Yleistä

Hallituksen esitys sisältää muutosehdotuksia kahteen ammattimaista kalastusta sääntelevään lakiin. Lakia Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta (niin sanottu täytäntöönpanolaki) ehdotetaan muutettavaksi eräiden toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskevien säännösten osalta. Täytäntöönpanolailla otettiin Suomessa vuoden 2017 alussa käyttöön uusi toimijakohtainen kalastuskiintiöjärjestelmä, jonka mukaisesti Suomen kalastuskiintiöt jaetaan kaupallisille kalastajille määräaikaisina siirrettävinä ja ei-siirrettävinä käyttöoikeuksina. Kiintiöjärjestelmä koskee vain lain mukaisia kiintiöityjä kalalajeja, joita ovat silakka, kilohaili ja lohi. Lisäksi esitykseen sisältyy muutos yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain 20 §:ään, johon ehdotetaan lisättäväksi asetuksenantovaltuutta koskeva säännös. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kiintiöjärjestelmän yleisenä tavoitteena on parantaa kaupallisten kalastajien mahdollisuuksia suunnitella ja ajoittaa kalastustoimintaansa siten, että se vastaa markkinoiden kysyntään sekä tasoittaa ja lisää kotimaisen kalan tarjontaa markkinoilla. Tämä mahdollistaa osaltaan elinkeinotoiminnan kannattavuuden parantumisen. Valiokunta on kiintiöjärjestelmään liittyen katsonut, että kalastuskiintiöitä koskevien siirrettävien käyttöoikeuksien keskittämisen rajoittaminen on välttämätöntä markkinoiden avoimen kilpailun varmistamiseksi ja mahdollisesti syntyvän määräävän markkina-aseman aiheuttamien kielteisten vaikutusten estämiseksi (MmVM 16/2016 vp — HE 103/2016 vp). Nyt ehdotetut muutokset täytäntöönpanolakiin parantavat mahdollisuuksia valvoa käyttöoikeuksien keskittymisen rajoituksia. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että käyttöoikeuden haltijana toimivan kaupallisen kalastajan omistuspohjaa ja siinä tapahtuneita muutoksia koskeva ilmoitusmenettely ei lisää kaupallisille kalastajille tai valvovalle viranomaiselle aiheutuvaa työtä kohtuuttomasti ja on tarpeen keskittymisen rajoitusten valvonnan parantamiseksi. On tärkeää, että ilmoittamisvelvoite koskee myös ulkomaisia yhteisöjä ja konserneja, sillä Suomen silakan- ja kilohailinkalastusta on myös ulkomaalaisten yritysten hallussa. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että kalastuskiintiöitä koskevien muutosten lisäksi täytäntöönpanolain 37 §:ään ehdotetaan uusien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kauppanimien osalta lisättäväksi mahdollisuus nopeasti annettavaan väliaikaiseen kauppanimeen, mikä lisää joustavuutta uusien tuotteiden markkinoinnissa. 

Kalastuspäiväkirjamerkintöjä koskeva asetuksenantovaltuus

Yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi kalastuspäiväkirjamerkintöjä koskeva asetuksenantovaltuus. Ehdotuksen tavoitteena on voida antaa teknisiä ja nykyisiä EU:n säännöksiä tiukempia määräyksiä kalastuspäiväkirjaan tehtävistä merkinnöistä. Tällä hetkellä Itämerelle säädetty poikkeus tarkoittaa, että koko saaliin punnittu määrä ei saa poiketa yli kymmentä prosenttia arvioidusta. Hallituksen esityksessä valtioneuvoston asetuksella ehdotetaan säädettäväksi, että poikkeama ilmoitustarkkuudessa olisi enintään kymmenen prosenttia kunkin puretun lajin osalta. Valiokunta toteaa, että sille toimitettujen tietojen mukaan ehdotetut kalastuspäiväkirjaa koskevat säännökset koskevat erityisesti silakan ja kilohailin troolikalastusta ja noin 30 troolarin saalisraportointia. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta on pitänyt tärkeänä, että Itämeren kalakantojen hyödyntäminen ja kalastuskiintiöitä koskevat päätökset perustuvat luotettavaan ja ajantasaiseen tieteelliseen tietoon ja kestävän enimmäistuoton tavoitteeseen. Valiokunta toteaa, että kalakantojen kestävyyden varmistaminen on edellytyksenä myös hallitusohjelman tavoitteena olevalle kotimaisen kalan käytön lisäämiselle. Luonnonkalan kestävän käytön lisäämisessä suurimpien mahdollisuuksien on arvioitu kohdistuvan silakkaan ja muihin elintarvikemarkkinoilla nykyisin vajaasti hyödynnettyihin kaloihin, kuten kilohailiin. Hallitus on varannut miljoonan euron rahoituksen avustuksiin kalatalousalan yrityksille vajaasti hyödynnettyjen kotimaisten kalojen käytön lisäämiseksi. Itämeren kalakantojen arvioinnissa ja erityisesti Pohjanlahden silakan kannanarvioinnissa on ollut ongelmia, jotka ovat heijastuneet myös kalastukseen ja kalanjalostukseen ja vaikeuttaneet toiminnan taloudellista suunnittelua. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tätä taustaa vasten ehdotettua kalastuspäiväkirjaa koskevaa sääntelyä perusteltuna ja katsoo sen parantavan saalistilastojen luotettavuutta ja kalakantojen arviointityössä käytettävää tietopohjaa.  

Valiokunta katsoo, että edellytyksenä kansallisten velvoitteiden asettamiselle kalastusyrityksille on, että velvoitteiden noudattaminen ei edellytä kohtuutonta työmäärää tai johda sellaisiin tahattomiin rikkomuksiin, joita yritykset eivät voi välttää. Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu kymmenen prosentin poikkeamasääntö on sekä lajikohtainen että koko saaliin määrää koskeva, mutta lasketaan kummassakin tapauksessa suhteessa koko saaliin määrään, jotta kalastusyrityksille ei aiheuteta kohtuutonta taakkaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kalastuspäiväkirjaa koskevan sääntelyn toimeenpanossa ja valvontaviranomaisen tulkintakäytännössä on vastaavasti varmistettava, että kalastusyrittäjille ei aiheudu turhaa hallinnollista taakkaa tai muita kohtuuttomia seuraamuksia. 

Suomi on Euroopan unionin kalastuspolitiikan valvonta-asetuksen uudistusehdotuksen käsittelyn osana ehdottanut, että vaatimus vastaavista kalastuspäiväkirjamääräyksistä koskisi kaikkia toimijoita koko unionin alueella. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että Suomi on yleisemminkin tehnyt EU:n piirissä pitkäjänteisesti työtä laittoman kalastuksen kuriin saamiseksi ja kalastuksen valvonnan kehittämiseksi, ja tätä työtä on edelleen syytä jatkaa. Valiokunta edellyttääkin hallituksen toimivan siten, että yhtenäiset vaatimukset saadaan koskemaan kaikkia Itämerellä toimivia kaupallisia kalastajia mahdollisimman nopealla aikataululla. 

Lopuksi

Hallituksen esityksessä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.