Tausta.
Valtioneuvoston kirjelmän tarkoitus on täydentää ja täsmentää aikaisemmin annettua kirjelmää Basel III -standardien täytäntöönpanosta U 72/2021 vp ja siinä esitettyä valtioneuvoston kantaa, jota talousvaliokunta on käsitellyt joulukuussa 2021 (TaVL 55/2021 vp), joskin pankkien vakavaraisuussääntely on ollut esillä myös muun muassa makrovakausvälineiden uudelleenarviointia koskevan valtioneuvoston kirjelmän yhteydessä (TaVL 15/2022 vp — E 15/2022 vp).
Talousvaliokunta viittaa näihin lausuntoihinsa todeten, että niissä esitetyt valiokunnan huomiot ovat edelleen kaikilta osin voimassa, ja täydentää näitä kannanottojaan seuraavasti:
Valiokunta katsoo, että sen aiempaa lausuntoa TaVL 55/2021 vp ei ole otettu täysimääräisesti lähtökohdaksi jatkoneuvotteluihin tähtäävässä jatkokirjelmän laatimisessa. U-jatkokirjeen mukainen Suomen kanta näyttää olevan pääosin alkuperäisen valtioneuvoston kirjelmän mukainen.
Talousvaliokunta toteaa, että kantojen (TaVL 55/2021 vp) alustavuus merkitsee sitä, että valiokunta on varannut mahdollisuuden täydentää kantojaan. Talousvaliokunta on kuitenkin tämän huomautuksen ohella selkeästi ilmaissut käsityksensä siitä, mihin seikkoihin jatkoneuvotteluissa tulee kiinnittää huomiota (kappale ”Kokoavia huomioita jatkoneuvotteluihin”).
Talousvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston kanta ei jatkokirjelmän mukaisessa muodossaan riittävästi tue Suomen erityispiirteiden huomioon ottamista tai talouskasvun turvaamista.
Nyt käsittelyssä oleva lainsäädäntöehdotus on viimeiseksi tarkoitettu osio finanssikriisin vuoksi tiukennetussa vakavaraisuussääntelykokonaisuudessa; rahoitusmarkkinasääntelyä on kiristetty sisällöllisesti ja lisätty määrällisesti yhdenmukaistaen samalla jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä. Edelleen jatkuvalla harmonisointityöllä tavoitellaan koko pankkiunionin alueen toimijoiden kohtelun yhdenmukaisuutta, vertailun yhteismitallisuutta sekä kilpailun tasapuolisia lähtökohtia ja sijoittajansuojan ja -vastuun vahvistamista.
Talousvaliokunta on lukuisissa kannanotoissaan muistuttanut, että finanssisektorin sääntelyn määrä ja yksityiskohtaisuuden taso sekä keskinäiset riippuvuussuhteet ovat saavuttaneet tason, jonka optimaalisuus ei ole enää täysin kiistaton. Sen vuoksi kaikkia uusia sääntelyehdotuksia tulisi arvioida tämänhetkisten olosuhteiden ja muun jo voimassa olevan sääntelyn valossa. Erityisesti tulee tarkastella makro- ja rahoitusvakausvälineinen kumuloituvia vaikutuksia. Talousvaliokunta viittaa lausunnossaan TaVL 15/2022 vp esittämäänsä huomautukseen, jonka mukaan sääntelyn kehittämisessä painopisteen on oltava sääntelykehikon johdonmukaistamisessa, yksinkertaistamisessa ja päällekkäisyyksien purkamisessa.
Vaikutusarviot.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty erilaisia käsityksiä ehdotetun sääntelyn vaikutuksista.
Valtioneuvoston kirjelmän mukaan pääomavaatimusten kasvu painottuisi niihin suuriin pankkeihin, jotka käyttävät sisäisiä riskimalleja vakavaraisuuslaskennassaan, ja että uudistuksilla ei ole pääomavaateita kohottavaa vaikutusta standardimenetelmää käyttäville pankeille.
Ottaen huomioon, että suomalainen rahoitusmarkkina on varsin pankkikeskeinen ja että Suomen pankkisektorin markkinaosuuksista on valtaosa sellaisilla toimijoilla, jotka käyttävät juuri sisäisiä malleja, ei ehdotettujen muutosten merkitystä voida pitää Suomelle vähäisenä.
