Arvoisa puhemies! ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.” Mahatma Gandhi, viisaat sanat. Saksanpaimenkoiraliitto usean alueyhdistyksensä toimesta on laskenut Suomen sivistyksen tasoa. Näin kävi, kun videoita yhdistysten suojelukoirakoulutoiminnasta pääsi julkisuuteen. Muun muassa eilen televisiossa ne esitettiin. Sähköpantoja, potkimista, kuristamista, piikkipantoja — vetää sanattomaksi. Nyt on toimittava lainsäätäjien taholta. Tällainen toimintamuoto on lopetettava. Henkilökohtaisesti laittaisin myös koulutukseen osallistujat eläintenpitokieltoon, pysyvään. Muun muassa tästä aihepiiristä on tänään jätetty kirjallinen kysymys, edustajat Meri, Vallin, Rantanen ja allekirjoittanut.  

Arvoisa puhemies! Tähän lakialoitteeseen koirien tunnistamisesta ja rekisteröinnistä: 

Tässä aloitteessa ehdotetaan koirille pakollista tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä. Koirien pakollinen tunnistusmerkintä on ehdottoman tärkeä asia eläinten oikeuksien toteutumisen kannalta. Tunnistusmerkinnän hyödyt ovat valtavat uudistuksen kustannuksiin nähden. Käytännössä tunnistusmerkintä toteutettaisiin siruttamalla koirat. Siruttamisen yksi keskeinen hyöty on karkuteille päässeiden koirien päätyminen takaisin omistajiensa hoivaan. Käytännössä tunnistusmerkintä tulisi pelastamaan monen löytöeläimen hengen, ja samalla säästyisi eläinsuojelun resursseja, kun eläimet saataisiin palautettua takaisin omistajilleen lopettamisen tai eteenpäin myymisen sijaan. Siruttaminen olisikin suoraan sanottuna ansaittu riemuvoitto löytöeläimille. 

Tunnistusmerkintä edistää osaltaan myös vastuullista eläintenpitoa, koska eläimen hylänneet omistajat saataisiin turvamerkinnän avulla suuremmalla todennäköisyydellä kiinni teostaan. Merkitseminen ja rekisteröinti lisäisivät myös eläinten omistajien sitoutumista lemmikkeihinsä ja tätä kautta vaikuttaisivat myönteisesti eläintenpidon vastuullisuuteen. Lisäksi rekisteröinti ja merkitseminen eläintä hankittaessa muistuttavat ostajia siitä, ettei kyseessä ole mikään tavanomainen kulutustavaran osto vaan huolenpitoa, sitoutumista ja vastuullisuutta edellyttävä suuri ratkaisu. 

Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti hankaloittaisivat osaltaan myös laitonta eläinkauppaa. Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti joka kerta kaupanteon yhteydessä rajoittaisivat varmasti pentutehtailua sekä vähentäisivät eläinten salakuljetuksia. Koiriin liittyvä pentutehtailu ja salakuljettaminen ovat suuren mittaluokan ongelma Euroopan unionin alueella. Laiton eläinkauppa on itse asiassa merkittävä tulonlähde järjestäytyneelle rikollisuudelle, joten rekisteröintipakko tehostaisi lisäksi rikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaa. Tässä voidaan puhua jo taloudellisestikin mittavasta hyödystä. 

Pentutehtailu ja salakuljettaminen ovat ongelmia myös täällä meillä Suomessa. Yhteiskunta ei saa ummistaa silmiään näiltä vakavilta asioilta, ja lainsäädäntöä sekä viranomaisten käytäntöjä on kehitettävä jatkuvasti, jotta ongelmiin kyettäisiin reagoimaan entistä tehokkaammin. 

