Talousvaliokunta on lausunut komission asetusehdotuksesta kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä jo aiemmin (TaVL 25/2018 vp — E 26/2018 vp ja TaVL 42/2018 vp — U 56/2018 vp) ja näitä kannanottojaan täydentäen lausuu seuraavaa: 

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttävät, että myös pääomamarkkinat tukevat siirtymää kohti ympäristöllisesti kestävämpää taloutta. Talousvaliokunta yhtyy tähän lähtökohtaan. 

Talousvaliokunta katsoo, että varsinaiset lainsäädäntötoimet tulee ensisijaisesti kohdistaa kuitenkin päästöjä aiheuttaviin toimintoihin, sillä rahoitusmarkkinasääntelyn kautta vaikuttaminen on hidasta ja merkittävältä osin vaikeasti ennakoitavan sijoittajien käyttäytymisen ja monipolvisten syy-seuraussuhteiden varassa. Rahoitussääntelyn keskeisenä tarkoituksena onkin ensisijaisesti varmistaa, että markkinaehtoinen rahoitus tukee tarvittavia lisäinvestointeja ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kehikkoa on tarkoitus laajentaa myöhemmin kattamaan muitakin kestävyyden näkökulmia, kuten yhteiskuntaan ja hyvään hallintoon liittyviä tavoitteita. 

Rahoitusta ohjaavan politiikan on oltava ennakoitavaa, johdonmukaista ja vaikuttavaa. Kestävyysluokittelun määritelmien laadinnassa on tunnistettu mahdollisia ristiriitatilanteita. Jos kynnys vihreän statuksen saamiseksi muodostuu liian korkeaksi, näiden instrumenttien vaikutus jää marginaaliseksi. Toisaalta liian löyhät kriteerit voivat mahdollistaa joukkoon pääsyn myös kohteilta, jotka eivät olekaan ilmastotavoitteiden mukaisia, mikä voi myös rapauttaa luottamusta järjestelmään. Lisäksi epävarmuus sääntelyn kehittymisestä voisi vähentää halukkuutta sijoittaa kestäviin kohteisiin; jos luokittelu muuttuu jatkuvasti, kasvaa riski, että sijoittajat eivät enää tukeudu siihen valintoja tehdessään. 

Talousvaliokunta toteaa, että heti alusta lukien täysin ongelmattomasti toimivan kriteeristön laatiminen ei tule olemaan helppoa, mutta hyvin toimivan järjestelmän muotoutumista voidaan edesauttaa tukeutumisella tieteelliseen tietoon ja huolehtimalla lainsäädäntökehyksen johdonmukaisuudesta. 

Kestävinä tai ympäristöystävällisinä sijoituskohteina myytävien tuotteiden houkuttavuus asiakkaiden silmissä perustuu usein kyseisten tuotteiden tavallista suurempaan läpinäkyvyyteen sekä luottamukseen siitä, että niiden kautta sijoittaja pystyy sijoituskäyttäytymisellään vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan. Sijoittajan näkökulmasta on olennaista pitää erillään toisistaan käsite siitä, että jokin sijoituskohde voi olla ympäristövaikutuksiltaan — tai muiden kestävyyttä indikoiviksi valittujen tekijöiden osalta — enemmän tai vähemmän kestävää, jolloin tuotteen luokitukseen kohdistuu erilaisia riskejä. Ympäristöriskeillä tarkoitetaan tällöin sijoituksen kohteena olevan toiminnan riskiä ympäristölle. 

Tästä erillään tulee pitää se riski, minkä ympäristö kaikkinensa — sään ääri-ilmiöt ja muut ilmastonmuutoksen vaikutukset — aiheuttaa yritystoiminnan kannattavuudelle ja siten edellytyksiin olla sijoittajien kannalta tuottava kohde. Yritysten finanssiriskien ja -arvon määrittelyssä huomioidaan yrityksen kokonaisstrategia, kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin sekä suoriin ulkoiskustannuksiin, kuten päästökaupan kuluihin. Finanssimarkkinoiden tavoite on huomioida yrityksen finanssiarvon ja -riskien kannalta olennaiset tekijät ja sisällyttää ne sijoittajille näytettäviin laskelmiin. Talousvaliokunta katsoo, että mahdollisimman oikeantasoinen kielteisten ulkoisvaikutteiden hinnoittelu on omiaan edistämään kestävyysinvestointeja. Talousvaliokunta arvioi, että taksonomian lisäämä markkinoiden läpinäkyvyys voi osaltaan edesauttaa parempaa riskin ja arvon määrittelyä. 

