Lakiesityksen keskeisenä sisältönä on implementoida Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. Direktiivillä pyritään luomaan EU:n laajuinen jakeluverkosto liikenteen fossiilisia polttoaineita korvaavien vaihtoehtoisten polttoaineiden ja energialähteiden saatavuuden varmistamiseksi ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi.  

Ehdotetulla lailla säädettäisiin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ja niiden jakelujärjestelmiin liittyvistä määritelmistä, tankkaus- ja latauspisteiden teknisistä spesifikaatioista sekä kuluttajille annettavan informaation perusvaatimuksista. Tarkoituksena on varmistaa yhteiset tekniset eritelmät vaihtoehtoisten polttoaineiden julkisille lataus- ja tankkauspisteille. Liikenteen turvallisuusvirastolle annettaisiin valtuudet antaa yksityiskohtaisempia määräyksiä. 

Vaikka lakiesitys keskittyy direktiivin edellyttämien teknisten velvoitteiden toteuttamiseen, sillä täytetään myös direktiivin jäsenvaltioihin kohdistettu velvoite tehdä suunnitelma toimenpiteistä vaihtoehtoisten käyttövoimien edistämiseksi. Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tervetulleena ja oikeansuuntaisena kehityksenä liikenteen päästöjen vähentämiseksi kiinnittäen liikenne- ja viestintävaliokunnan huomion erityisesti seuraaviin, talousvaliokunnan toimialan mukaisiin ja sen asiantuntijakuulemisessa esiin nostettuihin seikkoihin. 

Vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön edistämisellä tavoitellaan liikenteen öljyriippuvuuden ja liikenteen haitallisten ympäristövaikutusten vähentämistä. Ehdotetulla lailla pyritään edistämään sekä EU:ssa että kansallisesti asetettujen päästövähennystavoitteiden toteutumista liikennesektorilla.  

Vaikka direktiivi koskee varsinaisesti ns. vaihtoehtoisia käyttövoimia, tulevat direktiivin 7 artiklan (käyttäjätiedot) polttoaineiden ja ajoneuvojen yhteensopivuuden havainnollistamista kuluttajille koskevat vaatimukset sovellettaviksi käytännössä kaikkien polttoaineiden osalta. Siksi on perusteltua, että lakia sovelletaan myös biopolttoaineiden tankkauspisteisiin sekä niistä käyttäjille annettaviin tietoihin siten kuin biopolttoaineet on määritelty direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan i) alakohdassa.  

Sähköautomarkkina on tällä hetkellä siirtymässä teknologian kokeiluvaiheesta sen yleistymiseen. Hallituksen energia- ja ilmastostrategiaa koskevan selonteon (VNS 7/2017 vp) mukaan Suomessa tulisi olla vuonna 2030 noin 250 000 sähköautoa. Autojen kantomatkan nopea kasvu, hintojen lasku ja valikoiman monipuolistuminen ovat sekä syynä että seurauksena sähköautojen yleistymisessä. Sähköautokannan kasvu ja kasvun edellytykset ovatkin toisiaan vahvistavia ilmiöitä: markkinaehtoisen sähköauton käyttöä palvelevan infrastruktuurin luominen vaatii kriittisen massan käyttäjiä, joka puolestaan voi muodostua vain, jos yksittäisen kuluttajan päätös kulkuneuvonsa vaihtoehtoisesta käyttövoimasta ei edellytä erityistä perehtymistä tai vaivannäköä auton ylläpidossa. Talousvaliokunta yhtyy kuulemiensa asiantuntijoiden käsitykseen siitä, että valtioneuvoston strategian tavoitteen mukainen autokannan radikaali muutos nykytilaan nähden edellyttää myös kattavaa latauspisteverkkoa, jonka tarjoamista palveluista autojen käyttäjien tulee olla hyvin informoituja. 

Talousvaliokunta katsoo, että yhdenmukainen infrastruktuuri ja yhtenäiset tekniset eritelmät vahvistavat kuluttajien luottamusta vaihtoehtoisten käyttövoimien käytön mahdollisuuteen koko EU:n alueella. Kuluttajien luottamus on kysynnän kasvun välttämätön edellytys. Myös yhtenäiset merkinnät jakelu- ja latauspisteillä ovat keskeisessä asemassa kuluttajan käyttökokemuksen parantamiseksi. Talousvaliokunta huomauttaa, että vaikka ehdotetut 5 §:n (Käyttäjille annettavat tiedot) ja 6 §:n (Vaihtoehtoisten polttoaineiden hintojen esittäminen) säännökset ovat sinänsä oikeansuuntaiset, ei valiokunta katso niillä merkittävästi muutettavan jo voimassa olevaa oikeustilaa: vastaavat velvollisuudet voidaan johtaa suoraan kuluttajansuojalain markkinointia ja tavaran virhettä koskevista säännöksistä.  

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että teknologianeutraalisuus ja markkinaehtoisuus ovat jatkossakin sääntelyn keskeisiä lähtökohtia. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti määritelmien teknologianeutraalisuuden vaatimukseen ja pitää tärkeänä, ettei lain sanamuodoilla tulla estäneeksi uusien teknologioiden kehittymistä ja niiden käytön leviämistä. Sähkökäyttöisten ajoneuvojen latauspisteiden käyttöönotosta ja hallinnoinnista on kehitettävä kilpailulle avoimet markkinat, joille kaikilla toiminnanharjoittajilla on vapaa pääsy. Talousvaliokunta toteaa, että tasapaino vapaan markkinoille pääsyn, kuluttajan asemaa turvaavan standardoinnin ja teollisoikeuksien huomioimisen välillä saattaa olla osin ongelmallinenkin. 

EU-tason sääntelyn kehittämistyössä tulee tuoda esille Suomen ilmastollisten ja maantieteellisten olosuhteiden liikenteelle asettamat reunaehdot. Velvoittavaa lainsäädäntöä laadittaessa on lähtökohtana pidettävä toimien pääsääntöistä markkinaehtoisuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja kustannustehokkuutta.