Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Keskeinen sisältö.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensaatiosta. Tavoitteena on kompensoida sähköintensiiviselle teollisuudelle päästökaupasta aiheutuvia epäsuoria kustannuksia. Laissa säädettäisiin tuen hakemisesta, tuen myöntämisen perusteista, tuen määrän laskemisesta sekä viranomaistehtävistä, todentamisesta ja valvonnasta. Sääntely pohjautuu Euroopan komission antamiin valtiontuen suuntaviivoihin tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen (2012/C 158/04).
Rahoitus.
Hallitusohjelman mukaan tuki rahoitetaan päästöoikeuksien huutokauppatuloilla valtion talousarviosta. Hallituksen esityksen mukaan päästöoikeuksien huutokauppatuloja ei kuitenkaan erityisesti osoitettaisi tähän tarkoitukseen tai rahastoitaisi valtion talousarviossa. Päästökauppadirektiivin sisältämä lista huutokauppatulojen käyttökohteista on suositusluontoinen.
EU-viitekehys.
Päästökauppadirektiivissä (2003/87/EY) mahdollistetaan päästökaupan aiheuttamien sähkön hintaan siirrettyjen kustannusten kompensoiminen. Tuki-instrumentti on katsottu tarpeelliseksi hiilivuodoksi kutsutun ilmiön hillitsemiseksi: tuotannon, markkinaosuuksien tai investointien arvioidaan siirtyvän maihin, joissa ilmastopolitiikan kustannukset teollisuudelle ovat päästökauppajärjestelmään sitoutuneita maita alhaisempia. Kun Pariisin ilmastosopimus tulee sovellettavaksi vuonna 2020, kilpailuasetelman odotetaan tasoittuvan. Eräiden toimialojen katsotaan olevan erityisen alttiita hiilivuodon riskille niin kauan kuin niiden EU:n ulkopuolella toimiviin kilpailijoihin ei kohdistu päästökauppajärjestelmää vastaavaa kustannusrasitetta. Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt huomiota (YmVL 22/2016 vp — HE 147/2016 vp) siihen, että erityisesti Kiinan osuus maailman terästuotannosta on kasvanut 2000-luvulla merkittävästi samoin kuin tuonti Kaukoidän maista EU-alueelle viimeiset kymmenen vuotta. Ympäristövaliokunta on todennut myös, että suomalainen energiaintensiivinen teollisuus on maailmanlaajuisesti vähäpäästöistä ja että sekä sähkön- että metallituotannon hiilitehokkuus on Suomessa selkeästi parempi kuin EU:n ulkopuolisissa kilpailijamaissa tai EU:ssa keskimäärin.
Tuki.
Laissa määritellyt toimialat voisivat saada tukea päästöoikeuden hinnasta johtuvan korkeamman sähkön hinnan kompensoimiseksi. Tuen suuruus riippuu muun muassa päästöoikeuden hinnasta sekä tuen saajan sähkönkulutuksesta tai tuotannon määrästä. Tuki-intensiteetti on laskeva ja rajoitettu 50 prosenttiin, vaikka direktiivi sallisi täysimääräisen tuen. Ympäristövaliokunnan tavoin talousvaliokunta pitää rajoitusta tarkoituksenmukaisena ottaen huomioon päästökauppajärjestelmän perimmäisen tavoitteen eli hiilidioksidipäästöjen kustannustehokkaan vähentämisen. Alenevalla tuki-intensiteetillä saavutetaan sekä pitkän aikavälin kannustimet ottaa ulkoisvaikutukset täysimääräisesti huomioon että lyhyen aikavälin kannustimet siirtyä vähähiilisiin teknologioihin.
Tukea myönnettäisiin vain yhden gigawattitunnin vuosittaista sähkönkulutusta vastaavan tuotannon määrän ylittävältä osalta. Vastaava rajaus on käytössä myös eräiden muiden jäsenvaltioiden (Alankomaat, Belgia, Saksa ja Slovakia) tukiohjelmissa. Ensimmäiset maksatukset tehtäisiin vuonna 2017 ja viimeiset vuonna 2021 käyttäen laskennan perusteena vuosien 2016—2020 kustannuksia.
Kustannukset valtiontaloudelle muodostuvat tuensaajille maksettavan tuen lisäksi tukijärjestelmää hallinnoivan viranomaisen määräraha- ja henkilöresurssitarpeista. Talousvaliokunta muistuttaa, että vaikeudet arvioida tarkasti tuen perusteena olevaa sähkönkulutusta tai perustuotosta tai päästöoikeuden hintakehitystä aiheuttavat epävarmuutta tuen kokonaismäärää koskeviin arvioihin.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty toisistaan poikkeavia käsityksiä tuen tarpeellisuudesta ja tuen mitoittamisesta. Yhtäältä on katsottu, että tuki pitäisi mitoittaa komission valtiontukisuuntaviivojen sallitun enimmäismäärän mukaiseksi, kun toisaalta koko tukijärjestelmän tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus on asetettu kyseenalaiseksi. Järjestelmää puoltavien kantojen perusteena on periaate tarjota suomalaiselle elinkeinoelämälle tasapuoliset kilpailunedellytykset muissa maissa toimiviin kilpailijoihin nähden. Hallituksen esityksen mukaiseen järjestelmään kohdistettu kritiikki perustuu epäilykselle siitä, että tuki ei ole tehokas kannustin eikä siten yhdensuuntainen muiden hiilineutraalia yhteiskuntaa tavoittelevien sääntelytoimien kanssa. Asiantuntijakuulemiseen pohjautuen valiokunta pitää tärkeänä, että yritystukijärjestelmää uudistettaessa kriteereitä kehitetään tavalla, joka tukee innovatiivisuutta, energiatehokkuutta ja energian säästämistä nykyistä paremmin. Valiokunta edellyttää, että kustannuskompensaation ohjaavaa vaikutusta seurataan ja tutkitaan ja tuen muotoja ja perusteita tarvittaessa arvioidaan uudelleen.
Edellä kuvattuja seikkoja punnittuaan talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailuolosuhteita tasapainottavana ja esittää hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.