Arvoisa puheenjohtaja! Maailman terveysjärjestöllä on ollut aivan keskeinen rooli siinä, että pandemiakriisiin on saatu tartuttua määrätietoisesti, että ollaan saatu mahdollisimman laajasti tutkimustietoa eri maiden viranomaisten saataville ja että globaalisti on saatu hillittyä tätä kriisiä. Kyse on nimittäin määritelmällisesti globaalista kriisistä, jota ei yksikään maa ratkaise yksinään. Tauti ei lopu, vaikka Suomi tekisi mitä, koska aina se tauti voi jostain muualta tänne tulla. Me olemme nähneet, että etenkin suomalaisten yritysten kannalta on aivan keskeistä, että liikkuvuutta jonkin verran edelleen on. Maataloudessa kovasti esimerkiksi odotetaan työntekijöitä, ja siksi rajojen pitäminen suljettuna ei ole ratkaisu tässä tilanteessa, jolloin on aivan keskeistä ymmärtää, että nimenomaan sillä globaalilla yhteistyöllä, globaalilla tekemisellä tästä eteenpäin päästään niin talouden kuin terveyden osalta.
WHO:lla on tärkeä rooli esimerkiksi siinä, kun koordinoidaan, miten suunnitellaan ja tutkitaan lääkkeitä tähän kriisiin, kun pohditaan, miten kehitetään rokotuksia. Tilannehan olisi absurdi, jos jokainen maailman maa yksinään ja itsekseen näitä ratkaisuja miettisi eikä tekisi yhteistyötä ja pohtisi, miten nämä henkiä pelastavat ratkaisut saadaan mahdollisimman nopeasti otettua käyttöön. Siksi olisi todella tuhoisaa, jos tässä useampi maa kääntyisi sinne Yhdysvaltain tielle ja vetäisi tukensa tällaiselta kansainväliseltä yhteistyöltä, jolla on aivan keskeinen rooli pandemian ehkäisemisessä ja pandemiaan puuttumisessa. Globaali yhteistyö ei nimittäin oikein toimi, jos tilanne on se, että kaikki haluavat vain saada mahdollisimman paljon, mutta kukaan ei halua antaa itsestään mitään eikä halua kontribuoida siihen yhteiseen työhön, jolla pyritään ihmishenkiä pelastamaan ympäri maailman. Jos haluaa saada, niin on pakko antaa. Sillä tavalla globaali yhteistyö toimii, ja vain sillä tavalla me saamme tämän pandemian pysäytettyä. Jos kukin maa nyt kääntyy katsomaan vain sisäänpäin, niin pandemia ei sillä pysähdy. Sen takia onkin nähdäkseni hieno päätös, että Suomi on päättänyt lähteä yhteistyöprojekteihin, joissa kehitetään lääkkeitä, joissa kehitetään rokotteita, ja että Suomi tukee myös sitä järjestöä, joka tätä yhteistyötä nimenomaan pyörittää ja tukee.
Tässä salissa on aiemmin kuultu myös sieltä perussuomalaisten laidalta, että hallituksen pitäisi pikemminkin entistä tarkemmin noudattaa Maailman terveysjärjestön suosituksia. Millä resursseilla Maailman terveysjärjestö näitä suosituksia tuottaa, jos kaikki maat lähtevät sille linjalle, että rahaa ei kriisinkään keskellä voida terveysjärjestölle antaa? Kyllä nyt tässä tilanteessa, jos halutaan ne globaalin yhteistyön hyödyt, on oltava valmis tekemään myös panostuksia. Ei tästä muuten eteenpäin päästä.
Mitä tulee maiden kasvaviin EU-jäsenmaksuihin, niin yksi syyhän siinä taustalla on nimenomaan se, että yksi vanhoista EU-jäsenmaista, Iso-Britannia, on tehnyt juurikin sellaisen päätöksen, että he ovat päättäneet EU:sta lähteä. Se on hyvä esimerkki siitä, että kun yksi päättää lähteä, kun yksi päättää vetää jäsenmaksunsa pois, niin taakka menee sitten muiden maksettavaksi. Ne on kyllä niitä nationalistisen oikeiston aateveljiä, jotka ovat tätäkin olleet ajamassa. Jos todella kaikki toimisivat näin, niin meillä ei kyllä kansainvälinen yhteistyö enää maailmassa pelaisi, ja se olisi sekä suomalaiselle taloudelle mutta myös suomalaisten terveydelle ja hengille todella huono asia.