Ehdotulla lainsäädännöllä saatetaan voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1152 avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa (jäljempänä työehtodirektiivi). Työehtodirektiivin tarkoituksena on parantaa etenkin epävarmemmissa työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden asemaa edistämällä turvatumpia ja ennakoitavampia työehtoja. Työehtodirektiivin virkamiehiä koskevat muutokset toteutetaan valtion virkamieslakiin (750/1994, jäljempänä virkamieslaki) ja Suomen Pankin virkamiehistä annettuun lakiin (116/1998). Työehtodirektiivin täytäntööpanon lisäksi toteutetaan myös muita tarvittavia muutoksia virkamieslakiin.
Esityksessä ehdotetaan, että virkamieslakia muutetaan siten, että viranomaiselle säädetään velvoite antaa virkamiehelle kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, jolleivät ehdot käy ilmi nimityspäätöksestä tai nimittämiskirjasta. Selvitys on luonteeltaan informatiivinen luettelo työnteon keskeisistä ehdoista, eikä selvitys sinänsä luo virkasuhteen osapuolille oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että työnteon keskeiset ehdot voidaan antaa jo voimassa olevan lainsäädännön mahdollistamilla tavoilla joko nimityspäätöksessä tai nimittämiskirjassa, mutta samalla antaen mahdollisuuden myös erillisen kirjallisen selvityksen antamiseen tarvittaessa. Tällä varmistetaan viranomaiselle tietojen antamiseen jo olemassa olevat ja toimivat käytännöt siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän hallinnollista lisätyötä. Samalla varmistetaan, että virkamies saa tiedot mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota ns. vastatoimien kieltoa koskevien säännösten puuttumiseen hallituksen esityksestä. Valiokunta toteaa, että työehtodirektiivi ei edellytä säätämään yleisestä vastatoimien kiellosta. Sen sijaan työehtodirektiivissä jäsenvaltioita edellytetään ottamaan käyttöön tarvittavia toimenpiteitä työntekijöiden suojelemiseksi työnantajan harjoittamalta epäsuotuisalta kohtelulta tai epäsuotuisilta seurauksilta, jotka johtuvat heidän jättämästään työnantajaa koskevasta kantelusta tai jotka johtuvat heidän vireille panemastaan menettelystä, jonka tarkoituksena on varmistaa työehtodirektiivissä säädettyjen oikeuksien noudattaminen.
Hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan esiin ne työehtodirektiivistä johtuvat vaatimukset, jotka kansallinen lainsäädäntö jo täyttää. Valtion virkamiehellä on direktiivin edellyttämällä tavalla mahdollisuus oikeussuojaan ja -turvaan tilanteissa, joissa hän kokee joutuneensa työnantajan vastatoimien kohteeksi. Tällaisia oikeussuojan ja -turvan takaavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi kantelu, muutoksenhakuoikeus ja oikaisuvaatimus. Viranomainen myös tekee virkamiestä koskevat päätökset ja antaa työnjohto- ja valvontaoikeuden piiriin kuuluvat määräykset virkavastuulla, joka sisältää hallinnollisen, rikosoikeudellisen ja vahingonkorvausoikeudellisen vastuun.
Jäsenvaltiot voivat säätää direktiivin 1 artiklan mukaan objektiivisin perustein, että osaa työehtodirektiivin 3 luvun säännöksistä ei sovelleta virkasuhteessa oleviin, julkisiin pelastuspalveluihin, asevoimiin, poliisiviranomaisiin, tuomareihin, syyttäjiin, rikostutkijoihin tai muihin lainvalvontaviranomaisiin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että säännöstä virkamieslain 9 d §:ään ehdotetusta viranomaisen velvollisuudesta antaa perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää virkamiehen säännöllistä työaikaa tai virkasuhteen kestoaikaa ei pitäisi soveltaa Puolustusvoimiin.
Hallituksen esityksen perusteluissa on tuotu esiin, että viranomaisen vastauksessa kuvatuille perusteille ei aseteta tarkempia sisältövaatimuksia. Esityksessä myös todetaan, että riittävänä vastauksena olisi pidettävä sitä, että virkamiehelle selostetaan esityksen perusteluissa kuvattu asiantila. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että viranomaisilta vaadittavat vastaukset sisältävät sellaisia yleisluontoisia tietoja, joiden vuoksi ei ole aihetta säätää poikkeuksia säännöksen soveltamisalaan.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi virkamieslain 23 a §:ää siten, että voimassa olevan lain kolmen vuorokauden sijasta virkamies voi todistaa sairautensa enintään viiden vuorokauden ajalta myös muulla virkavapauden myöntävän viranomaisen hyväksymällä luotettavalla tavalla kuin lääkärintodistuksella, terveyskeskuksen terveydenhoitajan antamalla todistuksella taikka viraston osoittaman terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan antamalla todistuksella.
Covid-19-pandemian aikana omaan ilmoitukseen perustuvaa oikeutta on väliaikaisesti pidennetty viiteen vuorokauteen. Esityksessä ehdotetaan vakiinnutettavaksi viiden vuorokauden raja. Saadun selvityksen perusteella muutos yksinkertaistaa lyhyiden sairauspoissaolotilanteiden hoitamista sekä virkamiehen että viraston näkökulmasta ja vähentää työterveydenhuollon käyntejä ja tätä kautta myös kustannuksia. Valiokunta pitää muutosta perusteltuna.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin teknisin muutosehdotuksin.