Arvoisa herra puhemies! Puhdasta suomalaista ruokaa on oltava varaa ostaa, ja sitä on oltava varaa tuottaa. Tällä hetkellä kumpikaan näistä edellytyksistä ei kunnolla toteudu. Sen sijaan kauppajätit tiedottavat kerta toisensa perään ennätystuloksista. Suomalainen ruokamarkkina on rikki. Viljelijät lopettavat nyt ennätystahtia. 

Arvoisa puhemies! Olen äärimmäisen huolissani, ymmärretäänkö hallituksen kabineteissa, miten vakavasta ongelmasta on kyse. Valtiontalouden paikkaamiseen väläytellään ruuan arvonlisäveron korotusta, vaikka monen suomalaisen talous on jo viritetty äärimmilleen. Keskusta ei tätä hyväksy. Ruualle veronkorotuksia väläyttelevien ministerien olisi hyvä tietää, paljonko maitopurkki Suomessa maksaa ja paljonko tuosta hinnasta jää suurimman työn tehneelle ruuantuottajalle. Nyt näyttää siltä, että osaaminen taitaa olla hukassa. [Jenna Simulan välihuuto] Esitän kyseiselle ministerille kysymyksen: onko ruuan arvonlisäveron korottaminen teidän mielestänne oikein nyt, [Puhemies koputtaa] kun kuluttajat ja ruuantuottajat ovat poikkeuksellisen tiukoilla, [Puhemies koputtaa] ja milloin ruokamarkkina korjataan? [Eduskunnasta: Teillä oli kahdeksan vuotta aikaa! — Ben Zyskowicz: Eikös se kyseinen ministeri ole ministeri Essayah? Teidän pitää täsmentää, kuka on kyseinen ministeri!] 

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kävimme keskustelua, onko tämän kysymyksen kohde ruuan arvonlisävero, joka kuuluu verotusasiana valtiovarainministerille, vaiko maatalouden kannattavuus. Mielelläni vastaan maatalouden kannattavuuskysymykseen. [Anne Kalmari: Molempiin!] Keskustallahan on ollut maatalousministerin salkku viimeiset kahdeksan vuotta ennen tätä hallitusta [Välihuutoja — Naurua] ja vielä sen lisäksi myöskin viime hallituksessa valtiovarainministerin salkku. 

Tämä hallitus on lähtenyt hakemaan maataloudelle parempaa kannattavuutta sitä kautta, että tuottaja saa markkinoilta sen hinnan, joka hänelle kuuluu. Meillä on hallitusohjelmassa kirjaukset muun muassa elintarvikemarkkinalain uudistamisesta, kilpailulain uudistamisesta ja sen lisäksi vielä julkisten hankintojen lain uudistamisesta. Sillä kaikella pyritään juuri siihen, että tuottaja saa sen osuuden elintarvikeketjun tuotoksesta, joka hänelle kuuluu. Toki meillä on sitten olemassa myöskin tukipolitiikka. Mutta on äärimmäisen tärkeätä, että tuottajan asemaa neuvottelutilanteessa pystytään parantamaan. Ja tukipolitiikkahan on sitten nimenomaan sitä varten, että kun me käymme tuolla kaupassa ja ostamme sitä ruokaa, niin se on meille sopivan hintaista. [Välihuutoja] 

Arvoisa herra puhemies! Olisin hirvittävän onnellinen, jos olisin valtiovarainministeri Suomessa, jossa mihinkään veroihin ei tarvitsisi tehdä korotuksia [Antti Kurvinen: Ruokaa verotatte enemmän!] vaan voisimme ainoastaan laskea niin ruuan arvonlisäverotusta kuin muitakin arvonlisäverokantoja, työn verotusta, yrittämisen verotusta ja niin edelleen. Valitettavasti julkisen talouden tilanne on sellainen, että meillä ei ole mahdollisuutta tehdä veronalennuksia. [Vasemmalta: Minkä takia kaljaverotusta voi laskea? — Hälinää — Puhemies koputtaa] 

