Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yleistä
Hallituksen esityksessä yleisen asumistuen enimmäisasumismenot ehdotetaan sidottavaksi vuokraindeksin sijasta elinkustannusindeksiin. Enimmäisasumismenot korotettaisiin ensimmäisen kerran elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2019 alusta eli vuonna 2018 sovelletaan vuoden 2017 enimmäisasumismenoja. Lisäksi asumistuen tarkistamisessa tulojen muuttumista arvioitaessa ehdotetaan otettavaksi huomioon ansiotulovähennys niin, että tulojen muutosta arvioitaessa otetaan huomioon vain se osa tuloista, joka otetaan asumistuen määrän laskennassakin huomioon.
Ehdotus perustuu pääministeri Juha Sipilän hallituksen päätöksiin, joiden tavoitteena on katkaista kierre, jossa vuokrien nousu ja tukien nousu voimistavat toinen toisiaan heikentäen samalla työnteon kannusteita. Yleisen asumistuen menot ovat kasvaneet voimakkaasti asumistuen kokonaisuudistuksen jälkeen vuodesta 2015 lähtien. Vuodesta 2014 vuoteen 2016 yleisen asumistuen menot ovat kasvaneet 741 miljoonasta eurosta 1 081 miljoonaan euroon.
Valiokunta toteaa, että asumistukimenojen kasvuun on vaikuttanut erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, vuokrien nousu sekä asumistuen vuoden 2015 kokonaisuudistuksen parannukset. Tilastokeskuksen vuokraindeksin perusteella vuokrien nousu on ollut noin 2—3 % vuodessa, vaikka samaan aikaan yleinen hintakehitys on kuluttajahintaindeksillä mitattuna ollut maltillista. Asumistuen myöntäminen perustuu uudistuksen jälkeen ruokakunnan koon ja asunnon sijainnin mukaan määräytyviin kokonaisvuokriin ja lineaarisesti määräytyviin bruttotulojen mukaisiin omavastuuosuuksiin. Hyväksyttävien asumismenojen enimmäismäärä ja asumistuen saajien omavastuu asumismenoista voivat hillitä asumistuen menojen kehitystä.
Enimmäisasumismenojen korottamatta jättäminen vuonna 2018 ja enimmäisasumismenojen sitominen elinkustannusindeksiin alentavat asumistukimenoja vuonna 2018 noin 24 miljoonalla eurolla ja jatkossa 40 miljoonalla eurolla vuodessa olettaen, että vuokrien nousu on vuositasolla 3 %. Toimeentulotukimenot lisääntyvät vastaavasti vuonna 2018 noin 10 miljoonalla eurolla ja jatkossa 16 miljoonalla eurolla vuodessa, josta valtion rahoitusosuus on puolet. Julkisen talouden kokonaissäästö on siten 14 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja jatkossa 24 miljoonaa euroa vuodessa. Enimmäisasumismenojen jäädyttäminen vuonna 2018 ja sitominen elinkustannusindeksiin lisää niiden ruokakuntien määrää, joiden asumismenot ylittävät asumistuen enimmäisasumismenot, ja nostaa siten myös asumistuen saajien omavastuuta asumismenoista. Enimmäisasumismenojen ylittävien ruokakuntien osuuden arvioidaan nousevan 72 %:sta 76 %:iin ja keskimääräisen ylityksen 148 eurosta 160 euroon.
