Hallituksen esityksen tavoitteena on täsmentää kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä ja tuottamista sekä toiminnan sisältöä ja aktivointisuunnitelmaa koskevaa sääntelyä. Tarkoituksena on lisätä kuntouttavan työtoiminnan tavoitteellisuutta työllistymisen edistämiseksi sekä toiminnan sosiaalista vaikutusta ja osallisuuden ja elämänlaadun parantamista asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Esityksen perusteluissa selkeytetään kuntouttavan työtoiminnan asemaa sosiaalipalveluna. Valiokunta pitää lakiehdotusta tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana. 

Valiokunta korostaa kuntouttavan työtoiminnan laadun ja oikean kohdentumisen merkitystä. Kuntouttavassa työtoiminnassa pyritään parantamaan henkilön elämänhallintaa sekä luomaan edellytyksiä työllistymiselle ja julkisiin työvoimapalveluihin osallistumiselle. Kuntouttavaan työtoimintaan ei tule ohjata sellaisia työttömiä, jotka kykenevät työhön tai osallistumaan työvoimapalveluihin. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei myöskään tule korvata palkkatuettua tai muuta työsuhteista työtä. Valiokunta pitää tärkeänä, että lain toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan huolellisesti.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tullut esiin tarve laajempaan uudistukseen ja heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden palvelujen kehittämiseen. Muun muassa työtoiminnan suhdetta sosiaaliseen ja ammatilliseen kuntoutukseen sekä TE-palveluihin, kuten myös eri etuuksien välisiä suhteita tulisi selkeyttää. Lisäksi merkittäviä panostuksia tarvitaan mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Myös velkaneuvonta pitäisi huomioida kuntouttavan työtoiminnan palveluissa. Edelleen on kiinnitetty huomiota kuntien kannustimiin tarjota palveluja siten, että niiden vaikuttavuutta voitaisiin parantaa nykyisestä, sen sijaan että kuntien päätöksiä ohjaavat kuntouttavan työtoiminnan budjettivaikutukset. Valiokunta pitää lainsäädännön mahdollisimman nopeaa jatkokehittämistä tärkeänä.  

Kuntouttavan työtoiminnan sisältö

Ehdotetun 13 a §:n mukaan kuntouttavaan työtoimintaan kuuluu erilaisia henkilön elämänhallintaa sekä työ- ja toimintakykyä edistäviä palveluita. Säännöksen mukaan palveluihin voi kuulua yksilö- ja ryhmämuotoista toimintaa, jota voidaan toteuttaa erilaisissa toimintaympäristöissä. Säännöksessä säädetään myös tuen, ohjauksen ja valmennuksen toteutustavasta. Sen voi toteuttaa paitsi henkilökohtaisena myös ryhmässä toteutettavana palveluna taikka yhdistettynä muihin palveluihin. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan kannattanut ehdotusta, mutta on kiinnittänyt huomiota siihen, että säännöksen sanamuoto mahdollistaa palvelun järjestämisen myös vain ryhmämuotoisena. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että aktivointisuunnitelmassa määritellään tarkemmin kunkin asiakkaan ja hänen toimintakykynsä kannalta sopivin palvelun toteuttamistapa. Saadun selvityksen mukaan tähän on päädytty siksi, että kaikissa tilanteissa ei ole tarpeen edellyttää yksilöllistä henkilökohtaisena palveluna annettavaa tukea ja ohjausta, vaan ryhmässä annettu tuki ja ohjaus voi myös olla riittävää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ehdota lakiehdotusta muutettavaksi, mutta korostaa, että palvelu tulee toteuttaa asiakkaan tarpeen mukaisena ja siten aina tarvittaessa yksilöllisenä. Valiokunta korostaa myös osaamisen ja koulutuksen huomioon ottamista kuntouttavan työtoiminnan toteuttamisessa. 

Valiokunta pitää kuntouttavan työtoiminnan kehittämisen ja maanlaajuisesti samantasoisen palvelun kannalta tärkeänä, että tuki-, ohjaus- ja valmennuspalveluille laaditaan yhtenäiset laatukriteerit. Kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen rajanvetoon on käytännön toiminnassa kiinnitettävä huomiota siten, että molempia palveluita on saatavilla asiakkaan palvelutarpeen mukaisesti.  

Kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmä

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaisesti lakia sovelletaan pitkään työttöminä olleisiin työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saaviin henkilöihin, joiden on osallistuttava aktivointisuunnitelman laatimiseen. Myös ehdotettu 13 a §:n säännös tarkentaa perustelujen mukaan kuntouttavan työtoiminnan oikeaa kohdentumista henkilöille, jotka eivät kykene osallistumaan julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin tai työhön. Kunta saa kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen valtion korvauksen työllisyysmäärärahoista. Kuntouttava työtoiminta vähentää myös kunnan työmarkkinatukimenoja.  

Asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin tilanteita, joissa henkilö on kuntoutusrahalle siirtymisen vuoksi menettänyt kuntouttavan työtoiminnan palvelut eikä kunnassa ole tarjolla sosiaalihuoltolaissa säädettyä sosiaalista kuntoutusta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan ehdottanut, että kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia muutetaan siten, että henkilöllä on mahdollisuus jatkaa kuntouttavassa työtoiminnassa, vaikka hänelle myönnettäisiin kuntoutusraha. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että mahdollisuudet laajentaa kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmää myös kuntoutusrahaa saaville selvitetään jatkovalmistelun yhteydessä huolellisesti ja arvioidaan mahdollisen muutoksen vaikutukset toiminnan rahoitukseen. Selvityksessä on syytä arvioida myös kuntoutukseen ohjaamiseen vaikuttavien kuntien kannustimien tarkoituksenmukaisuus.