VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Ehdotuksessa asetetaan Euroopan unionin tavoite uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian osuudeksi energian loppukulutuksesta vuonna 2030. Ehdotus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat uusiutuvan sähkön tukijärjestelmiä ja omaa kulutusta, uusiutuvan energian lisäämistä lämmityksessä, jäähdytyksessä ja liikenteessä, jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, alkuperätakuita, hallinnollisia menettelyjä sekä tiedottamista ja koulutusta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasukriteerit biopolttoaineille, bionesteille sekä biomassasta tuotetuille kiinteille ja kaasumaisille polttoaineille. 

EU:n uusiutuvan energian sitova tavoite

Jäsenvaltiot varmistavat kollektiivisesti, että uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta koko EU:ssa vuonna 2030 on vähintään 27 prosenttia. Jäsenvaltiot asettavat omat tavoitteensa Energiaunionin hallintomallin (asetusehdotus KOM(2016) 759 lopullinen) mukaisessa kansallisessa ilmasto- ja energiasuunnitelmassa. Ehdotuksen 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltion uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta ei voi vuodesta 2021 eteenpäin olla alempi kuin jäsenmaalle asetettu kansallinen tavoite vuodelle 2020. Suomen uusiutuvan energian osuuden tulee siten olla vähintään 38 prosenttia vuodesta 2021 eteenpäin. 

Taloudellinen tuki uusiutuvilla tuotetulle sähkölle

Jäsenvaltiot voivat EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti tukea uusiutuvaa sähköä. Tukijärjestelmät tulee suunnitella siten, että uusiutuva sähkö integroidaan sähkömarkkinoille ja tuottajilla on kannusteet huomioida kysynnän ja tarjonnan tasapaino, markkinahinnat sekä maksimoida omat tuotot markkinoilla. Tukijärjestelmien tulee 4 artiklan mukaan olla avoimia, läpinäkyviä, kilpailullisia ja syrjimättömiä. Jäsenvaltion on arvioitava tukijärjestelmän tehokkuutta vähintään joka neljäs vuosi. 

Jäsenvaltio ei saa 6 artiklan mukaan muuttaa uusiutuvaa sähköä tuottavan hankkeen tukitasoa tai muita ehtoja siten, että muutos vaikuttaa hankkeelle myönnettyihin oikeuksiin tai hankkeen talouteen. 

Uusiutuvan sähkön tukijärjestelmien avaaminen

Jäsenvaltion on 5 artiklan mukaan avattava uusiutuvan sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille. Uudesta tuettavasta kapasiteetista joka vuosi vuosina 2021—2025 vähintään 10 prosenttia ja vuosina 2026—2030 vähintään 15 prosenttia on avoin myös muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille. Tukijärjestelmien avaaminen voidaan toteuttaa mm. avoimilla tarjouskilpailuilla, jäsenvaltioiden yhteisillä tarjouskilpailuilla, avoimilla sertifikaattijärjestelmillä tai yhteisillä sertifikaattijärjestelmillä. Tuetun uusiutuvan sähkön osuus lasketaan sen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuteen, jonka tukijärjestelmästä laitos rahoitetaan. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyösopimus, jossa määritellään säännöt rahoituksen maksamiseen toiseen jäsenvaltioon. 

Komissio arvioi vuoteen 2025 mennessä avaamisen hyötyjä kustannustehokkaan uusiutuvan sähkön lisäämisessä EU:ssa. Arvioinnin perusteella komissio voi ehdottaa avaamisprosentin korottamista. 

Uusiutuvan energian osuuden laskeminen

Artiklassa 7 on esitetty säännöt uusiutuvan energian osuuden laskemiseksi. Sellaisia biopolttoaineita, bionesteitä tai biomassapolttoaineita, jotka eivät täytä artiklan 26 kestävyys- ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteereitä, ei oteta huomioon uusiutuvana energiana. Kuten nykyäänkin, uusiutuvan energian osuus lasketaan loppukulutuksesta. Uusiutuvan energian määrä saadaan summana uusiutuvan sähkön, lämmön ja jäähdytyksen sekä liikenteen kulutuksesta. Artiklassa myös rajoitetaan ruoka- ja rehuraaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja liikenteessä käytettävien biomassapolttoaineiden (käytännössä biokaasu) yhteismäärä 7 %:iin tie- ja raideliikenteen energian loppukulutuksesta ja tämä osuus laskisi 3,8 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Artiklassa määritellään tarkemmin uusiutuvan sähkön, lämmön ja liikennekäytön uusiutuvan energian laskentaperiaatteet 