Valiokunta toteaa, että enimmäisasumismenojen jäädyttäminen ja sitominen elinkustannusindeksiin lisäävät toimeentulotukimenoja ja toimeentulotuen tarvetta. Yleiseen asumistukeen kohdistuvat säästötoimenpiteet ovat haastavia, koska ne kohdistuvat pienituloisimpaan väestöryhmään ja lisäävät siten myös tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Asumistuen tason heikentäminen vaikeuttaa myös niiden henkilöiden toimeentuloa, jotka eivät kannusteiden lisäämisestä huolimatta työllisty. Viimesijaisena etuutena toimeentulotuen tarkoituksena ei ole toimia jatkuvaisluonteisena ensisijaisten etuuksien täydentäjänä eikä korvata niitä, vaan se on tarkoitettu pääasiassa lyhytaikaiseksi etuudeksi auttamaan tilapäisten vaikeuksien yli tai ehkäisemään sellaisten syntymistä. Hallituksen esityksessä todetaan, että asumistuen alentaminen siirtää asumisen tuen painopistettä asumistuesta yhä enemmän toimeentulotukeen ja lisää uusien toimeentulotuen saajien määrää ja että asumistuen säästöistä arviolta 40 % siirtyy toimeentulotuen menoiksi. Valiokunta toteaa, että ehdotetun muutoksen pitkän aikavälin vaikutukset riippuvat osaltaan siitä, miten vuokrataso kehittyy suhteessa elinkustannusindeksiin.
Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 51/2017 vp) pitänyt huolestuttavana, että ehdotetun lainsäädännön voidaan arvioida ohjaavan etuudensaajia viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen saajiksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut asumisen tukijärjestelmän kokonaistarkastelun ja sen tuottaman tiedon varaan rakentuvan asianmukaisen lainvalmistelun merkitystä erityisesti perustuslain 19 §:ään kiinnittyvän valtiosääntöisen merkityksen johdosta.
Valiokunta korostaa, että korkeat asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla ovat yksi osa kannustinongelmaa eikä asumisen tukien tason leikkauksen tulisi olla ensisijainen keino puuttua korkeisiin asumiskustannuksiin, vaan kestävä tapa olisi kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen. Valtiolla on tärkeä rooli asuntopolitiikan tavoitteiden edistämisessä, ja asumisen tukijärjestelmä kokonaisuudessaan on tässä tärkein keino. Valiokunta pitää hallituksen esityksen tavoin tärkeänä, että pienituloisten kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi asumisen tukijärjestelmää tarkastellaan yksittäisten muutosehdotusten sijaan kokonaisuutena selvittäen asiaa sekä asuntopolitiikan että sosiaaliturvan toimivuuden kannalta nykytilanteessa, jossa muuttuva taloudellinen toimintaympäristö on johtanut nopeisiin muutoksiin asumisen tukien kysynnässä ja kustannuksissa. Valtioneuvosto on asettanut hankkeen valmistelemaan perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistusta. Hankkeessa selvitetään myös kustannus-, työllisyys- ja tulonjako- sekä muut vaikutukset, jos asumisen tukeminen irrotetaan toimeentulotuesta ja toteutetaan yksinomaan asumisen tukien kautta.
Valiokunta pitää hyvänä, että eduskunnan tarkastusvaliokunta on teettänyt tutkimuksen asuntopolitiikan kehittämiskohteista (TrV:n julkaisu 1/2017) ja teemaa käsitellään myös eduskunnassa laajasti. Valiokunta toteaa myös, että eduskunta on ympäristövaliokunnan ehdotuksesta hyväksymässään lausumassa edellyttänyt, että hallitus käynnistää 40 vuoden korkotukimallin kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet, jotta mallin ehdot saadaan kannustaviksi, ja että ympäristöministeriö toimittaa valiokunnalle selvityksen korkotukimallien toimivuudesta vuoden 2018 loppuun mennessä (EV 81/2016 vp — YmVM 9/2016 vp). Valiokunta on myös asumistukiuudistuksen hyväksyessään edellyttänyt, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy toimenpiteisiin yhteisasunnossa asuvien aseman arvioimiseksi asumistukijärjestelmässä ja selvittää ruokakuntakäsitteen mahdollisen uudistamistarpeen (EV 237/2016 vp — YmVM 19/2016 vp).
