Arvoisa puhemies! Aluksi tämän asian ulkopuolelta haluan monien edustajakollegoiden tavoin myös esittää surunvalitteluni kouluampumisen johdosta.  

Arvoisa puhemies! Esittelen talousvaliokunnan mietinnön, jonka pohjana on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kirjanpitolain ja tilintarkastuslain muuttamisesta. Esitys liittyy direktiivin 2013/34/EU muuttamiseen siltä osin kuin kyse on tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta annetun direktiivin eli niin sanotun veroraportointidirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta. Direktiivi koskee maakohtaisten tuloverotietojen julkista raportointia. Sääntelyn tavoitteena on lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. 

Tuloveroja koskeva julkistamisvelvollisuus koskee konserneja ja yrityksiä, joiden liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksen mukaan Suomessa on noin 50 yritystä tai konsernia, jotka yltävät tähän summaan. Sen lisäksi raportoinnin piirissä on noin tuhat konsernia, joiden ylimmän emoyrityksen — eli puhutaan perimmäisestä emoyrityksestä — kotipaikka on ulkomailla.  

Veroraportointidirektiivi on luonteeltaan minimisäädös, ja sääntelyä on mahdollista täydentää kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä muun muassa laajentamalla raportointivelvollisten piiriä direktiivissä säädetyn liikevaihdon alittaviin yrityksiin ja lisäämällä raportoinnin sisältövaatimuksia. Hallituksen esitys ei sisällä mainittuihin seikkoihin liittyvää kansallista lisäsääntelyä. Tosin velvoite kohdistuisi direktiivin tarkoittamien osakeyhtiöiden ohella myös osuuskuntiin. Tämä laajennus vastaa suomalaisen kirjanpitolainsäädännön yleistä lähtökohtaa siitä, että velvoite informaation avoimuuteen ulkopuolisille on yhtäläinen yritysmuodosta riippumatta. 

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Säännöksiä tuloverotietojen ilmoittamisesta sovellettaisiin direktiivin edellyttämällä tavalla tilikausilla, jotka alkavat 22. kesäkuuta 2024 ja sen jälkeen. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää esitystä kannatettavana ja puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin, joita käyn nyt läpi yksityiskohtaisemmin. 

Väliaikainen poikkeus tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkistamisesta:  

Kirjanpitolain 7 b luvun 8 §:ssä säädetään väliaikaisesta poikkeuksesta tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkistamisen osalta. Veroraportointidirektiivi mahdollistaa sen, että tietyt tiedot saadaan jättää väliaikaisesti julkistamatta, jos julkistaminen voisi aiheuttaa vakavaa taloudellista haittaa tuloverokertomuksen tarkoittamille yrityksille. Kertomuksessa on selkeästi ilmoitettava julkistamatta jättämisestä ja esitettävä perusteltu selitys tälle menettelylle.  

Ehdotetun 2 momentin mukaan väliaikaisesti julkistamatta jätetty tieto tulee esittää myöhemmässä tuloverokertomuksessa viimeistään kahden vuoden kuluttua julkistamatta jättämisestä. Tämän jälkeen kirjanpitolautakunta voi erityisestä syystä pidentää määräaikaa julkistamatta jättämiselle enintään kolmella vuodella. 

Veroraportointidirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki antamatta jätetyt tiedot julkaistaan myöhemmässä tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa viimeistään viiden vuoden kuluessa tietojen alkuperäisestä antamatta jättämisestä.  

Talousvaliokunta pitää perusteltuna pitäytyä direktiivin mahdollistamassa yritysaloitteisessa viiden vuoden poikkeusajassa ilman hallinnollista menettelyä kirjanpitolautakunnassa. Tällöin voidaan välttää turhaa byrokratiaa ja suomalaisille yrityksille mahdollisesti aiheutuvaa kilpailuhaittaa. Myös kirjanpitolautakunta on todennut lausunnossaan, että olisi selkeämpää, jos väliaikaisesti julkistamatta jätetty tieto tulisi esittää direktiivissä mahdollistetun mukaisesti. Näin ollen valiokunta ehdottaa muutoksia 7 b luvun 8 §:n 2 momenttiin. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että väärinkäytösmahdollisuuden estämiseksi poikkeamisille tulee olla objektiivisesti todennettava syy, joka on pöytäkirjattava. Poikkeamisen laillisuuden arviointi kuuluu tilintarkastajalle osana hallinnon tarkastusta. Valiokunnan asiantuntijalausunnossa on tuotu esiin, että tilintarkastajan tekemään laillisuuden arviointiin ei voi kuulua poikkeamiselle edellytettävää objektiivisen syyn arviointia eikä tiedon julkaisemisesta mahdollisesti aiheutuvan kaupallisen haitan arviointia. Valiokunta korostaa, että kyse on yksinomaan laillisuuden valvonnasta, kuten muussakin hallinnon tarkastuksessa. Näin ollen tilintarkastajan tehtävänä on hallinnon tarkastuksessaan varmistaa, että lykkäämiselle on esitetty syy, joka on hallituksessa asianmukaisesti käsitelty ja pöytäkirjattu. 

