Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana. 

Esityksen tarkoituksena on laajentaa ns. elinkaarihankkeita koskevien verotuksellisten erityissäännösten soveltamisalaa olennaisesti nykyisestä. Kun säännökset koskevat tällä hetkellä vain valtion väylähankkeita, jatkossa niitä voitaisiin soveltaa valtion ohella myös kaikkiin muihin toimijoihin. Lisäksi kohteena voisivat olla myös rakennukset ja pysyvät rakennelmat sekä niihin tai niiden käyttöön välittömästi liittyvä irtaimisto. Erityissäännökset koskisivat siten tällaisen kohteen suunnittelusta, rakentamisesta, rahoituksesta ja kunnossapidosta muodostuvaa palvelukokonaisuutta ja siihen perustuvien tulojen ja menojen jaksotusta. 

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja asiantuntijakuulemisen perusteella ilmeisen tarpeellisena. Nykyinen kapea-alainen sääntely on estänyt laajalti tällaiset kokonaishoitopalveluhankkeet, koska verokohtelu ei ole vastannut niiden taloudellista todellisuutta. Yritykset eivät ole olleet sen vuoksi yleensä halukkaita osallistumaan hankkeiden toteutukseen. Esitys korjaa siis tämän puutteen. 

Ehdotettuja muutoksia on myös toivottu pitkään. Tämä koskee erityisesti kuntakenttää, jolle muutos antaisi yhden uuden vaihtoehdon investointien rahoitukseen. Erityisen suotavana on pidetty lisäksi sitä, että säännöksen soveltamisala on laaja ja koskee uudisrakentamisen ohella myös peruskorjaushankkeita. Mahdollisina kohteina on mainittu mm. kasvavasta korjausvelasta ja sisäilmaongelmista aiheutuvat laajat kouluinvestoinnit ympäri Suomea. 

Kuulemisessa on tuotu niin ikään esille valtion hankkeista saadut myönteiset kokemukset. Tämä perustuu keskeisesti siihen, että palveluntuottaja eli hankeyhtiö vastaa hankkeen riskeistä — mm. kunnossapidosta — sopimuskauden ajan. Sillä on siis lähtökohtainen intressi toteuttaa palvelut kestävästi ja kustannustehokkaasti. Malli takaa myös sovitun tasoisen laadun koko sopimusajalle. 

Uudet rahoitusmuodot merkitsevät toisaalta kuntatasolla sitä, että osa investointimenoista muuttuu jatkossa pitkän aikavälin käyttötalousmenoiksi. Tämä edellyttää huolellista suunnittelua ja uudenlaista riskien arviointia. Kuntaliiton mukaan myös nämä vaatimukset on tunnistettu uudistuksen yhteydessä. 

Valiokunta puoltaa siis esitystä sellaisenaan. Sillä ei ole arvioitu olevan myöskään suurta vaikutusta yhteisö- tai arvonlisäverotuottoon. 

Selvyyden vuoksi todettakoon, että ehdotettuja elinkeinoverolain ja arvonlisäverolain säännöksiä on tarkoitus soveltaa ja tulkita keskenään yhtenäisesti. Kokonaishoitopalvelun käsitteen määrittelyssä on kuitenkin otettava huomioon arvonlisäverodirektiivin säännökset ja niihin perustuva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Vastaavasti voimaantulosäännösten erilaisuus johtuu arvonlisäverolain ominaispiirteistä. Säännökset eivät ole siten keskenään ristiriitaisia. 

Valiokunta pitää lisäksi perusteltuna sulkea etuyhteystilanteet uuden sääntelyn ulkopuolelle. Jos kokonaishoitopalvelun tilaaja ja toteuttaja kuuluvat samaan konserniin, hankkeen vastuut ja riskit eivät siirry yksinomaan toteuttajan vastuulle, niin kuin on tarkoitus. Kysymys on verosuunnittelua ennalta ehkäisevästä säännöksestä, joka on tarpeen mm. valvonnallisista syistä. 

Valiokunta toteaa lopuksi, että tässä yhteydessä ei ole syytä ottaa kantaa valmistelussa oleviin uusiin korkovähennyssäännöksiin. Olennaista on vain tiedostaa myös tämän esityksen yhteys tuleviin muutoksiin.