Osa-asuntoa ja alle 20 neliömetrin suuruisen asunnon enimmäisasumismenoa koskeva ehdotus
Hallituksen esityksessä ehdotetaan yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamista siten, että asunnon osan ja alle 20 m2:n suuruisen asunnon asumismenolle otettaisiin käyttöön erillinen enimmäisasumismeno. Hallitus on kuitenkin 28.11.2017 päättänyt, että se peruu näiltä osin muutosehdotuksen erityisesti opiskelijoihin kohdistuvien kokonaisvaikutusten vuoksi. Ympäristövaliokunta pitää muutoksesta luopumista erittäin kannatettavana viitaten sekä hallituksen esityksen perusteluissa esitettyihin seikkoihin, perustuslakivaliokunnan lausuntoon että asiantuntijakuulemisessa saamiinsa lausuntoihin.
Opiskelijat ovat siirtyneet yleisen asumistuen piiriin vasta 1.8.2017 alkaen. Lokakuussa asumistuen piirissä oli 24 895 osa-asunnossa ja alle 20 m2:n asunnossa asuvaa opiskelijaruokakuntaa, joista 48 %:lla asumismenot ylittävät hallituksen esityksen mukaisen osa-asunnon enimmäisasumismenon. Osa-asunnon enimmäisasumismenoa ei voitu ottaa huomioon opiskelijoiden asumistukisiirron kokonaisvaikutuksia arvioitaessa, ja kaiken kaikkiaan yleisen asumistuen rakenteelliset muutokset opiskelijoiden juuri siirryttyä yleisen asumistuen piiriin vaikeuttivat myös opiskelijoiden asumistukisiirron vaikutusten arviointia. Nyt tehdyn arvion mukaan osa-asunnon enimmäisasumismeno kohdistuisi pieneen osaan yleisen asumistuen saajista, joten sen säästövaikutukset ovat pienet suhteutettuna enimmäisasumismenojen jäädyttämisellä ja elinkustannusindeksiin sitomisella saavutettaviin säästöihin. Ottaen huomioon osa-asunnon enimmäisasumismenosta johtuva toimeentulotukimenojen kasvu (vuonna 2018 arviolta 1,6 miljoonaa euroa ja vuositasolla 2,7 miljoonaa euroa) osa-asunnon enimmäisasumismenosta luopuminen vähentää julkisen talouden kokonaissäästöjä vuonna 2018 arviolta 2,4 miljoonalla eurolla ja vuositasolla 4 miljoonalla eurolla.
Valiokunta ehdottaa edellä esitettyyn viitaten, että lakiehdotuksen 10 §:n muutosehdotukset poistetaan. Opiskelijoiden vasta siirryttyä yleisen asumistuen piiriin muutoksen toteuttamiselle ei ole riittävää tietopohjaa sen tarkoituksenmukaisen toteuttamistavan asianmukaiseksi arvioimiseksi, ja kokonaisvaikutus välillisine vaikutuksineen näyttää erityisesti opiskelijoiden osalta haitalliselta ja epätarkoituksenmukaiselta saavutettaviin hyötyihin nähden.
Valiokunta korostaa yleisemmällä tasolla lopuksi, että koska tällä hetkellä suurin kysyntä kohdistuu pieniin asuntoihin, ei tukijärjestelmässä tulisi olla ominaisuuksia, jotka entisestään voimistavat kysyntää. Esimerkiksi tuottamalla enemmän opiskelija-asuntoja voidaan vähentää vapaiden markkinoiden pieniin asuntoihin opiskelijoiden taholta kohdistuvaa kysyntää. Myös tukijärjestelmän rakenteiden muuttamisessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota selkeään ohjeistukseen, miten ns. kimppa-asunnossa voi asua menettämättä asumistukeaan, sekä pohtia mahdollisuuksia selkeästi kannustaa esimerkiksi opiskelijoita kimppa-asumisratkaisuihin. Tarvetta tulevaisuudessa on myös innovatiivisille uusille ratkaisuille esimerkiksi ikääntyvien yhteisöllisten asumisratkaisujen osalta, joihin liittyy tarve erityyppisten palvelujen saatavuuteen.