Toisena kohtana tuloverokertomuksen laatimisaika ja julkistaminen: 

Kirjanpitolakiin ehdotetun 7 b luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tuloverokertomus on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuloverokertomus on ilmoitettava rekisteröitäväksi 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Veroraportointidirektiivin mukaan raportti voidaan laatia, julkaista ja asettaa saataville 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. 

Valtiovarainvaliokunta on todennut lausunnossaan, että verotusmenettelystä annetun lain, 1558/1995, 14 d §:n nojalla tehtävä verotuksen maakohtainen raportti on toimitettava Verohallinnolle 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Ehdotetussa kirjanpitolain 7 b luvun 7 §:n 1 momentissa mahdollistetaan myös se, että esityksen tarkoittamassa julkisessa tuloverokertomuksessa tiedot määritetään verotuksen maakohtaisessa raportoinnissa noudatettavalla tavalla. Yhdenmukaisuus laatimisajoissa on omiaan vähentämään yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa, ja nämä seikat huomioon ottaen valtiovarainvaliokunta on pitänyt perusteltuna, että myös julkisen tuloveroraportin laatimisessa ja julkistamisessa noudatettaisiin 12 kuukauden määräaikaa. 

Talousvaliokunta katsoo valtiovarainvaliokunnan tavoin, että määräaikojen yhdenmukaistaminen on perusteltua, ja näin ollen ehdottaa muutoksia tuloverokertomuksen laatimisaikaa, rekisteröitäväksi ilmoittamista ja julkistamista koskevaan säännökseen. 

Sääntelyn uudelleentarkastelu:  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty kritiikkiä sitä koskien, ettei kansallisessa ehdotuksessa ole käytetty mahdollisuutta säätää raportointivaatimuksista minimisääntelyä kattavammin.  

Hallituksen esityksessä todetaan, että veroraportointikertomusten tietosisällöllinen yhdenmukaisuus Eta-alueella on ollut perustavanlaatuinen tavoite direktiivin laadintaprosessissa, ja siksi kansallisten lisävaatimusten asettamiseen on suhtauduttava pidättyväisesti. Talousvaliokunta katsoo, että on perusteltua pidättäytyä kansallisesta lisäsääntelystä direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Mahdollinen soveltamisalan laajennus, liikevaihtorajan tarkastelu ja raportoitavien tietojen laajennustarpeet on tarkoituksenmukaista ottaa arvioitavaksi komission johdolla, jotta voidaan arvioida tilannetta suhteessa muihin EU- ja Eta-maihin. 

Valiokunta toteaa, että direktiivin 48 h ‑artiklan mukaan komissio antaa viimeistään 22. kesäkuuta 2027 kertomuksen tuloverotietoja koskevien raportointivelvoitteiden noudattamisesta ja niiden vaikutuksesta ottaen huomioon tilanteen OECD:n tasolla, tarpeen varmistaa riittävä avoimuuden taso sekä säilyttää ja turvata kilpailukykyinen ympäristö yrityksille ja yksityisille investoinneille.  

Kertomuksessa tullaan arvioimaan erityisesti, olisiko kertomuksen antamisvelvoitetta asianmukaista laajentaa liikevaihtorajan suhteen sekä laajentaa tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisältöä ottamalla mukaan muita tietoja.  

Komissio arvioi kertomuksessa myös, miten kolmansien maiden verotuksellisten lainkäyttöalueiden verotietojen esittäminen kootusti sekä tietojen väliaikainen antamatta jättäminen vaikuttavat veroraportointidirektiivin tehokkuuteen. Komissio toimittaa kesään 2027 mennessä uudelleentarkastelua koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. 