Hallituksen tähän asti sopiman veropolitiikan linja fiskaalisesti on stabiili, ja me kiristämme alkoholin verotusta kokonaisuudessaan. [Vasemmalta: Kaljaveroa laskette! — Antti Kurvinen: Paljon sivistyssanoja!] Yleisesti ottaen arvonlisäverotuotto on varsin suuri osuus tästä, tai niiden tuotto on varsin hyvä, ja kun hallitus joutuu tekemään päätöksiä lisäsopeuttamisesta, niin meillä on myös veroratkaisut pöydällä. Silloin tarkistamme myös näitä arvonlisäverokantoja. [Vasemmalta: Kenelle teistä se kalja on niin tärkeätä? — Petri Huru: Alkoholiverotus nousee kokonaisuudessaan!] 

Arvoisa herra puhemies! Ennen vaaleja hallituspuolue perussuomalaiset listasi sata tapaa maatalouden puolesta. Montako kohtaa on toteutettu tai edes toteutuksessa? [Keskustan ryhmästä: Ei mitään!] Hallituspuolue kristillisdemokraatit taas halusi tehdä maatalouspolitiikkaan täyskäännöksen, mutta maa- ja metsätalousministeri Essayah epäili tuossa kuukausi sitten, että maitopurkki maksaa 29 senttiä. [Eduskunnasta: Tarjouksessa!] Oikeastihan se maksaa semmoisen 1,25 euroa. Siinäpä on tosiaan hyvät pohjat sille täyskäännökselle. Uhkailette ruuan alvin korotuksella, siis ruuan hinnan nostamisella, [Keskustan ryhmästä: Ohhoh!] ja ajatte ihmiset ostamaan yhä enemmän epäeettistä ja ilmastovihamielistä ruokaa ulkomailta. Leikkaatte luonnonlaitumista. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä haluaa, että pellonraivauksesta saa pian maksaa 5 000 euroa hehtaarilta, mutta kaupunkien metsäkato jatkuu. [Keskustan ryhmästä: Te sen päätitte, kantakaa vastuu!] Pelkään, millaisia yllätyksiä seuraavaksi lyötte ruuantuottajien pöydälle. Yleinen ennustamattomuus vaikuttaa aika negatiivisesti alan kehitykseen. [Mikko Savola: Ei ole perussuomalaisista vastuun kantajiksi!] Pelkkä sympatia ei nyt riitä. Ministeri Essayah, miksi haluatte leikata suomalaisen ruuantuottajan kustannuksella, [Perussuomalaisten ryhmästä: Tyhjä paperi!] ja montako näistä sadasta kohdasta on toteutuksessa? 

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Muistaakseni keskustan riveistä, oliko edustaja Kallion ensimmäisenä allekirjoittama, oli 16 kohdan kysymyspatteristo, joka tuli tuonne maa- ja metsätalousministeriöön. Olemme todellakin sen käyneet kohta kohdalta läpi, ja tähän kirjalliseen kysymykseen tulette ihan piakkoin saamaan vastauksen. Olen kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että meillä on yhteinen huoli suomalaisen maatalouden kannattavuudesta. Nimenomaisesti hallitusohjelmassa ja sen toteuttamisessa on lähdetty siitä, että tuottajan tulee saada riittävä tulo markkinoilta ja on sen takia myöskin elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä lisättävä, on annettava paljon paremmin mahdollisuuksia elintarvikemarkkinavaltuutetulle ja myöskin Kilpailuvirastolle nähdä, missä tällä hetkellä nimenomaisesti sen tulonmuodostus tapahtuu ja kuka siitä hyötyy. Olisi tärkeää, että tuottaja saa sen osuuden, mikä hänelle kuuluu. Sen lisäksi tukipolitiikka perustuu pitkälti tähän EU:n yhteiseen CAP- elikkä maatalouspolitiikkaan. Sehän on viime kaudella neuvoteltu, ja nyt vuoden 2023 alusta sitä on [Puhemies koputtaa] pistetty toimeen. 

Täytyy muistuttaa, kun edustaja taisi viitata [Puhemies koputtaa] johonkin pellonraivausmaksuun, että käsittääkseni nimenomaisesti keskustapuolue viime kaudella [Puhemies koputtaa] oli kannattamassa tämän asian tutkimista ja myöskin sen käyttöönottoa. [Hälinää — Mika Lintilä: Nyt meni väärin! Nyt tuli väärä todistus, aijai!] 

