Komission toimenpidepaketti sisältää ehdotuksen kollektiivisten sijoitusrahastojen rajat ylittävän markkinoinnin helpottamisesta ja eräiden rahastoasetusten muuttamisesta sekä sijoitusrahastodirektiivin ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun direktiivin muuttamisesta. Tavoitteena on edistää pääomamarkkinaunionin toteutumista ja kehittää eurooppalaista arvopaperimarkkinaa vähentämällä sääntelystä johtuvia esteitä sijoitusrahastojen rajat ylittävässä markkinoinnissa.  

Ehdotetuilla muutoksilla pyritään vähentämään sääntelystä aiheutuvaa, epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta hallinnollista taakkaa poistamalla tarpeetonta monimutkaisuutta ja parantamalla kansallisten vaatimusten läpinäkyvyyttä varmistaen kuitenkin samalla sijoittajansuojan korkean tason. Toimenpiteiden odotetaan pienentävän rahastonhoitajien kustannuksia ja lisäävän kilpailua. Rahoitusmarkkinoiden harmonisointi ja jäsenvaltiokohtaisten lainsäädännöllisten eroavaisuuksien poistaminen ovat yhteiseurooppalaisesta näkökulmasta tärkeitä tavoitteita, ja niiden kautta on arvioitu saavutettavan merkittäviä hyötyjä pyrittäessä muun muassa EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseen. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessaan esitettyyn huoleen siitä, että vaikka ehdotuksen tavoitteet ovat kannatettavia, ehdotetut muutokset eivät näyttäisi kaikin osin johtavan tavoiteltuun lopputulokseen.  

Komission mukaan kilpailun lisääntyminen hyödyttäisi erityisesti pieniä toimijoita ja antaisi sijoittajille enemmän valinnanmahdollisuuksia kilpailun lisääntymisen myötä. Talousvaliokunta pitää kuulemiensa asiantuntijoiden tapaan todennäköisenä, että lisääntyvä kilpailu laajemmalla markkina-alueella voisi — komission arvion vastaisesti — johtaa toimijoiden kokonaismäärän, erityisesti juuri pienten toimijoiden, vähentymiseen. Suuret toimijat voisivat hyödyntää jo nykyisiäkin toimintojensa skaalaetuja entistä paremmin ja siirtää näin saavutetun hyödyn palvelun hintoihin, mikä toisi niille uutta kilpailuetua.  

Talousvaliokunta huomauttaa, että kilpailumahdollisuuksien lisääntyminen voikin merkitä samanaikaista toimijoiden määrän vähentymistä mutta silti palvelun hintojen laskua. Jos kokonaismarkkina on esimerkiksi sääntelystä johtuvista syistä tosiasiallisesti jakaantunut kansallisvaltioiden rajojen mukaan, voivat näiden rajojen mukaan määräytyä myös toimijoiden markkina-alueet. Toimijoiden lukumäärä ei siis ole itsessään toimivan kilpailun tae, jos kullakin toimijalla on omalla alueellaan eri perustein muodostunut tosiasiallinen monopoli- tai muutoin määräävä markkina-asema. Talousvaliokunta katsoo, että ehdotetut muutokset voisivat toimia palveluiden käyttäjien eduksi toimijoiden määrän vähentymisestä huolimatta, jos kilpailu olisi tosiasiallista eli palveluiden käyttäminen rajan yli olisi helppoa ja sillä olisi asiakkaan kannalta saavutettavissa lisäarvoa esimerkiksi alempien kustannusten tai laajemman palveluvalikoiman muodossa.  

Markkinointiin kohdistuvien muutosten tarkoituksena on yhdenmukaistaa sijoittajansuojan taso eri jäsenvaltioissa. Ehdotuksessa kielletään palveluntarjoajan fyysisen läsnäolon vaatiminen, mutta toisaalta edellytetään, että tietojen ja viestintävälineiden on oltava sijoittajien saatavilla sijoittajan sijaintijäsenvaltion virallisilla kielillä. Talousvaliokunta pitää todennäköisenä, että sinänsä kannatettava vaatimus tietojen antamisesta jäsenvaltion virallisilla kielillä aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin tässä kokonaisuudessa markkinointiin esitetyt kevennykset. 