Lisäksi meillä on erinäisiä lakiteknisiä huomioita esityksessä.  

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy yksi vastalause. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Tämä esitys koskee suurimpien yritysten tuloverotietojen julkista maakohtaista raportointia, ja taustalla on asiaa koskevan EU-direktiivin täytäntöönpano. Kyse on periaatteellisesti tärkeästä monikansallisten konsernien toiminnan ja verosuunnittelun avoimuutta lisäävästä parannuksesta, mutta sääntelyn kattavuus jäi sekä direktiivissä että hallituksen esityksessä puutteelliseksi. Siksi emme talousvaliokunnassa saaneet tehtyä yksimielistä mietintöä, vaan jouduimme jättämään siihen vastalauseen.  

Seuraavaksi muutama huomio ja perustelu. 

Ensinnäkin tämä esitys on tärkeä ja odotettu. Maakohtaisten kirjanpitotietojen julkaisuun velvoittavan sääntelyn tavoitteena on lisätä poikkikansallisen yritystoiminnan avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta ja ehkäistä yritysten aggressiivista verosuunnittelua. Esitys täydentää osaltaan muita toimia, joita viimeisen kymmenen vuoden aikana on finanssikriisin opetuksista viisastuneina pantu toimeen EU:ssa ja kansainvälisesti monikansallisten yritysten verovälttelyn kitkemiseksi ja veropohjien vahvistamiseksi. Näitä muita toimia ovat esimerkiksi viranomaisten keskinäisen tiedonvaihdon tehostaminen sekä lukuisat rajoitukset siihen, kuinka monikansalliset konsernit voivat siirrellä voittoja ja tappioita maasta toiseen keinotekoisilla rahoitus- ja kauppajärjestelyillä. 

Vasemmistoliitto on pitkään vaatinut maakohtaista raportointia, ja on hienoa, että tämän lain myötä tämä pitkäaikainen tavoitteemme tulee lakiin. Samoin on käynyt monille muillekin veroparatiisitalouden vastaisille esityksillemme, joita aluksi on pidetty tarpeettomina, epärealistisina tai jopa haitallisina. Tässä mielessä on siis syytä olla jossain määrin tyytyväinen. Edistystä on tapahtunut. 

Liialliseen tyytyväisyyteen ei ole kuitenkaan aihetta, sillä maakohtaisen kirjanpidon direktiivi ei lopullisessa muodossaan täytä sille asetettuja tavoitteita, ja valitettavasti hallitus on myös kansallisessa toimeenpanossa mennyt sieltä, missä aita on matalin. Kaiken lisäksi talousvaliokunnan enemmistö vielä heikensi tätä hallituksen esitystä. Sääntelyn tehoa syö merkittävästi sen riittämätön kattavuus. Sääntelyn piiriin on tulossa vain 30 prosenttia maailman maista. Euroopassa 95 prosenttia yrityksistä ei ole sen piirissä. Suomessakin laki koskee vain 50:tä suurinta yritystä. Kaikki muut yritykset voivat jatkaa kuten tähänkin asti. Mahdollisuutemme saada tietoa niiden liiketoiminnan vastuullisuudesta eivät siis parane tippaakaan. 

Jotta laki täyttäisi paremmin sille asetetut tavoitteet, tulisi sen maantieteellisen kattavuuden olla laajempi ja eritellyt tiedot tulisi julkaista kaikista toimimaista. Nyt EU:n ulkopuolisissa maissa tapahtuvan toiminnan tunnuslukuja voidaan esittää könttänä, jolloin eri maiden välisten verojärjestelyiden arviointi on mahdotonta. Sääntelyä tulisi soveltaa vähintään kaikkiin suuryrityksen tunnusmerkit täyttäviin yrityksiin eikä ainoastaan näihin valtaviin, yli 750 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittäviin konserneihin. Lisäksi maakohtaisessa raportissa esitettäviä tietoja tulisi laajentaa, jotta niiden perusteella olisi tosiasiallisesti mahdollista arvioida, maksaako yritys veronsa sinne, mihin ne kuuluvatkin. 

Kuten vastalauseessamme toteamme, tulisi Suomen toimia edelläkävijänä ja suunnannäyttäjänä veropohjien rapautumisen vastaisessa työssä, ja laajemmin yritysvastuun ja avoimuuden edistämisessä. Siitä hyötyisivät kaikki vastuulliset suomalaiset yritykset, kuten vastuulliset yritykset muuallakin. Tämän vuoksi minimitasoa kunnianhimoisempi kansallinen sääntely olisi perusteltua. 