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että vaikka tämä aloite koskeekin vain koiria, kannatan pakollista rekisteröintiä ja tunnistusmerkintää myös kissojen kohdalla. Haluan vielä sanoa senkin, että minulla on ollut kunnia olla nyt kymmenen vuotta kansanedustajana tähän mennessä, ja varmaan niitä istuntoja on täällä parikin tuhatta sen aikana käyty eri asioista. Voin sanoa, että eläimiä koskevia asioita täällä on käsitelty varmaan korkeintaan ihan kymmenen sormen edestä, elikkä nämä ovat hyvin harvinaisia asioita, kun täällä yleensä on mahdollisuus puhua eläinten hyvinvoinnista, mutta nyt kun tämä eläinsuojelulaki todennäköisesti tulee uudistettavaksi ja käsittelyyn loppukeväästä tai loppukesästä, viimeistään elokuussa, niin voimme myös sitten puhua enemmän ja käsitellä näitä eläinten hyvinvointiasioita.  

Näin ollen toivon, että tämä koirien rekisteröinti tulee voimaan todella pikaisesti ja tulevan eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä viimeistään. — Kiitos. 

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin lämmin kiitos edustaja Elomaalle tästä tärkeästä aloitteesta. Asiasta on puhuttu jo hyvin pitkään, ja nyt todellakin olisi vihdoin myös tekojen aika. 

Edustaja Elomaa nosti lyhyesti esiin myös kissat, ja itse puhuisin tässä puheenvuorossa nimenomaan kissoista. Olen sitä mieltä, että tunnusmerkintä ja rekisteröintivaatimus tulisi ehdottomasti säätää samanaikaisesti sekä kissoille että koirille. Kissojen ja koirien tulee olla lemmikkeinä samanarvoisia myös lain tasolla. 

Pakollinen tunnusmerkintä ja rekisteröinti ehkäisisivät asiantuntijoiden mukaan tehokkaasti villiintyneiden kissapopulaatioiden syntymistä ja auttaisivat palauttamaan eksyneet kissat nopeammin omistajilleen. Ajan tasalla olevat tunnusmerkinnät vähentäisivät samalla kunnille lankeavia löytöeläinten hoidosta aiheutuvia kuluja, ja myös tahallisesti hylättyjen kissojen omistajat saataisiin nopeammin vastuuseen toimistaan, aivan kuten koirien kohdalla. 

Apua tarvitsevien kissojen määrä on ollut pitkään kasvussa Suomessa. Suomessa hylätään tai tapetaan ei-toivottuina Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton arvion mukaan noin 20 000 kissaa vuodessa. Löytökissoista joka viides päätyy lopetettavaksi. Villiintyneet kissapopulaatiot ovat entistä huonokuntoisempia ja lisääntyvät hallitsemattomasti. 

Tunnusmerkintä ja rekisteröintivaatimus tulee siis säätää samanaikaisesti sekä koirille että kissoille. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Ja kiitos edustaja Elomaalle ja... [Puhuja aloittaa puheenvuoron mikrofonin ollessa suljettuna] 

Kiitos, arvoisa puhemies! Vaikka minulla onkin kova ääni, ei ehkä niin kova kuitenkaan. — Kiitos edustaja Elomaalle ja kaikille, ehkä voisin sanoa niille harvoille, ihmisille, jotka täällä puhuvat usein eläimistäkin, ja he tuntuvat tässä salissa tällä hetkellä olevan. Harmillisesti olen huomannut, että erityisesti vihreän eduskuntaryhmän ihmiset kyllä silloin usein puuttuvat ja puuttuvat heidän nimensäkin näistä lakialoitteista. Kaikkiin ei suinkaan kukaan ehdi nimeään kirjoittaa, mutta kun he ovat jotenkin niin tällä asialla tulleet esille, niin ehkä tämä konkretia — teot, teot, teot.  

