Arvoisa puhemies! On hienoa, että vielä viime toimikseen eduskunta pääsee käsittelemään tätä ansiokasta selontekoa tietopolitiikasta ja tekoälystä. Tästä paperistahan suorastaan huokuu pääministerin ja myös valtioneuvoston kanslian sekä valtiovarainministeriön hallinnonkehitysosaston intohimo teemaa kohtaan, ja se on kiitettävää. Tietotalous on Suomen kannalta tärkein menestystekijä digitaalisessa maailmantaloudessa 2020‑luvulla.
Sinänsä raportissa näkyy, että muodikas keskustelu tekoälystä on nyt palautunut, kuten oikein onkin, osaksi koko tietopolitiikan ja tietotalouden kehystä. Oppivat järjestelmät ovat vain yksi tapa käsitellä dataa ja saada siitä lisäarvoa.
Selonteossa korostuu eettinen näkökulma, mikä on myös oikein. Myös sivistysvaliokunnan mietintö painottaa tietopolitiikan tehtävissä ihmisten oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista ja sitä, että tavoitteena tulee olla tiedon jalostaminen ja hyödyntäminen yhteiseksi hyväksi. Tältä osin eurooppalainen, ehkä jopa pohjoismainen, lähestymistapa poikkeaa sekä pohjoisamerikkalaisesta että kiinalaisesta mallista, joihin vertailen hiukan seuraavaksi.
Pohjoisamerikkalainen, läpikaupallinen tietotalous hyödyntää estottomasti, jopa riistää, ihmisten omaa dataa ja asettaa ihmiset jatkuvan valvonnan alaisiksi. Tätä uutta talousmuotoa käsittelee Shoshana Zuboffin teos The Age of Surveillance Capitalism eli vapaasti suomennettuna ”Kyttäyskapitalismin aika”. Kiinalaisessa mallissa valtiolla on yksinoikeus yksityisyyteen, siis lupa valvoa, rajoittaa ja käyttää ihmisen jälkeensä jättämää dataa. Tällöin Kiinan valtion hyväksynnällä toimivien tietotekniikan yhtiöiden voidaan epäillä keräävän big dataa myös ulkomailta valtiollisten intressien hyödynnettäväksi häikäilemättömästi ja rajoituksettomasti.
Eurooppalaiset tuskailevat usein, miten pahasti jäljessä askellamme tietotalous- ja tekoälybisneksessä, mutta yksilön vapauksia ja oikeuksia kunnioittavat yhteiskunnat saattavat hyödyntää ainutlaatuista resurssia, nimittäin luottamusta, jonka eettinen tietotalous voi saavuttaa. Luonnollisesti eurooppalainen tietoturva-asetus GDPR on askel luottamusta herättävään suuntaan, mikä paitsi kunnioittaa demokraattisia perinteitä, voi lopulta osoittautua myös kaupallisesti kannattavimmaksi. Tässäkin asiassa tasa-arvo on talouden tuotannontekijä.
Selonteko huomioi hyvin kansalaisen perusoikeuksia ja osallisuutta sekä oman datan hallintaa. Turhan usein tekoälyn mahdollisuuksia hehkutetaan sujuvamman viranomaiskäsittelyn tai potilashallinnon työkaluina, tilanteissa, jossa ihminen on toimenpiteen objekti, mahdollinen riski ja kuluerä. Liian harvoin etsitään mahdollisuuksia kansalaisen omien toiveiden, tarpeiden ja tavoitteiden täyttämiseksi. Tässä suhteessa positiivinen poikkeus onkin valtiovarainministeriössä valmisteltu Aurora-hanke, jossa tekoälyn on tarkoitus palvella ihmisiä yksilöllisen elämänkaaren eri vaiheiden omaehtoisissa mutta välttämättömissä tarpeissa. Oman datan hallinta on avainasemassa yleisen luottamussuhteen luomisessa ja toisaalta myös tietotalouden tarjoamien mahdollisuuksien laajentamisessa. Tarvitsemmekin pikaisesti operaattorin, joka voisi hallinnoida yksilön omaa dataa ja auttaa sen hyödyntämisessä. Tämä maailmanlaajuisestikin merkittävä hanke voisi löytää kodin Vakesta eli juuri perustetusta Valtion kehitysyhtiöstä.