Direktiiviehdotuksen mukaan rahastonhoitajat saisivat peruuttaa markkinointi-ilmoituksen vain, jos kyseiseen yhteissijoitusyritykseen on tietyssä jäsenvaltiossa sijoittanut korkeintaan 10 sijoittajaa, joiden hallussa on enintään 1 prosentti kyseisen yhteissijoitusyrityksen hoitamista varoista. Talousvaliokunta puoltaa lähtökohtaa, että markkinoinnin lopettamista kontrolloidaan, esimerkiksi lukumääriin tai omistusosuuksiin perustuvan rajan kautta, mutta pitää ehdotettuja raja-arvoja epätarkoituksenmukaisina. Ehdotuksen mukaiset markkinoinnin lopettamista koskevat vaatimukset voisivat nostaa kynnystä rajat ylittävän markkinoinnin aloittamiseksi ja siten vesittää toimenpidekokonaisuuden muita, pääomamarkkinoiden yhdentymistä tukevia osia. Talousvaliokunta esittää, että Suomi pitäisi jatkoneuvotteluissa esillä vaihtoehtona siirtymämenettelyä, missä rahastosäästäjä voisi erikseen määritellyn siirtymäajan kuluessa siirtää sijoituksensa veroneutraalisti toiseen sijoituskohteeseen.  

Asetusehdotuksen mukaan rahastonhoitajat voivat käyttää ennakkomarkkinointia sijoittajien kiinnostuksen selvittämiseksi. Ehdotetussa muodossaan mahdollisuus koskisi kuitenkin vain uusia rahastoja. Talousvaliokunta huomauttaa, että ennakkomarkkinointimahdollisuuden tulisi olla käytössä myös jo olemassa olevan rahaston osalta. Rajat ylittävässä toiminnassa ennakkomarkkinointi voi olla tarkoituksenmukaista myös silloin, kun harkitaan jo olemassa olevan rahaston markkinoinnin laajentamista uudelle markkina-alueelle. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että säännöksen sanamuotoa täsmennetään tältä osin jatko-valmistelussa: ehdotetussa muodossaan komission esitys heikentäisi eurooppalaisilla rahastomarkkinoilla vallitsevaa varsin toimivaksi osoittautunutta käytäntöä, jossa alkuperäistä rahaston lähtökohtaa muokataan sijoittajilta saadun palautteen perusteella.  

Komissio katsoo, että rajat ylittävä markkinointi vauhdittaisi sijoituksia pk-yrityksiin. Talousvaliokunta toteaa, että vaikka nykyiset sijoitukset voisivat kohdentua uudella tavalla, komission arvio sijoitusten lisääntymisestä herättää kysymyksen siitä, mistä kokonaan uudet sijoitusvarat tulisivat, ellei EU pystyisi näiden muutosten johdosta näyttäytymään siten poikkeuksellisen suotuisana sijoituskohteena, että se pystyisi houkuttelemaan sijoituksia, jotka tällä hetkellä suuntautuvat EU:n ulkopuolelle. 

Tällä hetkellä Suomella on takamatkaa useisiin eurooppalaisiin maihin nähden sekä rahastosijoittajien monimuotoisuutta että rahastojen kokoja tarkasteltaessa. Suomen on käsillä olevan toimenpidekokonaisuuden sisältämien säädösten jatkoneuvotteluissa ja myöhemmässä sääntelyn kansallisessa implementoinnissa tärkeää huolehtia siitä, että sääntelyn yhtenäistyessä omat pääomasijoitusmarkkinamme voivat pysyä eurooppalaisen kehityksen mukana.