Haluaisin muistuttaa, että tämä eläinten hyvinvointilaki tosiaan oli eduskunnassa ja se raukesi silloin, kun vaalikausi tuli, ja se oli todella ikävä asia. Siellä oli paljon parannettavaa mutta toki ehkä riidanalaisuuksiakin, ja toivoisin, että se tulisi nopeasti tänne, koska siellä oli tiettyjä asioita, joita kaipaamme. Yksi asia on sellainen, joka on omassa lakialoitteessani, joka tulee tuossa myöhemmin esille, ja se siellä esityksessä oli, mutta nyt sitäkään ei ole tullut.  

Me saamme jatkuvasti lukea todella karmaisevia uutisia siitä, miten kauheita me jotkut ihmiset olemme eläimiä kohtaan. Ja se, että ihminen on inhimillinen eläimelle, kertoo minulle sitä, että hänellä on kyky empatiaan. Olen huomannut, että usein sellaiset ihmiset ovat myös hyvin lähimmäisenrakkaita, puolustavat myöskin kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat puolustuskyvyttömiä — minä luulen, että tämä liittyy siihen puolustuskyvyttömien puolustamiseen. Itse ainakin voin erittäin pahoin näitten uutisten myötä, ja toivon, että me saadaan lisää keinoja. Tämä mikrosiru olisi yksi keino. Silloin me voimme jäljittää omistajan ja saattaa hänet vastuuseen. Ja tietysti myös omistajan kannalta: itsellänikin on koiria, olen ne siruttanut, ja jos koira varastetaan, niin löydän sen, ettei se joudu minnekään pentutehtailijan tai muuten kaltoin kohtelevan käsiin tai — illalla tuon esille tämän — vaikkapa henkilön käsiin, joka harrastaa seksuaalista kanssakäymistä eläinten kanssa, sellaisiakin on.  

Tämä pentutehtailu on erittäin vakava ongelma. Nämä koirat ovat täydellisiä synnytyskoneita, ja se on todella julmaa touhua. Tuossa eläinsuojeluyhdistysten kautta tuli tämmöinen idea, että jos luovutetaan — tämä oli itse asiassa vaalikonekysymyksessä — löytöeläin edelleen, niin tulisiko se leikata. Ja minäpä ajattelen, että se olisi oikein hyvä idea. Itselläni on muutama rescuekoira, ja ne itse asiassa luovutetaan leikattuina, jotta ne eivät voi lisääntyä, kun tarkoitus on pelastaa se eläin eikä ruveta esimerkiksi pentutehtailemaan sillä. Siinä olisi yksi hyvä idea — toki tarvitsisi rahaa.  

Ja toivoisin myöskin, että meillä valvottaisiin enemmän tätä eläintenpitokieltoa, esimerkiksi niin, että joudut esittämään todistuksen, ettet ole eläintenpitokiellossa, kun ostat itsellesi lemmikin. Minä olen ostanut jopa hevosen, eikä minulta ole kukaan koskaan kysynyt, olenko eläintenpitokiellossa. Minusta se olisi erittäin tärkeä edistysaskel eläinten hyvinvoinnin edistämisessä.  

Kiitos lakialoitteesta, Elomaa.  

Arvoisa puhemies! Tulin ihan tänne pönttöön, kun kerrankin saa puhua eläimistä. — Kiitos edustaja Elomaalle tästä erinomaisesta aloitteesta, ja aloitan tämän oman puheeni sillä, mitä näimme eilen mediasta ja illan A-studiosta. 

Nämä suojelukoiraharrastajien tavat ja koulutusmenetelmät olivat aivan järkyttäviä. Oli järkyttävää katsoa, että meillä on siis sellainen koiraharrastus, jossa käytännössä hakataan, potkitaan ja rääkätään eläimiä vastoin eläinsuojelulakia. Ne ovat siis lainvastaisia toimintoja, mitä me eilen televisiosta näimme. Kyllä täytyy sanoa, että veti aika matalaksi mielen. Siinä eilisessä A-studiossa haastateltiin Rajavartiolaitoksen koiraohjaajaa, joka kertoi heidän tavastaan, ja hän sanoi suoraan, että kyllä positiivisella vahvistamisella toimivat myös Rajavartiolaitoksen virkakoirat, ja näin taitavat toimia nykyään myös poliisikoirat, joten on kyllä hyvin hämmästyttävää, miten voi olla sellainen harraste, jossa sitten taas tehdään toisin ja väitetään, että se on oikea tapa toimia. Se on täysin väärä tapa. Ne olivat täysin tuomittavia tekoja, ja toivon, että nämä kaikki teot johtavat kunnolliseen... Nythän se oli poliisilla tutkinnassa, ja toivon todella, että nämä myös johtavat tuomioihin ja johtavat siihen, että nämä menetelmät koulutuksen kanssa, eläinten kanssa muuttuvat. 

