Yleistä

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15—74-vuotiaita työllisiä oli vuoden 2024 maaliskuussa 52 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Etenkin rakennusala on päästetty vapaapudotukseen ja hallituksen yksipuolisen sanelupolitiikan aiheuttama työmarkkakriisi uhkaa jatkaa kärjistymistään syksyn työmarkkinakierroksella. Sen sijaan, että hallitus pyrkisi luomaan Suomeen kasvua, luottamusta ja uusia työpaikkoja, se heikentää jälleen yhdellä lakiesityksellä rajusti työttömäksi ja lomautetuksi joutuvien toimeentuloa. Hallituksen työllisyyspoliittinen ajattelu näyttää lähtevän siitä, että uudet työpaikat syntyvät ensisijaisesti romuttamalla työttömyysturvan taso entistä kauemmaksi pohjoismaisesta tasosta. 

Hallituksen jo tekemät sosiaaliturvan leikkaukset ajavat arviolta 100 000 uutta ihmistä toimeentulotuen asiakkaaksi ja köyhien lasten määrä lisääntyy lähes 20 000:lla. Nyt käsiteltävä esitys lisää jälleen täydentävien etuuksien tarvetta kymmenillä miljoonilla euroilla. Pitkäaikainen toimeentulotuen asiakkuus on yhteydessä lukuisiin sosiaalisiin ongelmiin, ja entistä useampi työtön uhkaa joutua pysyvään, usein ylisukupolviseen köyhyysloukkuun. Hallitus ei ole teettänyt leikkauksille kunnollisia kokonaisvaikutusten arviointia, vaikka kyse on ihmisten perustoimeentulosta. Tätä ovat kritisoineet niin eduskunnan perustuslakivaliokunta ja valtioneuvoston oikeuskansleri kuin talouspolitiikan arviointineuvostokin.  

Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000:lla vuoteen 2030 mennessä EU:ssa sovitun yleistavoitteen mukaisesti. Hallituksen toimet vievät kuitenkin kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan myös siinä tapauksessa, että laskennalliset työllisyysvaikutukset realisoituisivat täysimääräisesti. Tämän osoittavat myös STM:n julkaisemat vaikutusarviot, joiden perusteella mahdollinen työllisyysvaikutus riittää kompensoimaan vain hyvin pienen osan köyhyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Kun tähän yhdistetään työllisyysvaikutuksiin liittyvä merkittävä epävarmuus, on selvää, että hallituksen toimet lisäävät rajusti köyhyyttä ja eriarvoisuutta Suomessa. 

Ansioturvan porrastaminen

Ansioturvan porrastaminen leikkaa 80 000 henkilön päivärahaa vuosittain siten, että leikkauksen suuruus on keskimäärin noin 300—330 euroa kuukaudessa. Kaikki työttömyysturvaheikennykset voivat osua myös samalle ihmiselle ja samaan kotitalouteen. Luku on poikkileikkaus yhdestä hetkestä, joten vuoden aikana ansioturvan porrastuksen takia alennettua turvaa saavia on erittäin paljon enemmän, koska alkavia työttömyyksiä oli esimerkiksi 546 000 vuonna 2023. Niistä ison osan työttömyys jatkuu yli 40 päivän. Vaikutusarviot onkin tehty puutteellisesti juuri kokonaisvaikutusten osalta. Hallitus on työttömyysturvaleikkausten lisäksi mm. heikentänyt merkittävästi yleistä asumistukea ja jäädyttänyt monet perusturvaetuuksien indeksit neljäksi vuodeksi. Lapsiperheellisellä osa-aikatyöntekijällä työttömyysturva voi leikkaantua hallituksen toimien seurauksena jopa puoleen nykyisestä. Työttömyysjakson 40 päivän ja 170 päivän porrastus tulee automaattisesti jokaiselle, jotka silloin ovat työttöminä. Itse ei voi vaikuttaa mitenkään, esimerkiksi osallistumalla aktiivitoimiin porrastuksen välttämiseksi.  