Artikla sisältää päätösvallan delegoinnin komissiolle koskien liitteen IX täydentämistä uusilla liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineilla ja sisältää kriteerit, joilla täydentämistä on arvioitava. Komissiolla olisi velvollisuus arvioida 2 vuoden välein liitteen täydennystarpeita ja ensimmäinen arviointi tulisi tehdä 6 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Myös polttoaineiden lämpöarvojen päivitys delegoitaisiin komissiolle. 

Uusiutuvan sähkön oma kulutus (Renewable self-consumers)

Uusiutuvan sähkön tuottajia, yksin tai yhdessä, ei 21 artiklan mukaan katsota EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä energian toimittajaksi, jos niiden verkkoon syöttämä uusiutuvan sähkön määrä ei ylitä vuositasolla 10 MWh (kotitaloudet) tai 500 MWh (oikeushenkilöt). Jäsenvaltio voi asettaa korkeammat raja-arvot. Pientuottajilla on oikeus myydä oman kulutuksen yli jäävä sähkön osuus ilman kohtuuttomia maksuja ja menettelyjä sekä saada sähkön markkina-arvoa heijasteleva korvaus verkkoon syöttämästään sähköstä. 

Uusiutuvan energian valtavirtaistaminen lämmitys- ja jäähdytyslaitoksissa

Jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään uusiutuvan energian osuutta lämmitys- ja jäähdytyssektorilla vähintään yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa. Jäsenvaltio voi nimetä ja julkistaa toimet ja niiden toimeenpanijat, kuten polttoainetoimittajat, joiden pitää lisätä uusiutuvaa energiaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Näiden toimijoiden tulee raportoida vuosittain 30.6.2021 alkaen jäsenvaltion viranomaiselle määrällisistä ja todennettavista tuloksista. Ehdotuksen 23 artiklassa on lueteltu toimia, joilla uusiutuvan lisäys voidaan toimeenpanna. 

Kaukolämpö ja – jäähdytys

Ehdotuksen 24 artiklan mukaan jäsenvaltion tulee varmistaa, että kaukolämmön ja -jäähdytyksen toimittajat antavat asiakkailleen varmennettua tietoa järjestelmiensä energiatehokkuudesta ja uusiutuvan energian osuudesta. Tehottomien järjestelmien asiakkailla tulee olla oikeus irtautua kaukolämmitys- tai jäähdytysjärjestelmästä tuottaakseen lämmön tai jäähdytykset itse uusiutuvista energialähteistä tai vaihtaakseen toimittajaan, joka tuottaa lämmön tai jäähdytykset uusiutuvista energialähteistä. 

Kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmät on avattava uusiutuvista energialähteistä taikka jätelämmöstä tai – jäähdytyksestä tuotettavalle lämmölle tai jäähdytykselle. Avaamisen on mahdollistettava lämmön tai jäähdytyksen toimitus suoraan loppuasiakkaalle. 

Uusiutuva energia liikenteessä

Artikla 25 sisältää polttoainetoimittajia koskevat eräille liikenteen uusiutuville polttoaineille ja energialähteille asetettavat sitovat minimiosuusvaatimukset, niiden laskentasäännöt sekä vaatimuksen jäsenvaltioille luoda tietojärjestelmä, jolla voidaan seurata kaikkia biopolttoaine-erien ym. uusiutuvan energian transaktioita ja niiden kestävyysominaisuuksia. 

Liikennettä koskevia uusiutuvan energian minimiosuusvaatimuksia on kaksi: Laajempi vaatimus edellyttää, että kehittyneiden biopolttoaineiden, muiden liitteen IX raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun, ei-biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, fossiilisesta jätteestä tuotettujen polttoaineiden sekä uusiutuvan sähkön osuuden on oltava vähintään1,5 % polttoaineiden toimittajan kalenterivuoden aikana toimittamien liikennepolttoaineiden kokonaismäärästä vuonna 2021 ja vähintään 6,8 % vuonna 2030. 