Mutta se teki jotenkin mielen matalaksi. Minä olen itse tehnyt vapaaehtoistyötä eläinsuojelussa Kreikassa, jossa eläinsuojelutilanne on siis todella huono, ja olen itse siellä käynyt kauhistelemassa, miten he hoitavat asioitansa. Sitten kuitenkin tässä tavallaan eilenkin tajusi sen, että meillä on myös omassa pesässä putsaamista, joten on ihan turha mennä sinne heristelemään sormeansa, ettei näin, niin kauan kuin meillä, meidän maassa tapahtuu tämän tyyppisiä brutaaleja tekoja. No, vähän päästä päästään käsittelemään edustaja Meren lakialoitetta eläinseksin kriminalisoinnista, jota sitäkin on — me olemme todella surkeassa porukassa siinäkin — ja ehkä se kertoo siitä, että tätä asiaa ei oteta todesta. 

Itse asiassa meillä on pitkään odotettu eläinsuojelulain uudistamista, ja se uupuu edelleen. Se siis uupuu edelleen. Kyllä jotenkin tuntuu, että tämä on vähän sellaisena toissijaisena asiana. Ja kuten tässä on aiemmin todettu, kuten edustaja Elomaa totesi, niin kyllä kansakunnan sivistystä voidaan kai mitata sillä, miten se kohtelee eläimiään ja ylipäänsä esimerkiksi heikompia, vammaisia. Näissä asioissa meillä kyllä tekemistä tässäkin salissa riittää, ja toivoisin kyllä, että kaikista puolueista painettaisiin tätä eläinsuojelulakia eteenpäin, sillä se on kyllä auttamatta vanhentunut. 

Mitä sitten tulee näihin tunnistusmerkintöihin, niin olen täysin samaa mieltä, että tämä aloite on hyvä. Liittäisin siihen vielä kissat, mutta kun saataisiin nyt koiratkin ensin, niin se olisi ihan hyvä asia. Rotukoirathan toki löytyvät sieltä koirajalostusjärjestelmästä, jonne heidät rekisteröidään, heidän sirunsa rekisteröidään, mutta ongelma ovat sitten ne koirat, joita ei sinne laiteta, jotka eivät ole siis rotukoiria, jotka eivät ole missään kiinni. Meillä on ollut tämmöinen turvasirupalvelu, mutta mitä ilmeisimmin se ei ole saanut riittävää jalansijaa, ja siltä osin voisi olla ihan hyvä, että meillä olisi nämä koirat jossain yhteen koottuna niin, että kaikilla on siru ja kaikkien omistajatiedot löytyvät jostakin. 

Ja itse asiassa me emme ole saaneet eduskunnasta ulos tätä Rajat räiskeelle -kansalais-aloitetta, jossa siis pyritään siihen, että meillä ei ilotulitettaisi enää joka paikassa, mikä on yksi semmoinen asia, minkä takia koirat joutuvat aika paljon karkuteille. Harmillisen paljon joka vuosi heitä karkaa, että siinä mielessä nämäkin asiat liittyvät toisiinsa. 