Nykyisellään EU:lla ei ole toimivaltaa metsäpolitiikan alalla. Taksonomiassa luotaisiin uusi käsite ”kestävä metsän hoito ja käyttö”. Talousvaliokunta katsoo, ettei asetusehdotuksen tule muuttaa EU:n perussopimuksissa määriteltyä toimivaltajakoa, vaan ainoastaan luoda edellytykset käsitellä metsätalouden investointeja osana kestävää rahoitusta koskevaa kokonaisuutta; kestävän metsätalouden sisällyttäminen taksonomiaan voisi turvata metsäteollisuudelle mahdollisuudet saada kestäväksi luokiteltua rahoitusta. Biopohjaiset tuotteet ja metsäteollisuuden innovaatiot voivat olla merkittävä mahdollisuus korvata fossiilisista raaka-aineista tuotettujen materiaalien käyttöä ja niiden ympäristöhaittoja. Kiertotalouden hyötyjen saavuttaminen edellyttää kuitenkin, että uusi luokitusjärjestelmä kohtelee tasapuolisesti sekä metsätaloutta että ‑teollisuutta muihin sektoreihin nähden. Jatkovalmistelun tulee perustua lähtökohdalle, jossa kestävästi tuotetuista uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden rooli korvattaessa uusiutumattomia tunnistetaan laajasti.  

Vihreän luokituksen toimintaperiaate on selkeä: voidakseen saada tuotteelle tai toiminnolle vihreän luokituksen tulee toiminnanharjoittajan täyttää määrätyt kriteerit ja hallinnolliset todentamisvelvoitteet. Tällöin on selvää myös, että kustannus näistä toimista kohdentuu sille taholle, jonka intressissä luokituksen saaminen on. Kysymys luokituksen kustannuksista on olennaisesti erilainen ns. ruskeiden toimintojen suhteen. Ruskea taksonomia pyrkii tunnistamaan kohteet, jotka ovat haitallisia kestävyystavoitteiden kannalta. Tällöin on vaikeaa nähdä, että ne tahot, joiden toiminnalle olisi tulossa ruskea status, olisivat motivoituneita ryhtymään toimiin tuon luokituksen vahvistamiseksi. Tämän valossa onkin pidettävä tarkoituksenmukaisempana, että ruskeiden luokitusten toteutusmekanismi ei olisikaan taksonomiassa, vaan yleisessä yritysten taloudellisen raportoinnin kontekstissa, johon tulisi lisätä kestävyystavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisiä avoimuusvelvoitteita, jotka konkretisoituisivat toiminnan luokitteluna, ennalta määrättyihin kriteereihin nojautuen. 

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan taksonomian sisältämien tarkempien teknisten vaatimusten osalta valmistelutyö aloitettaisiin kohdista, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Talousvaliokunta katsoo, että tässä olisi tärkeää nostaa prioriteetiksi myös kiertotalouden, jätteen synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen edistäminen. Luokitusjärjestelmän soveltaminen kiertotalouteen olisi omiaan vahvistamaan sijoittajien kiinnostusta kiertotalouden liiketoimintamallien rahoittamiseen.  

Jatkovalmistelussa tulee myös huomioida, että kestävyysriskien ja -vaikutusten yksityiskohtaiset raportointivelvoitteet näyttäisivät muodostuvan ongelmaksi siltä osin kuin vielä ei ole olemassa keinoja saada sijoituskohteina toimivilta tahoilta tietoa eikä saatava tieto ole yhteismitallista. Tällä hetkellä finanssialan yrityksiin kohdistuva tiedonantovaatimuksia koskeva asetus on huomattavasti pidemmällä valmistelussa kuin kestävyysluokittelua koskeva asetus. 

Talousvaliokunta korostaa, että sääntelyn johdonmukaisuuden turvaamiseksi kestävyyskriteerien olisi tarkoituksenmukaista perustua olennaisilta osiltaan jo olemassa olevaan EU-lainsäädäntöön tai kansainvälisesti tunnustettuihin sertifikaatteihin. Jatkovalmistelussa on syytä selventää myös, sovelletaanko taksonomiaa yksinomaan EU:n alueella sijaitseviin sijoituskohteisiin vai myös kolmansien maiden toimijoihin.