Mainitun laajan tavoitteen ohella kehittyneille biopolttoaineille ja biokaasulle, joka on tuotettu liitteen IX A-osan mainitsemista raaka-aineista, asetetaan erillinen minimiosuusvaatimus, joka on vähintään 0,5 % vuonna 2021 ja 3,6 % vuonna 2030. Osuusvaatimusten kehittyminen vuositasolla esitetään direktiivin liitteessä X. Kehittyneiden biopolttoaineiden, muiden liitteen IX raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osalta artikla 25 edellyttää 70 % kasvihuonekaasupäästövähennystä vuodesta 2021 alkaen. 

Liitteen IX B-osan mukaisista raaka-aineista tuotetuille biopolttoaineille ja biokaasulle asetettaisiin katto, jonka suuruus on 1,7 % toimitetun polttoaineen määrästä. Lento- ja meriliikenteeseen toimitetut biopolttoaineet otettaisiin huomioon kertoimella 1,2. Sen sijaan nykyiset biopolttoaineiden ja sähkön painokertoimet poistuisivat. Polttoainetoimittajille olisi annettava mahdollisuus siirtää velvoitteen täyttäminen toiselle toimittajalle. 

Artikla sisältää myös sääntöjä uusiutuvan sähkön määrittämiseksi sekä biopolttoaineiden laskennasta silloin, kun niitä tuotetaan jalostamossa yhdessä fossiilisten polttoaineiden kanssa. 

Kestävyys- ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit ja kriteerien täyttymisen osoittaminen

Artiklassa 26 säädetään biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyys- ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerien lisäksi myös biomassapolttoaineiden eli kiinteiden ja kaasumaisten biomassasta tuotettujen polttoaineiden kestävyys- ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteereistä. Jatkossa ilmaisulla ”kestävyyskriteerit” tarkoitetaan sekä biomassan tuotannon kestävyyttä koskevia kestävyyskriteerejä että kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerejä. 

Kestävyyskriteerien täyttäminen on ehtona sille, että bioenergia voidaan ottaa huomioon uusiutuvan energian EU-tavoitteessa ja jäsenmaiden uusiutuvan energian osuuksissa, tarkasteltaessa vaatimusten noudattamista (ml. artiklat 23 ja 25) ja että biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytölle voidaan myöntää taloudellista tukea (financial support). 

Biomassan tuotannon osalta kriteerit on määritelty erikseen maatalousbiomassoille ja metsäbiomassoille. Tuotannon osalta sovelletaan samoja kriteerejä liikenteen biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille. Maatalousbiomassoille kriteerit ovat pääosin ennallaan. Poikkeuksena on turvemaita käsittelevä kohta, jossa ei mainita enää kuivatusta (kohta 4). Metsäbiomassaa koskevat uusi kohta 5, jossa esitetään metsäbiomassan tuotantoa koskeva nk. riskipohjainen menettelytapa sekä uusi kohta 6, jossa käsitellään metsäbiomassan kohdistuvia vaatimuksia maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätaloussektorin osalta (LULUCF). Metsäbiomassan osalta lähestymistapa on kaksiportainen. Maatasolla edellytetään tiettyjen menettelyjen tai järjestelmien olemassaoloa tai jos tietoja ei ole saatavilla, samat seikat voidaan todentaa metsälö- tai metsätilatasolla. Komissio arvioi metsäbiomassaa koskevia kriteerejä 31.12.2023 mennessä ja voi tarpeen mukaan tehdä niitä koskevan muutosehdotuksen. 

Biomassan tuotantoa koskevia kestävyyskriteerejä ei sovelleta, kun käytetään jätteitä tai tähteitä (rajoite ei koske mm. maa- ja metsätalouden jätteitä ja tähteitä). 

Biopolttoaineille ja bionesteille sekä biomassapolttoaineilla tuotetulle sähkölle, lämmölle ja jäähdytykselle on määritelty elinkaaren aikainen kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva kriteeri verrattuna fossiiliseen vertailuarvoon. 

Biomassalla tuotetun sähkön tukemista rajoitettaisiin. Uusissa yli 20 MW laitoksissa voisi tukea myöntää ainoastaan, jos sähkön tuotannossa käytetään energiatehokasta yhteistuotantoa. 