Arvoisa puhemies! Minulla oli mielessä monta muutakin asiaa, mutta nyt juuri hukkui tässä punainen lanka tästä... [Leena Meri: Sinä liikutuit niin paljon!] — Niin liikutuin, minä innostuin niin paljon. — Mutta kiitän tästä aloitteesta, ja toivotaan, että tämä nyt viimeistään tämän eläinsuojelulain uudistuksen myötä myöskin saadaan sinne lainsäädäntöön sisään. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä on tosi hyviä puheita käytetty salissa ja puhuttu, että pitäisi yli puoluerajojen lähteä edistämään tätä asiaa. Täytyy ilolla todeta, että keskusta on tunnistanut tämän ongelman ja maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan asetusta asian tiimoilta. Minä voisin lukea tässä nyt muutamia kohtia, mitä se asetus pitäisi sisällään:  

Kaikki Suomessa 1.1.23 jälkeen syntyneet koirat on tunnistusmerkittävä sirulla ja rekisteröitävä. Tämä olisi tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa syntymästä tai ennen koiran luovuttamista uudelle haltijalle, jos koira luovutetaan ennen kolmen kuukauden ikää. 

Ennen 1.1.23 syntyneet saavat siirtymäaikaa noiden toimenpiteiden osalta vuoden 23 loppuun, ja edellä mainittu velvoite koskee myös muista maista Suomeen yli kolmen kuukauden ajaksi tuotavia koiria. 

Ja kolmantena: toisesta maasta Suomeen tuotavaa koiraa ei myöskään saa luovuttaa uudelle omistajalle ennen kuin koira on tunnistusmerkitty ja ilmoitettu Suomessa rekisteriin.  

Eli tällaisia asetusmuutoksia on tulossa, ja tässä on nimenomaan tarkoituksena vähentää pentutehtailua ja tätä laitonta koirien maahantuontia, mistä täälläkin on puhuttu, ja sitten myös edesauttaa koirien jäljittämistä, jos on tautitapauksia, ja totta kai, jos koira karkaa tai vaikka varastetaan tai muuten katoaa, niin se palautettaisiin nopeammin sitten kotiin omistajalleen. 

Tärkeintä tässä on tiedon lisääminen sen suhteen, että jatkossakaan kenenkään ei enää tule ostaa koiraa, jonka alkuperästä ei ole tietoa.  

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoisia juttuja, ja kiitoksia edustaja Elomaalle tästä aloitteesta. Edustaja Huttuselle sanoisin, että kyllä edustaja Elomaa ja itse olemme maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämänkin asian kanssa olleet tekemisissä jo viime kaudella, ja joskus täytyy vähän ihmetelläkin, miten hitaasti nämä asiat oikeasti etenevät. Mutta se on ehkä toinen tarina. 

Sitten mielenkiintoinen juttu, joka itselleni tuli mieleen, kun äsken oli tuo roskaamisen lakialoite: minä koen tässä jotakin yhtäläisyyttä, koska kyse on kulttuurista, ja se vanha kulttuuri oli se, kun koiria tai hevosia koulutettiin, että pyrittiin kovilla otteilla ja rangaistusten kautta. Onneksi nyt on kulttuuri muuttumassa ja ymmärretään, että jos eläimiä meinataan saada oikein hyvin toimimaan ilman stressiä, niin eihän missään nimessä pidä rangaistusten kautta lähteä sitä koulutusta tekemään. Tässäkin on selvä kulttuurin muutos. 

Itse kun pitkään, 30 vuotta, toimin eläinlääkärinä ennen kuin tänne tulin kansanedustajaksi, minä huomasin esimerkiksi semmoisen, että kun oli vanhoja ravihevosia, niin kun ne menivät naisten käsiin ja se kohtelu muuttui täysin ja niitä pidettiin erittäin hyvin, niin ne alkoivat juoksemaan rahaa. Jokainen voi vähän miettiä, mistä mahtoi olla kysymys. 