Talousvaliokunta toteaa, että moni asiantuntijataho on katsonut, ettei suomalainen pankkisektori itse kohtaa erityisen suuria vaikeuksia täyttää nyt ehdotettuja vaatimuksia. Huolet kohdistuvatkin ensisijaisesti siihen, kuinka laitokset pystyvät kanavoimaan rahoitusta talouteen. On odotettavissa, että lähitulevaisuudessa sekä julkinen että yksityinen sektori tulee kohtaamaan mittavia rahoitustarpeita muun muassa vihreän siirtymän ja energiamurroksen investointitarpeiden vuoksi. Näiden tavoitteiden toteutumisen edellytyksenä ovat vakaat, hyvin toimivat ja läpinäkyvät rahoitusmarkkinat. Laitoksilla on myös oltava selkeä näkymä siitä, millä edellytyksillä ja missä olosuhteissa vakausviranomaiset asettavat valvottaville vaatimuksia (myös TaVL 15/2022 vp).
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille ehdotuksen mukaisten siirtymäaikojen pituus ja korostettu, että vaateiden tulee olla täysimääräisesti täytettyinä vasta siirtymäajan lopussa. Talousvaliokunta huomauttaa, että vaikka siirtymäajat ovat yleisesti lainsäädännössä käytettyihin siirtymäaikoihin nähden varsin pitkiä, niin laitosten näkökulmasta olennaista on se, että erityisesti asumiseen liittyvien lainojen juoksuajat ovat vielä tätä huomattavasti pidempiä, jopa 20—25 vuotta.
Lainsäädännön keinovalikoiman tarkoituksenmukaisuus.
Finanssimarkkinoiden normiohjauksessa ja viranomaisille annetuilla valtuuksilla on pyritty turvaamaan se, että valvontatoiminnassa pystyttäisiin tunnistamaan ja huomioimaan varsin heterogeenisen toimialan vaihtelevat olosuhteet tarkoituksenmukaisella tavalla. Koska laitokset ovat lähtökohdiltaan erilaisia, tulee vastaavasti myös häiriönsietokykyä kohentavien toimien olla näihin sovitettuja. Koko toimialaan kohdistuvaa sääntelyä ei tule kiristää sillä perusteella, että valvottavien joukossa on toimijoita, jotka eivät pysty tervehdyttämään toimintaansa.
Talousvaliokunnan kannat jatkoneuvotteluihin.
Talousvaliokunta toistaa valtioneuvoston kirjelmän U 72/2021 vp ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tekemänsä huomautuksen, jonka mukaan sääntelyn oikeasuhtaisuuden ja vaikuttavuuden kannalta on välttämätöntä, että jatkoneuvotteluissa huomioidaan jäsenvaltioiden ja niihin sijoittuneiden laitosten erityispiirteet. Talousvaliokunta pitää välttämättömänä, että jatkoneuvotteluissa Suomi kiinnittää huomiota siihen, että sinänsä kannatettavien päämäärien tavoittelussa valittu sääntelyratkaisu näyttää johtavan siihen, että vakavaraiset laitokset kohtaavat edelleen kiristyviä pääomavaatimuksia, kun samanaikaisesti näillä kiristyksillä ei kuitenkaan pystytä kohentamaan heikkokuntoisten laitosten häiriönsietokykyä.
Valtioiden ja pankkien välisen kytkeytyneisyyden vähentäminen on ollut yksi pankkiunionin keskeisistä tavoitteista sen perustamisesta lähtien. Valtiovastuut muodostavat kuitenkin edelleen merkittävän riskin sellaisissa pankeissa, joiden valtiovastuut ovat keskittyneet niiden omiin kotivaltioihin.
Talousvaliokunta korostaa jatkoneuvotteluissa olevan tärkeää, että samalla kun epätarkoituksenmukaisia ehdotuksia tulee pyrkiä torjumaan, yhtä tärkeää on, että vastustamisen yhteydessä Suomi toisi neuvotteluihin omia, parempina pitämiään ratkaisuja yhteisesti sovittujen päämäärien saavuttamiseksi.
Edellä sanottu huomioiden, talousvaliokunta pitää tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa Suomi pitää esillä sitä, että vakavaraisuussääntelyn on perustuttava todellisiin taloudellisiin riskeihin, jotta puskurit voisivat toimia tarkoituksensa mukaisesti riskien realisoituessa. Tämä tulee ulottaa myös valtionlainojen kohteluun riskipainoja määriteltäessä.