Yleistä

Ammattihenkilölain 23 b §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rajattu lääkkeenmäärääminen voidaan ottaa käyttöön terveyskeskuksen avovastaanoton yksiköiden ohella myös muissa kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvissa perusterveydenhuollon avohoidon palveluissa sekä erikoissairaanhoidon avohoidon palveluissa. Rajattu lääkkeenmäärääminen tulee ehdotuksen mukaan mahdolliseksi esimerkiksi kotisairaanhoidossa ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla. 

Nykyisten säännösten mukaan rajattua lääkkeenmääräämistä ei ole mahdollista ottaa käyttöön yksityisen palveluntuottajan tuottamissa palveluissa. Ehdotuksen mukaan oikeus rajattuun lääkkeenmääräämiseen laajenee koskemaan myös kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvia sopimuksen perusteella tai muulla tavalla kunnan tai kuntayhtymän lukuun hankittavia terveydenhuollon avohoidon palveluja. Sairaanhoitajat laativat vuodessa lähes 11 000 sairausvakuutuksesta korvattavaa lääkemääräystä. Osuus kaikista lääkemääräyksistä on hyvin pieni (0,026 %). 

Rajatun lääkkeenmääräämisen laajentaminen ehdotetulla tavalla nopeuttaa esityksen perustelujen mukaan potilaiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista, parantaa hoidon laatua, sujuvoittaa terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa ja vapauttaisi lääkärien työpanosta lääketieteellisesti vaativampaa ammattitaitoa edellyttäviin tehtäviin. Lainmuutoksessa olennaista on myös toiminnallisen muutoksen ja työnjaon kehittämisen edistäminen.  

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan lisäksi, että oireenmukaisen hoidon toteuttaminen osana moniammatillista tiimiä ja lääkkeenmääräämisen lisäkoulutus antavat hyvän pohjan nykyistä laajempaan rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöönottoon avohoidon palveluissa.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sairaanhoitajien lääkkeenmäärääminen on useissa maissa otettu käyttöön ja sitä on vähitellen laajennettu. Kansainvälisissä selvityksissä sairaanhoitajien lääkkeenmääräämistä on pidetty turvallisena sen rajatulla soveltamisalalla. Myös hoitoon pääsyn ja hoidon aloittamisen on arvioitu nopeutuvan. 

Valiokunta pitää lakiehdotusta tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana. Valiokunta korostaa, että edellytyksenä tulee edelleenkin olemaan toiminnasta vastaavan lääkärin kirjallinen määräys siihen sisältyvine ehtoineen sekä sairaanhoitajan välitön mahdollisuus konsultoida lääkäriä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin huoli sairaanhoitajien rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamisesta erikoissairaanhoidon avopalveluihin ja kotisairaanhoidon palveluihin. Merkittävä osa kotisairaanhoidon potilaista on monisairaita, joiden kokonaislääkityksen arviointi ja eri sairauksien yhteisvaikutusten hallinta on vaativaa. Erikoissairaanhoidon osalta on tuotu esiin, että muutos voi hämärtää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työn- ja vastuunjakoa. Valiokunta pitää tärkeänä, että näissä tilanteissa sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus tulee ottaa käyttöön erityisen huolellisen harkinnan perusteella. Valiokunta toteaa, että sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuden soveltaminen voi näistä syistä jäädä käytännössä arvioitua vähäisemmäksi.  

Palvelusetelillä toteutettavien palvelujen osalta on tuotu esiin, että palveluissa tarjotaan usein sekä julkisesti rahoitettuja että muita palveluja, jolloin lääkkeenmääräyskäytännön seurannan ja omavalvonnan ongelmana on jakautuminen sekä palvelusetelin antavan organisaation että palveluja tuottavan tahon vastuulle. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös kunnan ja kuntayhtymän lukuun hankittavien palvelujen kohdalla sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuden järjestelyihin ja valvontaan. 

Valiokunta toteaa, että käytännön toiminnassa vastuulääkärin rooli korostuu ja edellyttää myös omavalvonnan toiminnan varmistamista ja vahvaa osaamisen kehittämistä. Potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää, että terveydenhuollon toimintayksiköt ovat velvollisia terveydenhuoltolain 8 §:n nojalla laatimaan suunnitelman laadunhallinnasta ja potilasturvallisuudesta. Lääkkeenmääräämisestä säädetään lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella, jossa on säännökset muun muassa lääkemääräysten seurannasta ja lääkityspoikkeamien raportoinnista. Säännösten lisäksi THL on laatinut ohjeen turvallisen lääkehoidon toteuttamisesta. Valiokunta kiinnittää myös huomiota lääketieteellisten aineiden osuuden vähäisyyteen sairaanhoitajien peruskoulutuksessa ja lääkkeenmääräämisen lisäkoulutuksessa ja tämän merkitykseen potilasturvallisuuden kannalta. Sairaanhoitajien koulutukseen on osoitettava riittävät voimavarat ja lainmuutoksen käytännön toimivuutta palvelujärjestelmässä on seurattava.