Kyllä tämäkin kulttuuri etenee, mutta siinä on tämä kenneltoiminta, kaikki muu toiminta, mikä tuo näitä uusia kasvatusoppeja ja uusia oppeja, miten koira saadaan oppimaan positiivisen toistamisen kautta ja palkitsemalla ja näin poispäin. Minun mielestäni voitaisiin melkein saman tien lähteä puhumaan vähän jopa nuorista ja kasvatuksesta — eivät nämä poikkea millään tavalla. Tässä on ihan samasta asiasta kysymys, vaikka nyt puhutaan eläimistä. 

Hyvä, että eduskunnassakin joskus näistä asioista keskustellaan, ja tämä keskustelu on tavallaan yksi täsmäase siihen. Totta kai pitää olla tässä talossa laki, mutta sen lain jatkoksi pitää käydä julkista keskustelua siitä, mistä on kysymys, ja viedä sitä sillä tavalla oikeaan suuntaan. Sen takiahan tämä parlamentti on olemassa, että täällä keskustellaan.  

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on nyt koolla eduskunnan eläinrakkaita ihmisiä, ja kun tätä hyvää keskustelua on kuullut, niin palautui mieleen tarina vanhasta rovastista, jonka rouva ja koira lähtivät yksissä tuumin käymään maakellarissa. Kuinka ollakaan, ovi meni vahingossa säppiin ja he jäivät sinne hieman kalseisiin olosuhteisiin, ja kun rovasti ei huomannut pitkään aikaan, että joku puuttuu, niin lopulta hän sitten alkoi ihmetellä ja meni katselemaan ja löysi ruustinnan ja koiran sieltä kellarista — ja vain koira heilutti häntää. 

Koira on ihmisen paras ystävä. On hyvä, että tällä viikolla on keskusteltu eläinten kunnollisesta kohtelusta, ja onkin tärkeää, että vain sellaiset ihmiset, jotka oikeasti haluavat huolehtia eläimistään, hankkivat sellaisia. Itselläni on ollut elämän varrella monenlaisiakin eläimiä, lapsuudesta saakka: lampaita, vuohia, kanoja, kalkkunoita, ankkoja, hanhia, kaneja, hevosia, kissoja ja koiria. Kiitänkin edustaja Elomaata tästä hyvästä ehdotuksesta. Omakin kultainennoutajani on sirutettu, ja se on hyvä asia. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että huolehdimme eläimistämme. 

Arvoisa puhemies! Palaan tähän edustaja Eestilän nostamaan kulttuurimuutokseen näissä koirien koulutusmenetelmissä. Näin varmasti on, että yleisesti ne ovat muuttuneet. Mutta valitettavan paljon esimerkiksi tästä uutisoinnista tulee mieleen, että tietyissä piireissä tämä on maan tapa, ja siitä maan tavasta on nyt päästävä eroon kertakaikkisesti. Näin ei voi jatkua. 

Mutta, arvoisa puhemies, halusin vielä selventää tähän: Itsekin katson huolestuneena tätä pentutehtailua, jota viime vuosina on ollut, ja näitä pentuja on myyty Eteläsatamassa auton takakontista lähtien, ja tässä on iso ongelma. Niin kauan kuin meillä on kysyntää, niin meillä on tarjontaa, ja tietyllä tapaa tämä on pakko saada haltuun. Minusta meillä ei ole tällä hetkellä riittävää määrää niitä työkaluja, joilla tätä estetään. 

Tässä yhteydessä haluaisin myöskin erottaa toisistaan sen, mitä on pentutehtailu, ja sen, mitä on sitten rescuekoiratoiminta eli se, että sinä adoptoit ulkomailta koiran itsellesi. Nimittäin se on sitten taas ihan oma juttunsa, jos haluaa kodittoman koiran itsellensä ulkomailta tuoda. Siinä on oleellista se, että kaikki tuontivaatimukset täyttyvät ja se tehdään turvallisesti ja siten, että ei vaaranneta myöskään suomalaisten eläinten terveyttä. Nämä kaksi asiaa ovat täysin eri asioita. Se on tietynlainen eettinen valinta sekin, että haluaa antaa kodittomalle koiralle kodin. Itselläni on yksi tällainen kreikkalainen herrasmies, pikku koira, kotona. Sitä ratkaisua en ole katunut. Minulla oli myös kultainennoutaja, mutta hän menehtyi tässä viime kesänä, mikä oli tietysti hyvin surullinen tilanne. 

