Valiokunta pitää myönteisenä, että ammattiurheilijoiden sosiaaliturvaa edelleen kehitetään. Urheilun ammattimaistumisen ja toisaalta urheilu-urien pidentymisen myötä urheilusta pääasiallisen toimeentulonsa saavien määrä on lisääntynyt.
Urheilijoiden asemaa parannetaan nostamalla vakuuttamisen yläikäraja 43 vuodesta 65 vuoteen ja turvaa yhdenmukaistetaan muun työeläkevakuutuksen kanssa sitomalla urheilijalain mukaisen vanhuuseläkkeen alaikäraja ensi vuoden alusta lukien työeläkelain mukaiseen vanhuseläkkeen alaikärajaan. Lisäksi esitykseen sisältyvät täsmennykset vakuuttamiskauden määrittelyyn ja tapaturmaeläkkeen maksamisen edellytyksiin selkeyttävät urheilijoiden tapaturmaturvan ja sairausajan turvan nykyisiä käytäntöjä.
Urheilijain lakisääteinen tapaturma- ja vanhuudenturva on järjestetty yksityisistä vakuutusyhtiöistä otettavalla vakuutuksella, joita vain harvat vakuutusyhtiöt ovat myöntäneet. Valiokunta on aiemmin vaatinut sääntelyn tarkistamista siten, että urheilijan lakisääteisen vakuutusturvan toteutuminen varmistetaan (StVM 7/2009 vp). Hallituksen esityksen mukaan jatkossa vakuutusyhtiön on määräajassa ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle, mikäli yhtiö aikoo vetäytyä urheilijalain mukaisen vakuutuksen tarjoamisesta. Vaikka malli ei poista riskiä siitä, ettei markkinoilla ole halukkaita vakuutuksentarjoajia, malli kuitenkin varmistaa sen, että viranomainen saa hyvissä ajoin tiedon vakuutusyhtiön vetäytymisestä ja sillä on tarvittaessa mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin urheilijoiden vakuutusturvan toteutumisen turvaamiseksi. Valiokunta korostaa, että vakuutuksen saatavuus on perusedellytys ammattiurheilijan lakisääteisen sosiaaliturvan toteutumiselle.
Valiokunta toteaa, että ammattiurheilijoiden sosiaaliturvassa on edelleen puutteita, joita on syytä pyrkiä asteittain korjaamaan. Valiokunta katsoo sivistysvaliokunnan tavoin, että jatkovalmistelussa olisi tarkasteltava muun muassa urheilijoiden saattamista ansioperusteisen työttömyysturvan piiriin. Urheilijoiden sosiaaliturvan kehittämiselle asettaa omat rajansa se, että urheilutoiminnan rahoituspohja on kapea ja toisaalta toimintaan liittyy korkea tapaturmariski. Vakuutettuja urheilijoita on tällä hetkellä noin 1 200 ja vakuutuksen ottaneita työnantajia eli urheiluseuroja on hieman alle 100. Urheilijoiden saattaminen yleisen työeläke-, työttömyysvakuutus- ja tapaturmavakuutuslainsäädännön piiriin aiheuttaisi merkittäviä kustannuksia niin urheilijoille kuin heidän työnantajilleen. Epäkohtien korjaamiseen onkin valiokunnan näkemyksen mukaan pyrittävä niin, että maksuvelvoitteet kasvavat maltillisesti. Valiokunta toteaa, että kustannusten hallinta on myös vakuutusturvan tosiasiallisen toteutumisen kannalta keskeistä.
Valiokunta ilmaisee sivistysvaliokunnan tavoin myös huolensa siitä, että yksilöurheilijoiden vakuuttaminen lakisääteisen sosiaaliturvan piirissä on viime vuosina merkittävästi vähentynyt.
Sivistysvaliokunta korostaa lausunnossaan, että urheilijoiden mahdollisuuksia kouluttautua muuhun ammattiin urheilu-uran aikana tulee edistää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan näkemykseen ja pitää tärkeänä, että urheilujärjestöjen ja koulutusviranomaisten yhteistyönä helpotetaan urheilun ja opiskelun yhdistämistä aktiiviuran aikana.