Ansioturvan porrastaminen rankaisee työttömyyden pitkittymisestä, mikä osuu varsinkin niihin työttömiin, joilla on heikommat mahdollisuudet saada töitä. Esimerkiksi silloin, kun lähialueella ei ole sopivaa työtä, tai silloin kun osaaminen vaatii päivitystä tai terveydentila ei mahdollista työllistymistä. Henkilö ei myöskään omalla aktiivisuudellaan voi vaikuttaa työttömyysturvan leikkaantumiseen, mikäli työtä ei syystä tai toisesta löydy. Porrastaminen romuttaa ansioturvan erityisesti pienillä palkkatuloilla. Vaikka ansiopäivärahan enimmäiskestoa ei leikata, käytännössä ansiopäiväraha lyhenee pienituloisilla kahteen tai kahdeksaan kuukauteen, kun ansiopäivärahan taso tippuu peruspäivärahan tasolle eli noin 800 euroon kuukaudessa. 

Samalla kun pienituloisten työntekijöiden ansioturva romutetaan esityksellä lähes kokonaan, myös keskituloinen suomalainen saa leikkauksien myötä työttömänä yli 800 euroa vähemmän ansiosidonnaista kuin ruotsalainen. Hallitus on siis tekemässä radikaalia irtiottoa pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista, millä voi olla kauaskantoiset seuraukset sekä työmarkkinoiden toimintaan että suomalaisen yhteiskunnan koheesioon ja eriarvoisuuteen. 

Ansioturvan laskevalle profiilille ei löydy selkeää tukea asiaa käsittelevistä empiiristä tutkimuksista, vaan näyttö on ristiriitaista. Suomen kannalta relevantein Kolsrudin ym. (2018) tutkimus ei anna empiiristä tukea työttömyyden keston suhteen alenevalle työttömyyskorvaukselle Ruotsissa vallitsevissa oloissa. Tutkijoiden mukaan porrastaminen ei näytä tuovan hyötyjä sen kummemmin kannustavuuden kuin vakuutusperiaatteen näkökulmasta. Näyttääkin siltä, että hallitus on valinnut ansioturvan laskevan profiilin puhtaasti siitä syystä, että se haluaa painottaa leikkauksia muutenkin vaikeammassa asemassa oleviin työttömiin.  

Työssäoloehdon kertymisen poistaminen palkkatukityöstä

Työssäoloehdon kertymisen poistaminen palkkatuetusta työstä kokonaan on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että kaikki työ on arvokasta ja vie eteenpäin. On myös perusteetonta syrjiä normaalisti työsopimuksella työskentelevää ja veronsa maksavaa työntekijää vain siksi, että hänen työnantajalleen maksetaan palkkatukea työllistämisestä.  

Palkkatukityö etenkin yrityksissä edistää tutkitusti pysyvämpää työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Myös kuntien ja kolmannen sektorin tarjoamalla palkkatukityöllä on tärkeä syrjäytymistä ehkäisevä ja työkykyä ylläpitävä vaikutus etenkin sellaisille kohderyhmille, joiden työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei ole vielä realistista. Siksi onkin järkevää kannustaa työttömiä osallistumaan palkkatukityöhön. Jos palkkatukityö ei jatkossa kerrytä työssäoloehtoa, vähentää se kannustimia osallistua palkkatukityöhön. Etenkin kasvavan työttömyyden oloissa tämä voi pahentaa ns. hystereesi-ilmiötä, jossa suhdannetyöttömyys muuttuu rakenteelliseksi ja vähentää työvoiman tarjontaa pitkällä aikavälillä.  