On erinomaista, että täällä keskustellaan näistä asioista, ja minusta kyllä eduskunta saakin lähettää aika selkeän viestin, että tämäntyyppistä eläinten hakkaamista ja potkimista ja tämäntyyppistä koulutusta ei kerta kaikkiaan tässä maassa suvaita enää. Nyt on pystyttävä myös nämä piirit, joissa tällainen ”maan tapa” on ollut, muuttamaan toisenlaisiksi. Siellä on kuitenkin aika paljon väkeä, ja jonkun pitää pystyä aina sanomaan sitten, että tämä ei käy. Nyt on ehkä se hetki, kun tämä viesti on syytä aika voimallisesti täältä kansanedustuslaitoksestakin koiraharrastajapiireihin lähettää. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Täällä puhe, keskustelu, laajeni. Tämä on varmasti erittäin hyvä lakialoite, ja hyvä, että sitä käsitellään, ja minun mielestäni on erittäin hyvä, että me puhumme täällä myös eläinten hyvinvoinnista. Eläin on meidän monen, monen ystävä ja hyvin monen ainoa ystävä. Nyt koronan aikana, kun me tarvitsemme ystävää, se todella on monelle henkilölle aivan ainokainen, ja siitä syystä on tärkeää, että me puhumme myös eläinten hyvinvoinnista. 

Koronan aikana on myöskin tullut se ilmiö, että otetaan entistä enemmän eläimiä. On tullut se ystävän kaipuu, ja on paljon kerrottu erilaisista tapahtumista, että otetaan eläimiä. Nyt vain pitää muistaa vähän niin kuin niiden kesäkissojen ilmiö, ettei sitten, kun kesä menee ohi, hylätä niitä. Samoin on koronassakin vaara, että ei sitten osatakaan kasvattaa sitä eläintä. Nimittäin kyllä jokainen eläin tarvitsee kasvatusta, rakkautta ja rajoja.  

Se, mitä täällä puhutaan näistä järkyttävistä tapahtumista jälleen, joita on nyt paljastettu, on ihan järkyttävää, ja näihin pitää ilman muuta puuttua. Eläinhän on täysin suojaton tällaisessa, koska eläimet haluavat nimenomaan luottaa ihmiseen, mutta näin ei aina ole, valitettavasti. Siitä syystä meidän on kiinnitettävä huomiota myös eläinten hyvinvointiin. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Kiitän edustajia Pelkonen, Meri, Rantanen, Huttunen, Eestilä, Kinnunen ja Risikko erinomaisista puheenvuoroista ja siitä, että ollaan ihan samalla levelillä tässä eläinten hyvinvointiasiassa. Aivan kuten edustaja Risikko sanoi, tosiaan ennätysmäärä, melkein 50 000 pentua on otettu viime vuoden aikana ihmisille. Se on ennätys Suomessa, ja koiria on noin 800 000 tällä hetkellä Suomessa. Eli vastuu eläimistä on iso, ja toivottavasti myös silloin, kun korona joskus häipyy ja ihmiset ovat enemmän jo sitten töissä, pystytään huolehtimaan ja olemaan vastuussa siitä lemmikistä ja ystävästä. 

Koiria käytetään erittäin moneen asiaan ihmisten avuksi aivan laajalla rintamalla, myös koronakoiriakin on.  