Kestävyyskriteerejä sovelletaan, kun kiinteitä biomassapolttoaineita käytetään polttoaineteholtaan 20 MW tai sitä suuremmissa laitoksissa ja kaasumaisia biomassapolttoaineita sähköteholtaan 0,5 MW tai sitä suuremmissa laitoksissa. Kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerien soveltaminen ja kasvihuonekaasupäästövähennysvaatimuksen suuruus riippuu laitoksen toiminnan aloittamisen ajankohdasta.  

Jäsenmaille annetaan mahdollisuus esittää biomassapolttoaineita koskien myös muita kestävyyttä koskevia vaatimuksia direktiivin vaatimusten lisäksi. 

Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisesta säädetään artiklassa 27. Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamisessa voidaan jatkossakin käyttää kansallista järjestelmää ja komission hyväksymiä vapaaehtoisia järjestelmiä. Ehdotus sisältää eräitä selkeytyksiä/muutoksia mm. ainetasetta koskeviin vaatimuksiin. 

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto voi hyväksyä sekä EU:n yhteisen sitovan uusiutuvan energian tavoitteen että Suomen vähimmäistavoitteen 38 prosenttia. Ehdotus ei estä korkeamman kansallisen tavoitteen asettamista. 

Valtioneuvosto pitää hyvänä, että direktiiviehdotuksessa on joitain uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmiä koskevia yleisiä periaatteita. Jäsenvaltion tulee itse voida päättää, onko sillä tukijärjestelmä. Valtioneuvosto voi hyväksyä periaatteen, jonka mukaan tukea saavien hankkeiden tukitasoa tai muita ehtoja ei saa muuttaa jälkikäteen siten, että se vaikuttaa hankkeiden talouteen. Valtioneuvosto ei kannata sitä, että jäsenvaltioiden on osittain avattava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenmaissa sijaitseville uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottaville laitoksille. Tukijärjestelmien avaaminen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille tulee valtioneuvoston mielestä olla vapaaehtoista ja perustua kyseisten jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin. Samoin uusiutuvan energian tilastollisten siirtojen, jäsenvaltioiden yhteisten uusiutuvilla energialähteillä sähköä, lämpöä tai jäähdytystä tuottavien hankkeiden sekä jäsenvaltioiden yhteisten tukijärjestelmien tulee edelleen olla vapaaehtoisia ja perustua kyseisten jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin. 

Valtioneuvosto pitää hyvänä tavoitetta, että uusiutuvan energian tuotantoon ja jakeluun liittyvät hallinnolliset menettelyt ovat hankkeen ympäristövaikutukset ja muut vaikutukset huomioon ottaen mahdollisimman selkeät ja sujuvat. Valtioneuvosto pitää kuitenkin tärkeänä, että direktiiviehdotuksessa ehdotettuja lupien myöntämiselle asetettuja pakollisia määräaikoja ja muita menettelyihin liittyviä vaatimuksia tarkastellaan vielä huolellisesti ehdotuksen jatkokäsittelyssä. 

Valtioneuvosto pitää hyvänä, että alkuperätakuita voidaan myöntää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön lisäksi uusiutuvilla tuotetusta lämmöstä ja jäähdytyksestä. Valtioneuvosto haluaa kuitenkin vielä tarkastella, aiheuttaako alkuperätakuiden pakollisuus uusiutuvalla energialla tuotetun lämmityksen ja jäähdytyksen markkinoinnissa hyötyihin nähden suhteetonta hallinnollista taakkaa yrityksille ja viranomaisille. Alkuperätakuiden keskeisenä tavoitteena on varmistaa kuluttajalle, että uusiutuvana energiana myyty energia on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. Valtioneuvosto katsoo, että alkuperätakuiden merkitys ensisijaisesti luotettavan tiedon varmistajana energian tuottamisesta uusiutuvilla tulisi säilyttää. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että alkuperätakuita voisi myös jatkossa myöntää tuottajille, jotka ovat saaneet samaan tuotantoon taloudellista tukea. 

Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että pienten sähköntuotantolaitosten haltijat voivat tuottaa sähköä omaan kulutukseen ilman kohtuuttomia lainsäädännöstä aiheutuvia velvoitteita. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että myös pientuottajat myyvät sähkönsä markkinoille avointen sähkömarkkinoiden periaatteiden mukaisesti. Jatkokäsittelyssä tulee selvittää ehdotuksen merkitys pientuottajien, muiden sähkönkäyttäjien, verkkoyhtiöiden sekä energia- ja arvonlisäverotuksen kannalta. 