Ikäsidonnaisista poikkeussäännöistä luopuminen

Ikäsidonnaisten poikkeussääntöjen tarkoituksena on helpottaa ikääntyneiden työnsaantia ja toimeentulon turvaamista. Hallituksen esitys heikentää pitkän työuran tehneiden toimeentuloa kohtuuttomalla tavalla ja lisää samalla eläkeläisköyhyyttä, kun työmarkkinatuelle putoavien usein ennestäänkin pieni eläkekertymä heikkenee. Samalla poikkeussäännösten poistaminen heikentää työllistymisen tukemista sekä kannusteita ottaa vastaa myös lyhytkestoista tai pienipalkkaista työtä. Ikääntyneiden työttömien kohtaamaa syrjintää tai esimerkiksi työkyvyn haasteita ei helpota työmarkkinatuen varaan joutuminen, eikä varsinkaan kuntien velvoitetyöllistämisen lakkauttaminen.  

Työllisyys- ja työmarkkinavaikutukset

Kuten hallituksen esityksessä on todettu: ”työllisyysvaikutusarviot ovat suuntaa antavia, sillä erilaisten kohderyhmien reaktiot kannustimien muutoksiin voivat erota toisistaan, ja arvioiden pohjalla olevien tutkimustulosten asetelmat ovat voineet olla hyvin erilaisia kuin tässä esitetyt muutokset”. Hallituksen esityksen työllisyysarviolaskelmissa käytetty työttömyyden keston jousto bruttokorvausasteen suhteen on 0,8, joka perustuu hyvin rajattua kohderyhmää koskevaan tutkimukseen, jonka yleistettävyys on kyseenalaista. Tästä syystä laskennallisiin työllisyysvaikutuksiin on syytä suhtautua varauksella. 

On myös huomioitava, että hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset, mukaan lukien nyt käsiteltävä esitys, lisäävät merkittävästi toimeentulotukiriippuvuutta, mikä on työn tekemisen kannusteiden kannalta haitallinen kehityssuunta. Myös työssäoloehdon kertymisen poistaminen palkkatukityöstä heikentää kannusteita hakeutua palkkatuettuun työhön.  

Vientiteollisuuden suhdannevaihteluihin ja tilapäisiin markkinahäiriöihin vastannut ja työpaikkojen veto- ja pitovoimaa lisännyt lomautusjärjestelmä heikentyy huomattavasti hallituksen esityksellä. Kun lisätään vielä ensi syksynä annettava esitys muutosneuvottelujen aloittamisen ilmoittamisajan puolittaminen ja lomautuskorvausajan puolittaminen on Suomen lomautusjärjestelmästä jäljellä vain rauniot. 

Pelkästään hallituksen kehysriihessä päättämien sopeutustoimien on arvioitu heikentävän BKT:n kasvua noin 0,5 prosenttiyksiköllä vuodessa. Myös sosiaaliturvaleikkaukset heikentävät kokonaiskysyntää ja ovat omiaan pidentämään talouden taantumaa, mikä vaikuttaa kielteisesti myös työllisyyden kehittymiseen. Samaan aikaan hallituksen yksipuolinen työmarkkinapolitiikka, johon myös nyt käsiteltävät työttömyysturvaleikkaukset olennaisesti kuuluvat, uhkaa johtaa työmarkkinoiden syvenevään kriisiytymiseen. Massatyöttömyyden ja konkurssiaallon välttämiseksi hallituksen olisi perusteltua vetää esitys työttömyysturvan leikkaamisesta pois ja rakentaa aitojen kolmikantaneuvotteluiden kautta sellainen kompromissi hallitusohjelmassa linjatuista työelämä- ja sosiaaliturvauudistuksista, jossa myös työntekijäosapuolen näkemyksiä olisi huomioitu. 

Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan talous- ja työllisyyskasvun vauhdittaminen ovat tärkein keino julkisen talouden vakauttamiseksi. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että hallitus tavoittelee työllisyys- ja kasvutoimillaan 100 000 uutta työllistä ja julkisen talouden vahvistumista noin kahdella miljardilla eurolla. Keskusta pitää näitä tavoitteita tärkeinä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että hallituksen politiikka ei johda toivottuihin tavoitteisiin. Suomessa kasvavat nyt vain työttömyys, konkurssit ja velka, eivät talous ja ihmisten hyvinvointi.  