Arvoisa puhemies! Kun olen itse pohtinut tietopolitiikan, datahallinnon ja tietotalouden kysymyksiä, olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä merkittävä kokonaisuus ansaitsisi oman kaistansa valtionhallinnossa. Kymmenet elleivät sadat lait on uudistettava tietosuojan tai tietojen hyödyntämisen osalta, ja toisaalta uutta sääntelyä, sekä turvaavaa että mahdollistavaa, on tehtävä paljon. Eduskuntakäsittelyssä on noussut esiin muun muassa lohkoketjuihin ja kryptovaluuttoihin liittyviä kysymyksiä, joissa julkisen vallan tulokulmat saattavat olla jopa keskenään ristiriitaisia. Eilen hyväksyttiin myös terveystietojen toissijaista käyttöä koskeva laki, jonka valmistelusta paljastui eduskuntakäsittelyssä merkittäviä puutteita. Tämäkin tapahtumasarja korostaa, että nykyiset lainsäädännön ja päätöksenteon väylät eivät ole parhaita mahdollisia tietopolitiikalle, datahallinnolle ja tietotaloudelle.
Voi siis kysyä: miksi mietintövaliokuntana on ollut sivistysvaliokunta eikä tulevaisuusvaliokunta, joka on työssään käsitellyt runsaasti tietotalouden ja tekoälyn tulevaisuutta? [Merja Mäkisalo-Ropposen välihuuto — Stefan Wallinin välihuuto] Tulevaisuusvaliokunta ei ole ollut edes lausuntovaliokuntana. Vanhat rakenteemme eivät nyt taivu uudelle todellisuudelle. Tämänhän havaitsi liikennevaliokunta, joka teki lausuntoonsa lausuman tietopolitiikan kehittämisen vastuunjaosta. Se halusi varmistua, että ministeriöiden väliset toimivaltarajat eivät haittaa kehittämistyötä ja sen johtamista ja että päävastuu voisi olla vaikka valtioneuvoston kanslialla, joka tekee jatkuvaa tilannekuvatyötä, ennakointia ja tulevaisuuspohdintaa ja jakaa näitä näkökulmia nimenomaan äsken mainitun tulevaisuusvaliokunnan kanssa. [Olli-Poika Parviaisen välihuuto — Stefan Wallinin välihuuto] Niinpä myös sivistysvaliokunta nosti mietintöönsä lausuman, jossa edellytetään, että ”valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin tietopolitiikan kehittämistoimien vastuunjaon määrittelemiseksi valtioneuvostossa siten, etteivät ministeriöiden väliset toimivaltarajat aiheuta haittaa kehittämistyölle ja sen johtamiselle, jota tulee merkittävästi vahvistaa”.
Arvoisa puhemies! Mitä tämä pitkä virke tarkoittaa? Yksi tulkinta on se, jota olen itse esittänyt julkisuudessa viime aikoina: Suomen seuraava hallitus tarvitsee tietotalousministerin. Ministerillä on kolme tehtävää: julkisen hallinnon digitalisaatio, julkisen ja yksityisen datan keskinäinen hyödyntäminen tehokkaasti mutta reilusti sekä digitaalisen liiketalouden edistäminen. Minulla oli viime kesänä tilaisuus keskustella Ranskan hallituksen digiministeri Mounir Mahjoubin kanssa Pariisissa, ja jäin vahvasti käsitykseen, että vastaavaa vastuunjakoa tarvittaisiin myös Suomeen. Ministerillä olisi pieni virkakoneistonsa joko valtioneuvoston kansliassa tai valtiovarainministeriön hallinnonkehitysosastolla tai molemmissa ja kumppaninaan eduskunnassa tulevaisuusvaliokunta. Tämän päämäärän merkitsi hallitusohjelmatavoitteekseen SDP:n teknologia ja tulevaisuus ‑työryhmä, jota saan johtaa yhdessä arvostetun edustaja Mäkisalo-Ropposen kanssa.
Näin lopuksi totean, että haluaisin kiittää ministeri Vehviläistä edelläkävijyydestä ja samoin valtioneuvoston valtiosihteeri Lehtomäkeä omalta osaltaan.
Esittämäni aloite jää nyt keskusteltavaksi huhtikuun 14. päivän jälkeen, mutta lähtökohdat sille, että Suomesta tulee maailman paras tietotalousyhteiskunta, ovat hyvät. Olkoon se seuraavan hallituksen tavoite.