Valtioneuvosto pitää hajautetun uusiutuvan energian edistämistä tärkeänä. Valtioneuvosto haluaa vielä tarkastella, onko direktiiviehdotuksen määrittelemä uusiutuvan energian yhteisö tasapuolinen ja hyödyllinen, kun arvioidaan hajautetun energian tuottajiin ja kuluttajiin kohdistuvia erilaisia menettelyjä ja tukia. Uusi käsite tarkkoine rajauksineen saattaa aiheuttaa hyötyihin nähden suhteetonta hallinnollista taakkaa sekä yhteisöille että viranomaisille. Jatkokäsittelyssä tulee myös varmistaa, että uusiutuvan energian yhteisö on yhteensopiva sähkömarkkinadirektiiviehdotuksessa määritellyn energiayhteisö -määritelmän kanssa. 

Valtioneuvosto pitää uusiutuvan energian osuuden lisäämistä lämmityksessä ja jäähdytyksessä tärkeänä. Lämmityksen ja jäähdytyksen tarve, nykyinen infrastruktuuri, eri uusiutuvan energialähteiden teknis-taloudellinen potentiaali, markkinat ja ohjauskeinot ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden pitää edelleen voida päättää, miten ja minkälaisilla kannustimilla uusiutuvan energian käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä lisätään. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään uusiutuvan energian osuutta lämmityksessä ja jäähdytyksessä prosenttiyksiköllä vuosittain vuodesta 2021 alkaen. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tulee vielä tarkemmin arvioida komission ehdottaman lisäystavoitteen kohdentumista ja vaikutuksia teollisuuteen, kaukolämpö- ja -jäähdytyssektoriin sekä rakennuskohtaiseen lämmitykseen ja jäähdytykseen. Valtioneuvosto katsoo, että tavoitteen tulisi olla indikatiivinen ja sen tulisi koskea koko kautta vuosittaisen lisäystavoitteen sijasta. Ehdotuksen mukainen yhden prosenttiyksikön vuosittainen lisäys on toimeenpanon kannalta joustamattomampi kuin 10 prosentin lisäystavoite vuodesta 2021 vuoteen 2030. 

Suomessa liittyminen kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkkoon ei ole pakollista. Kuluttajan irtautuminen verkosta tapahtuu sopimusehtojen mukaisesti. Kaukolämpö- ja jäähdytys kilpailee siten muiden lämmitys- ja jäähdytysmuotojen kanssa. Kaukolämpö- ja jäähdytysyhtiöiden intressissä on varmistaa kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien tehokkuus ja kilpailukyky kilpaileviin tuotantomuotoihin verrattuna. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että muiden lämmitys- ja jäähdytysmuotojen kanssa kilpailevaan kaukolämpöön – ja jäähdytykseen ei tulisi kohdistaa uuttaa pakollista EU-tason sääntelyä. Uusi pakollinen sääntely voi lisätä hallinnollista taakkaa ilman merkittäviä lisähyötyjä. 

Valtioneuvosto pitää hyvänä, että liikenteen uusiutuvan energian käytölle ja kehittyneille biopolttoaineille ehdotetaan sitovia osuustavoitteita. Näin voidaan turvata biopolttoaineiden ja muiden liikenteen uusiutuvien energialähteiden eurooppalainen markkina ja rohkaista yrityksiä teknologian kehittämiseen ja investointeihin. Lähtökohtaisesti voidaan pitää kannatettavana myös pyrkimystä perinteisten, ruoka- ja rehupohjaisten biopolttoaineiden käytön asteittaiseen rajoittamiseen. Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, että kehittyneet biopolttoaineet määrittelevä direktiiviehdotuksen raaka-aineluettelo ei ole paras tapa määritellä ko. polttoaineita ja esitetyssä muodossaan se rajoittaa liikaa kehittyneiksi katsottavia biopolttoaineita erityisesti jäte- ja tähdepohjaisten biopolttoaineiden osalta. 