Arvoisa puhemies! On ollut hienoa kuulla viime aikoina siitä, että muitakin alkaa tämä tärkeä maatalouden asia kiinnostamaan. Keskusta on liian kauan tässä maassa yksin kantanut asiasta vastuuta. 

Oli ikävä kuulla ministerin vastaus — siitä puhetta riittää, mutta tekoja ei näy. Odotamme tekoja suomalaisen maatalouden hyväksi. [Perussuomalaisten ryhmästä: Teillä oli kahdeksan vuotta aikaa! — Välihuutoja] — Olkaa hiljaa, niin voitte oppia jotakin. — [Naurua] Maatiloilla ja maaseudulla ollaan vahvasti huolissaan myös siitä, että suomalaisten suurpetojen tilanne on mennyt yhä hankalammaksi. Ilves, susi ja karhu kuuluvat Suomen luontoon mutta eivät ihmisten ja maatilojen pihoille. [Perussuomalaisten ryhmästä: Mitä teki kepu viime hallituksessa? — Perussuomalaisten ryhmästä: Montako keskusta on ampunut?] Viime vuosina susien hyökkäyksissä vahingoittuneiden tai kuolleiden eläinten lukumäärä on kasvanut. Esimerkiksi vuonna 22 sudet raatelivat yli 500 lammasta [Välihuuto oikealta] ja yli 50 koiraa. Viime syksynä korkein hallinto-oikeus käytännössä teki päätöksellään suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdottomaksi nykyisellä lainsäädännöllä. [Perussuomalaisten ryhmästä: Onko oppositio yksimielinen?] Samaan aikaan Ruotsissa suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on edelleen mahdollista. 

Kysynkin maatalousministeriltä [Puhemies koputtaa] menneisyyteen tähyilemisen sijaan: mitä lakimuutoksia hallitus aikoo tehdä, [Puhemies koputtaa — Perussuomalaisten ryhmästä: Jäivätkö hommat kesken?] jotta suurpetojen kannanhoidollinen metsästys vihdoin olisi Suomessa mahdollista? 

Arvoisa puhemies! Olen kysyjän kanssa tismalleen samaa mieltä ja uskon, että aika suuri osa tästä salista jakaa sen näkökulman, [Perussuomalaisten ryhmästä: Paitsi vihreät!] että meidän upeat suurpedot — muun muassa ilves, karhu ja susi — kuuluvat kyllä sinne suomalaiseen luontoon ja metsiin [Petri Huru: Juuri näin!] mutta ne eivät kuulu meidän pihoihin, ne eivät kuulu myöskään lampoloihin, ne eivät kuulu karja-aitauksiin, ja sen tähden meillä Suomessa on mahdollisuus sekä vahinkoperusteiseen että myöskin tietyillä tarkoilla reunaehdoilla kannanhoidolliseen metsästykseen. Hallitus on lähtenyt tätä asiaa viemään kahdella raiteella eteenpäin. [Perussuomalaisten ryhmästä: Vihdoin!] 

Ensinnäkin me pyrimme vaikuttamaan EU-pöydissä siihen, että me pystymme muuttamaan nimenomaisesti esimerkiksi tätä suden luontodirektiivin liitteessä olevaa suojelutasoa siten, [Perussuomalaisten ryhmästä: Keskusta on ihmiselle susi! — Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä, ja maaseudulle!] että meillä on mahdollisuus paljon helpommin myöskin tätä suden kannanhoidollista metsästystä tulevaisuudessa harjoittaa. 

Sen lisäksi meillä on perusteilla täällä työryhmä, [Anne Kalmari: Työryhmä!] joka lähtee juridisesti käymään läpi sen, millä tavalla vahinkoperusteiseen metsästykseen pystytään saamaan sellaiset käytänteet, [Puhemies koputtaa] että ne olisivat muun muassa nopeammin aikaansaatavissa ja ne luvat olisi helpompi toteuttaa. [Puhemies koputtaa] 

Eli etenemme sekä kansallisella raiteella että EU-raiteella. 