EU-komissio arvioi direktiivin toteutumista ja vaikutuksia kesään 27 mennessä. Suomen tulisi aktiivisesti vaikuttaa EU-tasolla direktiivin valuvikojen korjaamiseksi ja sen kattavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Peliä ei ole vielä menetetty. Hallituksen tulee myös omatoimisesti arvioida direktiivin kansallisen toimeenpanon onnistumista suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin ja käynnistää tarvittava säädösvalmistelu lain edellyttämien tietojen ja maantieteellisen kattavuuden laajentamiseksi sekä lain soveltamisen liikevaihtorajan alentamiseksi. 

Arvoisa puhemies! On niin kaikkien veronmaksajien kuin asiallisesti toimivien yritysten etu, että verosuunnittelua kitketään ja monikansallisen liiketoiminnan avoimuutta lisätään. Liian löysästä sääntelystä hyötyvät vain ne, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa.  

Eli näillä perusteilla teen vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutosesitykset. 

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Kivelän tekemää vastalausetta. 

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun haluan esittää surunvalittelun Vantaan kouluampumisen johdosta. Todella surullinen ja pysäyttävä uutinen. 

Mutta tämä nyt käsiteltävä veroraportointidirektiivi on luonteeltaan minimisäädös, ja sääntelyä on mahdollista täydentää kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä muun muassa laajentamalla raportointivelvollisten piiriä direktiivissä säädetyn liikevaihdon alittaviin yrityksiin ja lisäämällä raportoinnin sisältövaatimuksia. Hallituksen esitys ei kuitenkaan sisällä mainittuihin seikkoihin liittyvää kansallista lisäsääntelyä. 

Teimme talousvaliokunnassa kaksi muutosehdotusta hallituksen esitykseen. Toinen muutosehdotus liittyy mahdollisuuteen poiketa väliaikaisesti tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkaisemisesta. Talousvaliokunta esittää 2+3-mallin sijasta perusteltuna pitäytyä direktiivin mahdollistamassa yritysaloitteisessa viiden vuoden poikkeusajassa. Toisena muutosehdotuksena talousvaliokunta on esittänyt, että tuloverokertomuksen laatimisajan ja julkistamisen sääntöjä yhdenmukaistetaan. Kirjanpitolakiin ehdotetusta kansallisesta lisäkiristyksestä laatia tuloverokertomus neljän kuukauden sisällä tilikauden päättymisestä luovutaan, ja jatkossakin julkisen tuloveroraportin laatimisessa ja julkistamisessa noudatettaisiin 12 kuukauden määräaikaa. Näissä molemmissa muutosehdotuksissa on pyrkimys huolehtia suomalaisten yritysten kilpailukyvystä sekä välttää pelkästään suomalaisiin yrityksiin kohdentuvaa lisäsääntelyä. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos talousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Puistolle tämän mietinnön esittelystä, ja kiitos edustaja Fagerströmille hyvästä kuvauksesta myös siitä, millä tavoin talousvaliokunnassa tätä hallituksen esitystä on käsitelty, niin että nyt pääsemme ensimmäisessä käsittelyssä tätä mietintöä koko eduskunnan suuren salin voimin käsittelemään. 

Tosiaan tällaisessa EU:n minimisääntelyssä, mistä tässä on kyse, on tärkeää huolehtia aina siitä, että vaikka lailla on kuinka hyvä tarkoitus, niin kuin vaikkapa tässä tapauksessa estää käytännössä verovälttelyä, niin on todella tärkeää, että Suomen lainsäädäntöä säädettäessä huolehditaan siitä, että kun toimimme sisämarkkinalla suhteessa muihin EU-kumppanimaihin ja siellä toimiviin yrityksiin, niin emme Suomen omalla lainsäädännöllä vaikeuta liiketoiminnan harjoittamista yrityksillemme, niin että ne joutuisivat epäedulliseen kilpailuasetelmaan suhteessa muiden EU-maiden yrityksiin. 