Valtioneuvoston mielestä Suomen kannalta tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi tulisi katsoa kokonaisuutena biopolttoaineiden määrittelyä ja eri minimiosuusvaatimuksiin sisällytettäviä polttoaineita ja energialähteitä sekä määritellä selkeästi, mitä reunaehtoja jäsenvaltioille asetetaan koskien kansallisia edistämistoimenpiteitä kuten biopolttoaineiden jakeluvelvoite. Ottaen huomioon Suomen haastavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteet taakanjakosektorilla ja erityisesti liikenteen osalta sekä kunnianhimoiset tavoitteet kehittyneiden biopolttoaineiden osalta on välttämätöntä, että kansallisesti voidaan asettaa EU:n vaatimuksia korkeampia ja laveampia velvoitteita. 

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tulee vielä tarkemmin arvioida voidaanko esitettyjen kansallisten sähköisten seurantajärjestelmien avulla saavuttaa niin merkittäviä hyötyjä, että järjestelmien rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia voidaan pitää perusteltuina. Direktiiviehdotuksen mukaan vaadittavaan järjestelmään kirjataan kaikki velvoitteiden piiriin kuuluvien polttoaineiden kohdalla tapahtuvat transaktiot tuotannosta polttoaineen lopulliselle toimittajalle ja siirtyvien erien kestävyysominaisuudet. Kansalliset tietojärjestelmät olisi myös linkitettävä niin, että kaikki jäsenvaltioiden väliset siirrot on jäljitettävissä. 

Valtioneuvosto voi hyväksyä bioenergian kestävyyskriteerien laajentamisen myös kiinteisiin ja kaasumaisiin sähkön- ja lämmöntuotantoon käytettäviin biomassoihin. Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin painottaa jo olemassa olevien biomassan kestävyyden todentamisessa käytettävien menetelmien hyödyntämistä. Valtioneuvosto pitää ehdotukseen sisältyviä kestävyyskriteerien soveltamista koskevia rajauksia kannatettavina (mm. kriteerien soveltaminen käytettäessä jäte- ja tähdemateriaaleja, kiinteille biomassoille 20 MW laitoskokoraja ja kasvihuonekaasukriteerien soveltaminen ainoastaan uusille 2021 tai sen jälkeen toimintansa aloittaville laitoksille). Direktiiviehdotukseen sisältyy kuitenkin monia yksityiskohtia, joihin on syytä kiinnittää huomiota jatkokäsittelyssä. 

Valtioneuvosto pitää hyvänä sitä, että ehdotukseen sisältyy mahdollisuus tarkastella metsäbiomassan tuotannon kestävyyttä maatasolla sekä hyödyntää olemassa olevia instrumentteja. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotukseen sisältyvästä kaksiportaisesta mallista tulee myös yksityiskohdiltaan tarkoituksenmukainen ja se on mahdollista toteuttaa mielekkäästi ja ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota ehdotukseen sisältyvään metsäbiomassojen tuotannon kestävyyskriteerien tarkasteluun vuoden 2023 loppuun mennessä sekä mahdollisuuteen tehdä niitä koskevia muutoksia. Valtioneuvosto pitää tarpeellisena arvioida tarkastelun tarpeellisuutta ja ajankohtaa. 

Valtioneuvostolle on tärkeää, että kestävän bioenergian lisäämistä ei rajoiteta. Tässä suhteessa on syytä kiinnittää huomiota mm. turvemaiden käsittelyyn ehdotuksessa. Kestävyyskriteerien ei tulisi rajoittaa esim. sellaisten biomassojen energiakäyttöä, jotka on viljelty nykyisillä, turvemailla sijaitsevilla pelloilla. 

Valtioneuvostolle on tärkeää, että kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen on mahdollista toteuttaa uskottavasti ja luotettavasti sekä ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Täytäntöönpanossa tulee säilyä riittävä kansallinen liikkumavara ja tässä suhteessa ehdotukseen sisältyvää säädösvallan siirtoa tulee tarkastella erityisen huolellisesti. 

Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviehdotukseen sisältyy säädösvallan siirtoa komissiolle. Valtioneuvosto haluaa vielä tarkastella ehdotettua delegointia, erityisesti komissiolle ehdotetun toimivallan siirron laajuutta. Yleisenä huomiona valtioneuvosto katsoo, että mahdolliset säädösvallan siirrot on määriteltävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.