Valtioneuvoston selonteossa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025—2028 valtiovarainministeriö ennustaa, että talous ei kasva tänä vuonna lainkaan vaan on tasan 0 prosenttia. Ensi vuodelle VM ennustaa 1,6 prosentin kasvua. Huolestuttavaa on, että kitukasvuisen ensi vuoden jälkeen talouskasvu lähtee taas hiipumaan. Vuonna 2026 kasvu on 1,5, vuonna 2027 1,3 ja vuonna 2028 enää 1,1 prosenttia. 

Taloudellisten lähtökohtien osalta julkisen talouden suunnitelmassa kerrotaankin mm., että työpanoksen kokonaisvaikutus kääntyy tuotantoa vähentäväksi tarkastelujakson lopulla, kun osallistumisasteen nousu ja rakenteellisen työttömyyden lasku hiipuvat ja työikäisen väestön kehitys kääntyy työpanosta supistavaksi.  

Työllisyysasteen VM ennustaa tänä vuonna hieman laskevan ja palaavan siitä vuoden 2023 lähtötasoon vuoden 2025 aikana. Kehyskauden loppua kohden työllisyysaste jatkaa kasvuaan ollen 76,1 prosenttia vuonna 2028, kun lähtötilanteessa vuonna 2023 luku oli 73,2 prosenttia.  

Työssäoloehdon kertyminen palkkatuetusta työstä

Keskustan valiokuntaryhmä on huolissaan hallituksen esityksen vaikutuksista palkkatuettuun työhön. Hallituksen esityksen mukaan palkkatuettu työ ei kerryttäisi jatkossa pääsääntöisesti lainkaan työssäoloehtoa. Palkkatuettu työ on työntekijän työsuhteessa tekemää työtä, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Palkkatuetun työn tarkoituksena on edistää työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatukea voidaan myöntää, jos työttömällä työnhakijalla on puutteita ammatillisessa osaamisessa, hän on 60 vuotta täyttänyt pitkäaikaistyötön tai hänellä on pysyväisluonteinen vamma tai sairaus, joka heikentää hänen edellytyksiään työllistyä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lakiehdotusta koskevissa asiantuntijakuulemisissa ja valiokunnalle annetuissa lausunnoissa esitettyä muutosta on kritisoitu ja todettu, että se asettaa palkkatuetussa työssä työskentelevät työntekijät eri asemaan kuin muut työntekijät. Muutos tulee heikentämään merkittävästi palkkatuetun työn houkuttelevuutta ja pidentää siten muutoinkin vaikeammin työllistyvien henkilöiden työttömyysjaksoja ja kasvattaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta ja kustannuksia. Muutos voi vaikeuttaa myös esimerkiksi maaseudulla pienten kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden edellytyksiin ja mahdollisuuteen saada työntekijöitä.  

Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan porrastus työssäolon pituuden mukaan

Orpon hallituksen ohjelmassa on sovittu työttömyysturvan uudistamisesta työhön kannustavammaksi. Hallitusohjelman mukaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso porrastetaan työttömyyden keston mukaan. Keskusta sen sijaan porrastaisi työttömyysturvan työttömyyttä edeltävän työssäolon keston mukaan. Tällöin työttömyyttä edeltävä pidempi työssäolo oikeuttaisi pidempään työttömyysturvaan kuin lyhyt työhistoria. Nykyisellään ja esitetyn muutoksen jälkeen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto on sama riippumatta siitä, miten pitkään henkilö on ollut työelämässä ennen työttömyyttä. 

Keskustan tavoitteena on saavuttaa uudistuksella samaa suuruusluokka olevat vaikutukset julkiseen talouteen kuin mitä hallituksen arvioi saavuttavansa omalla mallillaan. Työttömyysturvan kehittämistyöryhmän mukaan porrastuksen työssäolon keston mukaan voisi vahvistaa julkista taloutta noin 200 milj. eurolla mallilla, jossa työttömyysturvaa kertyisi kutakin 5 kuukauden työssäoloa kohden 100 päivää ja enimmäismäärä olisi 400 päivää. 

