Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan tehtäväksi lainsäädäntöön muutokset, joilla laajennetaan tuotannollisin ja taloudellisin perustein irtisanotun työntekijän muutosturvaa ja työterveyshuoltoa kilpailukykysopimuksessa sovitun mukaisesti. Tavoitteena on tukea työntekijän työllistymisvalmiuksia irtisanomisen jälkeen, lyhentää työttömyysjaksoja ja kannustaa työnantajia palkkaamaan uusia työntekijöitä. Uudistukset koskevat sekä työ- että virkasuhteita. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös muun muassa yhteistoimintaa koskevaa lainsäädäntöä.
Työllistymistä edistävä valmennus ja koulutus
Muutosturvaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että työnantajan, jonka palveluksessa säännöllisesti työskentelee vähintään 30 henkilöä, on tarjottava tuotannollisin ja taloudellisin perustein irtisanotulle työntekijälle mahdollisuus osallistua työllistymistä edistävään valmennukseen tai koulutukseen. Oikeus koskee henkilöitä, joiden työsuhde on sen päättymiseen mennessä kestänyt vähintään viisi vuotta. Koulutuksesta tai valmennuksesta ei ehdoteta säädettävän yksityiskohtaisesti, vaan esimerkiksi sen sisällöstä ja arvon määräytymisestä voidaan sopia työehtosopimuksella osin laista poikkeavasti. Myös työnantaja ja henkilöstö voivat sopia tietyistä asioista osin laista poiketen, jollei työehtosopimuksesta muuta johdu. Lainsäädäntöön jätettävän jouston tarkoituksena on mahdollistaa toimiala- ja työpaikkakohtaisten olosuhteiden huomioon ottaminen.
Ehdotuksen mukainen koulutus tai valmennus on saajalleen verovapaa etu. Tulkintaongelmien välttämiseksi ehdotetaan, että verovapaudesta säädetään tuloverolaissa.
Valiokunta katsoo, että irtisanottavien työntekijöiden valmennuksella ja koulutuksella parannetaan irtisanotun työntekijän mahdollisuuksia päivittää osaamistaan ja ehkäistään työttömän passivoitumista. Uudistus lisää työnantajien kustannuksia, mutta kaikkien etu on, jos työntekijät muutostilanteissakin pysyvät toimintakykyisinä ja työllistyvät uudelleen mahdollisimman nopeasti.
Työterveyshuollon laajentaminen
Työterveyshuollon palveluja ehdotetaan laajennettavaksi siten, että työnantajan tulee järjestää tuotannollisin ja taloudellisin syin irtisanotulle työntekijälle työterveyshuolto kuuden kuukauden ajan työntekovelvoitteen päättymisestä lukien. Velvollisuus järjestämiseen koskee työnantajia, joiden palveluksessa on vähintään 30 työntekijää, ja oikeus palveluihin työntekijöitä, joilla työsuhde on sen päättymiseen mennessä kestänyt vähintään viisi vuotta. Työnantajalla on oikeus saada mainitulta ajalta sairausvakuutuslain mukaista korvausta.
Työnantajan järjestämisvelvollisuuteen kuuluu huolehtia ehkäisevän työterveyshuollon järjestämisestä. Sen sijaan työterveyshuoltopalveluiden yhteydessä sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista. Ehdotuksella ei muuteta tätä tilannetta: jos työnantaja ei järjestä sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa työntekijöilleen, tämä oikeus ei ehdotetun lainmuutoksen myötä tule myöskään irtisanotuille henkilöille.
Hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteita koskevan asetuksen (708/2013) 7 §:n mukaan työntekijälle tulee tarvittaessa ennen palvelussuhteen päättymistä tehdä terveystarkastus ja suunnitelma mm. jatkotoimiin ohjaamiseksi. Säännöksen mukaisella toiminnalla pyritään tukemaan irtisanottujen henkilöiden työ- ja toimintakykyä, jotta terveydelliset syyt eivät olisi työllistymisen esteenä. Tämän tehostamiseksi oikeus työterveyshuollon palveluihin ehdotetaan jatkettavaksi työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan kuuden kuukauden ajaksi. Tarkoituksena on lisätä työterveyshuollon mahdollisuuksia tukea irtisanottuja henkilöitä, joilla on työkykyä alentava sairaus, vika tai vamma. Työnantajan velvollisuus työterveyshuollon järjestämiseen lakkaa, kun irtisanottu henkilö työllistyy toistaiseksi tai vähintään kuusi kuukautta kestävään määräaikaiseen palvelussuhteeseen. Työntekijän velvollisuutena on ilmoittaa uuden työpaikan saamisesta entiselle työnantajalleen.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että irtisanomisajan jälkeen työterveyshuollon eri palvelujen tarve tulee painottumaan toisin kuin työsuhteen aikana. Ehkäisevän työterveyshuollon palveluille ei arvioida olevan tarvetta etenkään, jos tarvittavat tarkastukset on tehty työsuhteen aikana lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Irtisanotuille henkilöille ei aiheudu työstä johtuvaa altistumista ja kuormittumista. Sen sijaan työttömäksi jäämisestä voi aiheutua muuta sairastavuutta, kuten mielenterveysongelmia, joiden hoitaminen edellyttää sairaanhoitopalveluja. Näin ollen oletettavaa on, että työttömiksi jääneillä henkilöillä tulee olemaan enemmän tarvetta työterveyshuollon sairaanhoidolle kuin ehkäiseville palveluille.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.