Arvoisa puhemies! Kyllä keskustalla nyt tuntuu kovasti omaatuntoa kolkuttavan, eikä ihme. Tehän ajoitte vihreiden aisankannattajana maataloutta alas kahdeksan vuotta. [Keskustan ryhmästä: Mitä te teette?] Te uhrasitte maanviljelijät ilmastotoimien alttarille. 

Tämän hallituksen ohjelma on maatalousmyönteisempi kuin mihin keskusta itse kykeni koskaan. Teemme asioita, mihin teistä ei yksinkertaisesti ollut. Vaikka superhallitus olemmekin, niin tehokkaita emme ole, että aivan hetkessä kaiken siivoaisimme teidän jäljiltänne. [Perussuomalaisten ryhmästä: Alle vuodessa! — Välihuutoja vasemmalta ja keskustan ryhmästä] Keskustan tekemättömien töiden listakin on pitkä kuin nälkävuosi.  

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri Essayah, kysyisin: missä vaiheessa siivoustalkoot ovat, vieläkö on paljonkin lantaa luotavana keskustan jäljiltä? [Naurua — Välihuutoja] 

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kysyjä nostaa esille sen, miten todellakin maatalouspolitiikassa meillä on erittäin paljon tehtävää. Mutta on hienoa, että meillä on hyvä hallitusohjelma, jossa on vahvat kirjaukset, jossa on muun muassa kirjaus siitä, että hallitus ei omilla toimillaan tule lisäämään maatalouden kustannusrasitusta. Ja on aivan keskeistä, että me nimenomaan pystymme saamaan Suomessa kannattavan ja kestävän maatalouden, ja siihen meillä on tulossa nimenomaisesti tämä strategia, [Keskustan ryhmästä: Työryhmä!] jolla me pyrimme tähän koko ruokaketjuun vaikuttamaan. Meillä on kasvustrategia, jonka alla teemme ruuan viennin eteen koko ajan töitä. Me olemme onnistuneet saamaan myöskin sopimuksia aikaiseksi eri maitten kanssa, jotta pystytään nimenomaan ministeriön avulla avaamaan suomalaisille elintarviketeollisuuden yrityksille parempia vientimarkkinoita, jotka sitten viime kädessä vaikuttavat siihen, että se maataloustuottaja, joka tuottaa sitä ruokaa, saa myöskin paremman hinnan. Se on viime kädessä myöskin huoltovarmuuskysymys. Eli kun me viemme ruokaa ulkopuolelle, jos tulee tiukka tilanne, [Puhemies koputtaa] me pystymme myöskin kääntämään sitten tämän ruokaviennin tarvittaessa kotimaahan, jolloinka tämä on myöskin huoltovarmuuskysymys. 

Arvoisa puhemies! Pidän hieman vanhakantaisena sellaista ajattelua, että maataloudessa ympäristötoimet ja kannattavuus olisivat vastakkain. [Juho Eerola: Viime kaudella tuntuivat olevan!] Päinvastoin ajattelen, että esimerkiksi biokaasun tuotannossa olisi valtava potentiaali sekä hyödyttää maataloustuottajia että saada ympäristöystävällisiä lannoitteita ja kotimaista polttoainetta tilalle. 

Toisaalta myös tämä Venäjän hyökkäyssota on osoittanut sen, että meidän maataloutemme ei ole ehkä ihan niin omavarainen kuin mitä me aikaisemmin ollaan ajateltu. Lannoitteet, rehu ja osa kasvinsuojeluaineista tuodaan ulkomailta, ja tässä nimenomaan luomutuotanto on pystynyt osoittamaan sen, että ympäristöystävällisillä tavoilla pystytään itse asiassa parantamaan omavaraisuutta ja sitä kautta myös kannattavuutta. 

Kysyisinkin maa- ja metsätalousministeriltä, miten te näette: ajatteletteko te, että maatalous voi olla ratkaisemassa näitä meidän aikamme isoja ympäristöhaasteita samalla, kun lisätään suomalaista omavaraisuutta ja maatilojen kannattavuutta? [Mauri Peltokangas: Hienoa! — Perussuomalaisten ryhmästä: Oho, tekoja! — Juho Eerola: Oliko teko?] 

