Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kiitän kunnioittavasti edustajia tästä keskustelusta ja siinä esitetyistä huomioista sekä ennen kaikkea perustuslakivaliokuntaa sen informatiivisesta mietinnöstä, jonka otamme tietysti huomioon omassa toiminnassamme.
Kuten kertomuksesta ja tästä keskustelusta käy hyvin ilmi, työkenttä on erittäin laaja, mikä on mielestäni itse asiassa positiivinen asia. Kytken sen tässäkin keskustelussa useaan otteeseen esiin tulleeseen oikeusvaltioperiaatteeseen. Lähden siitä, että demokraattisessa oikeusvaltiossa mikään julkisen vallan käyttö ei voi olla ulkopuolella sen itsensä ulkopuolisen valvonnan. Tämä koskee mielestäni myös oikeuskanslerin toimintaa, ja siksi en koe mitenkään erikoiseksi sitä, että eduskunnassa keskustellaan oikeuskanslerin kertomuksesta ja että oikeuskansleri antaa kertomuksensa eduskunnalle ja perustuslakivaliokunta käsittelee niitä vakiintuneiden valtiosääntöisten käytänteiden mukaisesti. Sellaiset käsitykset, joissa oikeuskansleri voitaisiin asettaa tällaisen tarkastelun ulkopuolelle, ovat minulle vieraita, enkä koe, että käsittely täällä valtiopäiville kokoontuneessa eduskunnassa mitenkään laillisuusvalvonnan integriteettiä uhkaisi.
Tässä keskustelussa tuli useita erilaisia teemoja esille. Edustaja Hänninen painotti yksityistä luottamusta viranomaistoimintaan ja sen näkökulmaa tässä toiminnassa. Itse ajattelen aivan samalla tavalla. Oikeuskanslerin toiminnassa — kuten tässä viitattiin suoraan myös edustaja Hoskosen puheenvuorossa siihen — on tärkeätä, että yksityisillä on mahdollisuus suoraan ilman esteitä lähestyä ylintä laillisuusvalvontaa myös kanteluin. Se vahvistaa kansalaisten luottamusta julkiseen vallankäyttöön, mikä on tietysti kaikkina aikoina mutta myös tällaisina aikoina erityisen tärkeää.
Edustaja Juvonen otti esille hyvinvointialueiden ja niitä valvovien viranomaisten toiminnan ja valvonnan ja myös hyvinvointialueiden omavalvonnan. En käy tähän problematiikkaan enempää sisään, mutta totean, että tämä on sen tyyppistä riskiperusteista ja rakenteellista laillisuusvalvontaa, johon tässä keskustelussakin viitattu — edustaja Hoskosen erityisesti viittaama — laillisuusvalvojien keskinäisen työnjaon tarkistaminen nyt vapauttaa nimenomaan oikeuskanslerin tekemään tällaista rakenteellista valvontaa, nousemaan ikään kuin näiden yksittäisten kanteluiden yläpuolelle, muotoilemaan osin uudelleen niissä tehtyjä havaintoja ja kysymyksenasetteluja ja vastaamaan tältä pohjalta kansalaisille. Yhden tärkeän ulottuvuuden tässä muodostavat, kuten tässä keskustelussa tuli myös esiin, laillisuusvalvontakäynnit, joilla tehdään suoraan havaintoja siitä, miten nämä viranomaiset toimivat. Kuten tässä apulaisoikeuskansleri Puumalaisen kertomuspuheenvuorossa tulee esiin, ne toimivat myöskin sitten pohjana oikeuskanslerin omille aloitteille, jotka jälleen kerran mahdollistavat riskiperusteisesti tällaisiin rakenteellisiin seikkoihin huomioon kiinnittämisen.
Useat edustajat, Kemppi muun muassa, kiinnittivät huomiota digitalisaatioon ja siihen, mitä oikeuskansleri Pöysti puheenvuorossaan on siitä lausunut. Se on juuri sillä tavalla kuin tässä puheenvuoroissa tuotiin esiin: näihin uusiin teknologioihin sisältyy paljon mahdollisuuksia, mutta kiistatta niihin liittyy myöskin perus- ja ihmisoikeushaasteita. Nyt on itse asiassa lainsäädännön ja lainvalmistelun tehtävä luoda puitteet sille, että se uusi sääntely, joka tätä koskee, turvaa myös perus- ja ihmisoikeudet ja ottaa huomioon sen, että ihmiset ovat eri asemassa ja kyvyiltään erilaisia tässä suhteessa.
Haluan kiinnittää tässä lopuksi huomiota siihen, mitä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Vestman toi esiin lainvalmistelusta. Tässä muutkin viittasivat lainvalmistelun laatuun ja sen ongelmiin. Tämä kysymys ei ole missään tapauksessa uusi. Olen pidellyt tässä nyt useita aikaisempia oikeuskanslerin kertomuksia käsissäni. Viimeksi tarkastelin oikeuskansleri Jonkan kertomusta eduskunnalle 2010-luvun puolivälistä. Siellä keskustellaan lainvalmistelun laadusta juuri tällä samalla äänensävyllä ja huolella ja sitä moittien: lainvalmistelu on paitsi huonoa, se myös koko ajan huononee tässä keskustelussa.
Lainvalmistelua on oikeastaan kovin monenlaista. On varmasti itse asiassa — kuten tässä omassa työssänne huomaatte, arvon edustajat — erittäin hyvin ja laadukkaasti valmisteltuja lakeja, jotka nimenomaan itse lainsäädännön tekstissä, yksityiskohtaisissa perusteluissa ja siinä koko kokonaisuudessa ovat hyvin laadukkaita, mutta on myös sellaisia, jotka eivät ansaitse tällaista mainesanaa laadun osalta. Siinä ehkä keskeisesti ainakin kaikkien tutkimusten ja itse asiassa juuri tänään oikeusministeriön julkistaman laatuindikaattorien toteutumista koskevan tutkimuksen perusteella aikaresurssi on se keskeinen ongelma. Elikkä ne ongelmat, joita lainvalmistelussa on, merkittävästi johtuvat itse asiassa aikaresurssin puutteesta.
Kuten edustaja Vestmankin toi esiin, lainvalmistelu on paitsi poliittinen myös tietysti oikeudellisesti rajattu prosessi. Siinä ovat nämä tietyt menettelylliset reunaehdot ja oikeudelliset sisällöt, joiden valvontaan myös oikeuskansleri sitten osallistuu. Oikeuskansleri ei kuitenkaan voi asettua näitten demokraattisten prosessien ikään kuin esteeksi. Me pyrimme huolehtimaan siitä, että edustajille ja tänne eduskuntaan toimitettava lakiehdotus täyttäisi vähintäänkin vähimmäiskriteerit sille, mitä eduskunta ja myös sen perustuslakivaliokunta ovat edellyttäneet.
Vuoden 2025 kertomuspuheenvuorossani, jonka nyt olen juuri valmistellut, käsittelen tätä teemaa, ja voimme palata siihen sitten siinä yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Tahdon tässä yhteydessä vielä kiittää edustajia tästä keskustelusta ja valiokunnan mietinnöstä. Kätkemme nämä sanat sydämeemme, ja pyrimme ottamaan ne huomioon omassa toiminnassamme. — Kiitos, puhemies.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia, oikeuskansleri Salminen.