Edustaja Kinnunen tässä sanoi, kuinka meille kaikille on varmaan rakas se oma eläin siellä kotona, oma koira tai joku muu eläin siellä ja lapsuudesta. Itsellenikin — olen maalaistalosta ja meillä oli eläimiä joka lähtöön navetta täynnä ja navetan ulkopuolellakin — eläinten hyvinvointi on ollut todella tärkeä ja rakas asia, ja sitä pitää edistää. Ja toivoisin, että meidän täytyy pitää huolta siitä, että 25 vuotta vanha... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] 

...elikkä nyt on sanottu, että tämä 25 vuotta vanha eläintensuojelulaki tulisi nyt sitten tänä vuonna käsittelyyn, ja sikäli toivon, ettei käy niin kuin viime kaudella, niin kuin edustaja Meri sanoi, että hallitus kaatuu ja — ei sen puoleen, sehän voi olla aika hyväkin, että hallitus kaatuu — mutta toivon, että me ehditään tämä eläinsuojelulaki uudistaa ennen sitä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Tähän on ihan pakko nappaista vielä kiinni, että näyttää siltä, että tästä korona-ajasta, josta me ihmiset olemme kärsineet aika paljon kukin omalla tavallansa, nämä karvaiset ystävät ovat tykänneet, koska ihmiset ovat olleet paljon kotona etätöissä. Kyllä täytyy sanoa, että koirat ja kissat ovat kuulemma olleet hyvin tyytyväisiä — niin meilläkin viime keväänä.  

Huolta aiheuttaa juuri tämä, minkä edustaja Risikko nosti esiin, että korona-aikana on otettu paljon lemmikkieläimiä, mikä sinänsä on ihan hyvä asia, mutta se elämä on tietysti toisenlaista silloin. Kun siellä kotona ollaan paljon, niin se toimii, mutta sitten kun tulevat ne normaaliajat, jotka ovat varmasti jossain kohtaa tulossa, niin silloin se vuoden ikäinen koira siellä saattaa keksiä kaikennäköistä, ja kun se ei ole tottunut olemaan yksin, niin se on vielä kahta hankalampaa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin siinä kohtaa, mutta kyllä monet ovat arvioineet sitä, että sitten kun päästään tästä koronasta eroon ja ihmiset alkavat käydä jälleen enemmän fyysisesti töissä, niin silloin saattaa tulla näitä kodinvaihtajia, kun tulee se ongelma nimenomaan siinä kohtaa, kun sinne joutuu eläin jäämään yksin ja meno saattaa olla sen mukaista, ei toki aina. Niin kuin me koiranomistajat tiedämme, niin kyllä nämä nelijalkaiset kekseliäitä kavereita ovat, eli jos jotakin pitää puuhailla, niin sitä kyllä sieltä kodista löytyy. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Kiitos mahdollisuudesta käyttää vielä lyhyt puheenvuoro. Kun täällä nyt kerran laajennettiin näistä eläimistä ja täällä kerrottiin, kuinka tällaisiin hyvin moniin käyttöihin tällä hetkellä koiria koulutetaan — on kipukoiria ja on avustajakoiria ja on näkövammaisten koiria ja niin edelleen — niin muistuttaisin sellaisesta asiasta vielä, josta tein kirjallisen kysymyksenkin, että tällä hetkellä meillä kyllä laki antaa sellaisen ohjeen, että esimerkiksi näkövammaisten koira luokitellaan apuvälineeksi, jonka voi sairaanhoitopiiri ja joka on sairaanhoitopiirin velvollisuuskin kustantaa, mutta eivätpä ole nämä vammaisten avustajakoirat apuvälineitä. [Leena Meri: Se on totta! — Ritva Elomaa: Aivan!] Laki antaa tähän kyllä mahdollisuuden, mutta jostain syystä se on jäänyt siellä mainitsematta, kun aikoinaan on tehty tällaiset ohjeet sairaanhoitopiirien apuvälinepalveluista. Minä tein kirjallisen kysymyksen tästä, ja se luvattiin korjata siellä. Minä haluan, että me kaikki vahdimme, että se oikeasti korjataan, että avustajakoirat tulevat apuvälineiksi kuten näkövammaistenkin koirat.