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Edustaja Pitko kysyi erittäin ajankohtaisen kysymyksen liittyen biokaasuun. Nimittäin juuri tänään valtioneuvoston istunnossa me hyväksyimme yhdeksän miljoonan tuen juurikin biokaasun tuotantoon maatiloille, ja tämä on äärimmäisen tärkeää. 

Sitten toinen asia — kannattava ja kestävä ruokaketju. Se on se nimi, millä koko tätä meidän ruuantuotannon strategiaa ollaan viemässä eteenpäin. Eli olen edustaja Pitkon kanssa aivan samaa mieltä, että eivät kannattavuus ja kestävyys ole toisilleen vastakohtia. Ja se, mistä me voimme Suomessa olla ylpeitä, on se, että meidän ruuantuotannon omavaraisuus on 80 prosenttia. Se on erittäin hyvää tasoa. Se on sellaista tasoa, että monissa muissa EU-maissa, muun muassa naapurimaassamme Ruotsissa, sitä katsotaan ihaillen, ja he haluavat samanlaisen omavaraisuuden tason. Tällä hetkellä Ruotsissa ollaan noin 50 prosentissa. He päästivät jossakin vaiheessa laskemaan sen peräti 30 prosenttiin, ja siinä mielessä tästä omavaraisuudesta huolen pitäminen on aivan keskeistä. Mutta niin kuin edustaja tässä mainitsi, ovat toki esimerkiksi vaikka polttoaineet taikka vaikkapa maatalouskoneet osittain sellaisia, joita meillä ei ole omasta takaa, elikkä kyllä, [Puhemies koputtaa] meillä on siinäkin asiassa varmasti vielä parantamista, mutta voisi sanoa, että eurooppalaisittain olemme kyllä hyvällä tasolla. 

Arvoisa puhemies! Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että keskustelemme täällä tänään ruokaturvasta. Euroopan rajoilla soditaan, ja huoltovarmuus on äärimmäisen tärkeä kysymys. Maataloudessa eletään yhteismarkkinassa, ja kaikkien maataloustuottajien täytyy kilpailla samassa markkinassa, mutta valitettavasti kaikki eivät kilpaile markkinoilla samoilla säännöillä. Nyt, kun inflaatio laukkaa ja kuluttajan käsi käy kaupoissa edullisempien tuotteiden ja erityisesti tuontiruuan pariin, pitäisin tärkeänä sitä, että merkitsisimme tuotepakkauksiin aikaisempaa selvemmin sen, mikäli tuontiruoka ei täytä niitä laatukriteereitä, mitä ympäristön tai eläinten hyvinvoinnin nimissä [Perussuomalaisten ryhmästä: Halal-liha!] esimerkiksi meillä täällä Suomessa vaaditaan. Olisitteko tätä, ministeri Essayah, valmis selvittämään? [Keskustan ryhmästä: Perustetaan työryhmä!] 

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkiseltä erittäin hyvä huomio. Nimenomaisesti esimerkiksi julkisissa hankinnoissa minun mielestäni meidän on siirryttävä tähän, ja tähän julkisten hankintojen lainsäädännön uudistukseen kun tähdätään, niin juuri sen sisällä on tehtävä tämäntyyppisiä muutoksia. Julkisissa hankinnoissa on edellytettävä niitä samoja eläinten hyvinvointikriteerejä, mitä me täällä Suomessa noudatamme. Jos ajatellaan vaikkapa suomalaisia porsaita, niin niiltä löytyy saparot, tai jos ajatellaan kanoja, niin niillä on ehjät nokat, [Petri Hurun välihuuto] ja näin ei ole kaikkialla, edes Euroopassa. Ja suomalainen tuottaja ei tästä korkeammasta hyvinvointikriteereitten noudattamisesta valitettavasti saa lisäarvoa. Minä ajattelen, että kun olemme vastuullisia kuluttajia, niin nimenomaan vastuullisina kuluttajina me haluamme sellaista ruokaa, joka on eettisesti tuotettua. [Petri Huru: Juuri näin! Edellinen hallitus kiristi kansallisia kriteerejä!] Ja katson kyllä, että ainakin niissä julkisissa hankinnoissa, joissa me pelaamme siis sillä meidän kaikkien yhteisellä verorahalla, pitäisi nimenomaisesti niiden kriteereiden olla sellaisia, että on noudatettava samoja kriteerejä, mitä Suomessa tuottajan on noudatettava. Jos katsotaan tässäkin tilanteessa taas sinne Ruotsin suuntaan, [Puhemies koputtaa] niin siellähän tämä on julkisissa hankinnoissa mukana oleva kriteeristö. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvä vastaus!] 

