Arvoisa herra puhemies! Tämä euroasia, yhteisvaluutta-asia, on varmaan niitä eniten keskusteltuja asioita tässä talossa. Kun Suomi liittyi euroon vuoden 2002 alusta ja muutama vuosi ennen sitä tähän tilivaluuttaan mukaan, niin sehän tarkoitti valtavaa muutosta meidän koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Jo silloin, kun tätä päätöstä valmisteltiin tässä talossa, käytiin poliittista keskustelua, ja muistan muun muassa silloisen ja edelleen kansanedustajan vaativaa tehtävää hoitavan Mauri Pekkarisen vahvoja puheenvuoroja. Hänen viestinsä silloin oli hyvin selkeä: eurossa on vakava valuvika. [Eero Heinäluoma: Peesataan Ruotsia!] Se oli ihan selvä viesti silloin, ja se viesti ei ole kyllä osoittautunut vääräksi. Se valuvika näkyy edelleen.
Ja kun keskustelemme tänä päivänä ja ehkä syytämmekin joitakin, kenen vika, niin perusasia tässä vianetsinnässä kuitenkin on se, että kun on kerran rakennettu talo, jolla on huono kivijalka, niin syytetäänkö sitten niitä talorakentajia? Aivan sama kuin syytettäisiin palokuntaa siitä, kun joku on sytyttänyt tulipalon, että sammutatte väärin. Siitähän tässä on kysymys.
Kun euroon liittyi sellaisia maita, Välimeren maita muun muassa, jotka saivat euron kautta ihan vapaan, täydellisen luottoluokituksen, viiden tähden luottokelpoisuuden, ja rajattomasti rahaa, niin siinä nyt sitten elämme tänä päivänä näitä laskuja maksamassa.
Euromaat velkaantuvat hullun lailla, ja kun sitten tapahtui tämä kuuluisa Lehman Brothersin kriisi 2008 syksyllä, niin ei se Lehman Brothersin vika ollut, sen kyseisen amerikkalaisen pankkiiriliikkeen, että tämä kriisi alkoi Euroopassa. Kyllä Euroopan pankit olivat luotottaneet, antaneet erilaisia luottoja, eri puolille Eurooppaa, eri puolille maailmaa aivan hillittömästi, ja valtiot olivat velkaantuneet, yritykset olivat velkaantuneet, kaikki olivat korviaan myöten velassa. Ilman Lehman Brothersiakin kriisi olisi tullut aivan varmasti. Se nyt vain sattui samaan aikaan ja sai siitä nimen, tämä koko euroalueen kriisi. Valtavat, valtavat pankkivelat, sen me tiedämme. Siitä ei liene tässä talossa kovinkaan paljon erimielisyyttä.
Kun Kreikan kriisi alkoi, niin silloin luotiin Euroopan vakausmekanismi EVM ja sitten tämä ERVV, jota tänään käsittelemme. Ja on syytä muistaa se, että kun näillä mekanismeilla pelastettiin Kreikkaa, niin eihän siinä Kreikkaa pelastettu eikä kreikkalaisia vaan siinähän pelastettiin saksalaisten ja brittien pankkeja. [Toimi Kankaanniemi: Jopa brittien!]. — Jopa brittien ja saksalaisten pankkeja, niitähän tässä pelastettiin. — Kreikan kansa oli siinä vain välillinen, eräänlainen välikappale. On totta, että Kreikan poliitikkojen ja kreikkalaisten päättäjien ja pankkiirien vika oli se, että holtittomasti jaettiin luottoja. Totta kai siinä on vastaanottajankin vika, ei se ole vain lainanantajan vika, mutta kun lainoja jaetaan, niin kyllähän pankillakin on siitä vastuu: ei se voi antaa semmoista rahaa maailmalle, jonka se tietää lähtötilanteessa olevan sellaista rahaa, jota ikinä ei saa takaisin. Elikkä tässä tilanteessa ei kysymys Kreikan kriisistä ollutkaan, vaan kysymys oli siitä, että tuetaan saksalaisten ja brittien pankkeja. [Timo Harakka: Asiaa!] — Se on aivan totta, joka sana, edustaja Harakka. Te viisaana maisterina tiedätte tämän paremmin kuin minä. Ei tarvinne enää sen pitemmälti perustella.
Ja kun katsoo sitten esimerkiksi Deutsche Bankin tilannetta, se on aika mielenkiintoinen. Vuonna 2016 Deutsche Bank oli niin vakavissa vaikeuksissa, että se olisi kaatunut, ellei Saksan johtaja Angela Merkel olisi ojentanut vahvaa kättään ja sanonut, että kyllä Deutsche Bank pystyssä pidetään. 2016 Deutsche Bank oli menossa polvilleen, tämä on kiistämätön tosiasia. Jos ette puhetta usko, niin tutkikaa. Tietolähteistä löytyy selvät merkit, mitä on tapahtunut. 2016 syksyllä Angela Merkel pelasti Deutsche Bankin joutumasta rahoitusvaikeuksiin. Ja kuten tiedämme kaikki, rahoitusmaailmassa kun luotto pankkiin menee, niin se on sitten menoa. Siihen loppuu rahaliikenne, ja siihen loppuu kaikki.
Elikkä kun tässä nyt puhutaan jonkun Kreikan kohtalosta, niin kannattaa muistaa, mistä tässä on kysymys. Kaikki isot pankit Euroopassa ja maailmassa ovat korviaan myöten ottaneet hirvittäviä riskejä ja sen riskin kanssa tänään elävät.
Mikä sitten lääkkeeksi? Kun reaalitalous on vain kymmenesosan siitä, mitä finanssimaailmassa pyörivä velka‑ ja rahasumma on, niin jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että ei ole mitään mahdollisuutta reaalitalouden kautta hoitaa pankkien riskejä. Se on täysin mahdoton tehtävä. Tämän takia, arvoisa puhemies, toivon tässä keskustelussa sitä, että tunnustamme tosiasiat, ja jos syytöksiä esitämme, niin on hyvä kuitenkin ne perusasiat tunnustaa, miksi tähän tilanteeseen jouduttiin.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Kun eurooppalaista pankkimaailmaa nyt tervehdytetään ja on pankkiunionia rakennettu koko ajan, niin sinne ollaan rakentamassa vuosina 2016—2020 kolme kriisirahastoa, jotka ovat kooltaan 55 miljardia euroa. Jokainen järkevä numeroita ymmärtävä ihminen tietää sen, että 55 miljardilla [Puhemies koputtaa] ei kyllä hoideta minkään eurooppalaisen pankin ongelmia — ehkä yksi muttei enempää.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
:Tähän keskusteluun varattua aikaa on nyt jäljellä 4 minuuttia, mutta myönnän vielä edustaja Löfströmille puheenvuoron ja sitten aivan lyhyen kommentin, minuutin verran, ministerille, ja sitten siirrytään eteenpäin.