Keskustan valiokuntaryhmän tavoitteena on malli, jossa ansiosidonnaista työttömyysturvaa kertyisi jo lyhyistäkin työpätkistä. Keskusta kannustaa hallitusta tuomaan eduskuntaan uuden esityksen ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta työttömyyttä edeltävän työhistorian mukaan. (Eriävän mielipiteen lausumaesitys 1) 

Oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kaikille ehdot täyttäville

Keskustan valiokuntaryhmä laajentaisi oikeuden ansiosidonnaiseen työttömyysturvan yhdenvertaisilla ehdoilla kaikille työllisille. Keskustan mielestä on vakuutusperiaatteen vastaista, että kaikki työlliset joutuvat maksamaan palkastaan työttömyysvakuutusmaksua, kuten myös kaikkien palkansaajien työnantajat, mutta oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan on työttömyyden alkaessa ainoastaan työttömyysvakuutuskassaan kuuluvilla, vaikka työttömäksi jäänyt henkilö muutoin täyttäisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehdot. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että kaikkien työllisten olisi kuuluttava johonkin työttömyyskassaan. Selvityshenkilö Mauri Kotamäen vuonna 2018 valmistuneen raportin (Kohti vakuuttavampaa ansioturvaa — Arvio ansiosidonnaisen työttömyysturvan kehittämismahdollisuuksista) mukaan rahoitusvaje olisi 228 milj. euroa, kun otetaan huomioon kassojen kasvanut jäsenmaksutulo. Vajeesta 110 milj. kohdistuisi eläkejärjestelmään.  

Uudistus voitaisiin rahoittaa esimerkiksi uudistamalla työttömyysturvan rahoitusmallia siten, että kustannus katettaisiin työttömyysvakuutusmaksuilla. Vakuutusmaksujen pohjana oleva palkkasumma on karkeasti noin 100 mrd. euroa, jolloin työttömyysvakuutusmaksun nostaminen kutakin 0,1 prosenttiyksikköä kohden tuottaa noin 100 milj. euroa. Uudistus olisi voitu toteuttaa jo ensi vuoden alusta, kun viime vuosien vahvan työllisyyskehityksen myötä Työllisyysrahastolla oli mahdollisuus alentaa merkittävästi työttömyysvakuutusmaksuja. Keskusta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti kaikki työlliset kattavan työttömyysturvan vakuutusperiaatetta kunnioittavan uudistuksen, jossa kaikki työttömyysvakuutusmaksuja maksavat ovat yhtäläisin ehdoin oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. (Eriävän mielipiteen lausumaesitys 2) 

Esityksen vaikutusten arviointi ja seuranta

Keskustan valiokuntaryhmä pitää välttämättömänä, että hallitus seuraa lakimuutosten vaikutuksia. Hallituksen esityksessä on todettu, että muutokset lisäävät merkittävästi perusturvan ja toimeentulotuen käyttöä. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on oltu huolissaan siitä, että hallituksen esityksen vaikutusten arviointi on puutteellista. 

Keskustan valiokuntaryhmä on huolissaan hallituksen aiemmin jo tekemien ja nyt tehtävien muutosten yhteisvaikutusten arvioinnin puutteellisuudesta. Etuusleikkausten vaikutukset erityisesti lapsiperheisiin ovat merkittäviä ja lisäävät todennäköisesti tämän vuoksi lapsiperheköyhyyttä.  

Keskusta pitää hallituksen työllisyystavoitteiden ja julkisen talouden tasapainottamistavoitteiden saavuttamista välttämättöminä. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, saavuttaako hallitus näitä tavoitteita. Siksi hallituksen pitäisi seurata jatkuvasti työllisyys- ja talouskehitystä ja tekemiensä lakimuutosten vaikutuksia tavoitteiden saavuttamiseen sekä reagoitavat tarvittaessa asiaan. (Eriävän mielipiteen lausumaesitys 3)