Arvoisa herra puhemies! On kyllä maatalousministeriltä aika hävytön väite sanoa, että keskusta olisi kannattanut maankäytön muutosmaksua, joten suosittelen, että tarkastatte omat faktanne ettekä puhu ohi suunne. [Antti Kurvinen: Muunneltua totuutta! Totta kannattaisi puhua! — Mikko Savola: Ministerinkin!] 

Arvoisa hallitus, se, että julkisuudessa käydään keskustelua siitä, että alempia arvonlisäverokantoja kiristettäisiin — ja tietenkin ennen kaikkea se, jos ruuan alempaa arvonlisäverokantaa kiristetään — on varsin merkittävä asia pienituloisille suomalaisille, joiden varat kuitenkin menevät ruokaan ja asumiseen. [Mika Lintilä: Indeksit on jäädytetty!] Ottaen huomioon, että tehän nostatte jo toista niistä alennetuista arvonlisäverokannoista ja tulette kiristämään lääkkeiden verotusta, samalla kevennätte polttoaineverotusta tai rikkaiden verotusta, [Vasemmalta: Ja kaljan verotusta! — Perussuomalaisten ryhmästä: Joka on maataloustuote! — Keskustan ryhmästä: Kaljaa vai ruokaa?] niin kyllähän näitä arvovalintoja tehdään suuntaan ja toiseen. Perussuomalaisille haluan sanoa, että jos on halua, on tie. Keskusta on aikanaan keventänyt ruuan arvonlisäverotusta. Arvoisa hallitus, kiristättekö te nyt ruuan arvonlisäveroa? 

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei ole tehnyt päätöksiä vielä säästötoimenpiteistä eikä veronkorotuksista, joten minulla ei ole teille poliittisia yksityiskohtia kerrottavana, [Oikealta: Oppositio unohti sen jo!] mutta meidän sopeutustarpeemme on useita miljardeja euroja. Tällä me pyrimme pitämään hallitusohjelman kirjauksista kiinni sen suhteen, että meidän alijäämämme ja velkamme päätyvät tietylle tasolle tällä hallituskaudella. [Anne Kalmari: Ja rikkaitten verohelpotukset!] Me teemme sen siksi, että meillä olisi tulevaisuudessakin hyvinvointijärjestelmä. Sen lisäksi me haluamme pitää kiinni Euroopan unionin finanssipoliittisista säännöistä, jotka käytännössä laittavat meidät pakkosopeutuksen eteen. Meidän on välttämättä löydettävä lisää tuloja ja lisää säästöjä, ja me tulemme tarkastelemaan myös arvonlisäverotusta. 

Muistan, että kun ennen vaaleja puhuttiin paljon sokeri- ja suolaverosta ja erilaisista terveysperustaisista veroista, niin muistaakseni tässä salissa kai kaikki puolueet näitä kannattivat. Täytyy ymmärtää, että silloin kun puhutaan tällaisista ainesosaveroista — joita mielelläni itsekin edistäisin, mutta olen ymmärtänyt, että niissä on valitettavasti huomattavia haasteita [Puhemies koputtaa] myös Euroopan unionin lainsäädännön suhteen — niin myös ne kohdistuisivat pienituloisiin, sillä pienituloiset käyttävät myös näitä tuotteita keskimäärin enemmän. [Vasemmalta: Mutta se ei ole selitys sille, että alvia voisi nostaa!]