Liiketoimintakiellon asettaminen ei ole ollut käytännössä sovellettavissa kartelliasioissa ottaen huomioon muun muassa liiketoimintakiellosta annetun lain mukainen henkilöpiirin rajaus. Mietintönsä vastikään (14.3.2017) valmiiksi saaneen työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän (TEM043:00/2015) tehtävänä oli arvioida kilpailulakia tehokkaan kilpailuvalvonnan ja elinkeinonharjoittajien oikeussuojan näkökulmasta, eikä se päätynyt ehdottamaan kilpailulakiin erillistä säännöstä liiketoimintakiellosta. Valvontaviranomaisten käsityksen mukaan kartelleista vastuussa olevat henkilöt poikkeavat siitä henkilöpiiristä, johon liiketoimintakielto voidaan kohdistaa. Kielto olisi merkityksellinen seuraamus ainoastaan, jos se olisi mahdollista kohdistaa kilpailunrajoituksen tosiasiallisesti toimeenpaneviin tahoihin.  

Talousvaliokunta pitää sääntelyn lähtökohtia kannatettavina, mutta kiinnittää huomiota normiston johdonmukaisuuden tarpeeseen hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia laajemminkin. Muun muassa liiketoimintakiellon pituutta koskevan sääntelyn tulisi olla yhteensopiva maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevan lainsäädännön kanssa. Talousvaliokunta viittaa suurelle valiokunnalle antamaansa lausuntoon (TaVL 13/2017 vp — U 13/2017 vp), jossa se on korostanut, että rehellisesti toimineella yrittäjällä on oltava mahdollisuus jatkaa liiketoimintaa tai aloittaa uusi yritystoiminta epäonnistumisesta huolimatta. Lainsäädäntöä tulee kehittää yrittäjyyttä tukevaksi myös näiltä osin.