Kaiken kaikkiaan, arvoisa rouva puhemies, ajattelen niin, että EU-tasolla on erittäin tärkeää tehdä tällaista työtä ja sääntelyä aggressiivisen verovälttelyn estämiseksi, mutta samaan aikaan on kyllä todella tärkeä havahtua myöskin siihen, että EU on lisännyt aivan valtavasti erilaista yritysten raportointitaakkaa viime vuosina. Itse asiassa EU:n komissiokin on havahtunut siihen tosiasiaan, että jonkinlaista hukkumista byrokratiaan on tapahtumassa. Komissio on nimittäin oman työohjelmansa tälle vuodelle laatinut niin, että siinä esitetään peräti 25 prosentin vähennystavoitetta yritysten erilaisiin raportointivelvoitteisiin. On tietysti vielä ajan kysymys, mitä todella sitten ovat nämä komissiolta tulevat esitykset siitä, mitä raportointivelvoitteita voidaan keventää, kun sekä viime vuosina niitä on valtavasti säädetty lisää että kaiken aikaa vielä tässä aivan EU-lainsäädäntökauden viime metreilläkin putkessa olevissa hankkeissa niitä esitetään säädettäväksi kaiken aikaa lisää. 

Eli arvoisa rouva puhemies, mielestäni talousvaliokunnassa uutterat jäsenet ja taitavaksi tunnetut jäsenet ovat tehneet hyvää työtä. Minusta tämä laki voidaan hyväksyä tässä muodossa kuin se mietinnössä tänne tuodaan eikä ole tarpeen eduskunnan nyt ottaa sitten sen kummemmin näitä vasemmistoliiton muutosesityksen huomioita tähän lainsäädäntöön, vaan mietintö on esitetyssä muodossa hyvä. 

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun haluan osoittaa oman osanottoni Vantaan ampumisen tragedian suhteen. Täytyy sanoa, että joskus on päiviä, kun tällainen lainsäädäntö ei nyt tunnu niin tärkeältä, mutta siitä huolimatta työt täällä jatkuvat vahvemman Suomen ja samalla myös vahvemman, kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta. 

On hyvin olennaista tässä ajassa ymmärtää, kun me elämme geopoliittisessa myllerryksessä — joku voisi sanoa jopa aivan historiallisessa sellaisessa — että kun katse osuu siihen kovaan turvallisuuteen ja vauhti on kovaa, niin sivulla tapahtuvat asiat tuntuvat sumentuvan helposti. Tässä on nyt kysymys yhdestä sellaisesta pienestä osasta, mitä edustaja Auttokin tässä jo nosti esiin, eli on nimenomaan yritysten raportointitaakan kasvua Brysselin suunnalta, byrokratian, sääntelyn voimakkuuden kasvua, siis jatkuvaa lisärasitetta, jota Eurooppa tässä vaativassa kilpailullisessa, geopoliittisessa ja geotaloudellisessa ajassa harrastaa.  

Sen takia on aivan keskeistä se, mihin tässä talousvaliokunta halusi keskittyä, että me emme tuo mitään kansallista lisäsääntelyä. Me haluamme mahdollistaa suomalaisten yritysten pärjäämisen, ja siinä jälleen palaan siihen aikaan, missä elämme: toimivat yritykset, suomalainen teollisuus ovat osa sitä turvallisuutta, mitä me rakennamme täällä Suomen sisällä, ja se osaltaan myös turvaa koko Euroopan kilpailukykyä. Tästä syystä mielestäni ne muutokset, mitkä edustaja Fagerström aivan oikein täällä esitteli, ovat perusteltuja, jotta me vahvistetaan, varmistetaan suomalaisten yritysten kilpailukyky ja mahdollisuus pärjätä ja sitä kautta luoda elinvoimaa, työtä ja turvallisuutta Suomeen. 

Hyvä puhemies! Tämä on ihan perusteltu esitys, ja jos otetaan tämä sääntelytaakka huomioon, niin meillähän on tullut esimerkiksi kestävyysraportointia viime aikoina lisää kirjanpitoon ja tilintarkastukseen erilaisille yrityksille. 

Sitten vielä sellainen huomio, että tässä arvioidaan olevan mukana ne 50 yritystä, konsernia, mutta tähän kuuluu myös se perimmäisen emoyhtiön asema, eli tämä 7 b luvun 2 momentti, ”Soveltaminen Euroopan talousalueen ulkopuoliseen emoyritykseen”. Tämä täydennyksenä tähän vasemmistoliiton kansanedustajan puheenvuoroon.