Arvoisa herra puhemies! Arvoisat Suomen kansan edustajat! Haluan ensinnäkin kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa yksimielisestä mietinnöstä ja todeta, että toisaalta olen mietintöön eräiltä osin tyytymätön mutta toisaalta hyvin tyytyväinen.
Ensin nämä huonot uutiset. Olen mietintöön tyytymätön sen vuoksi, että vaikka valiokunta hyväksyi hallituksen esityksen, niin valiokunta ja sitä kautta eduskunta ei pyrkinyt ottamaan yhtäkään askelta pidemmälle kuin mitä hallitus esitti. Kuten tiedämme, Suomi on ollut edelläkävijä tupakoinnin rajoittamisessa jo 1970-luvulta alkaen, ja nyt ovat muutamat maat itse asiassa ajaneet Suomen ohi. Valiokunta ei hallituksen esitykseen nähden esimerkiksi laajentanut tupakkavapaita alueita tai kiinnittänyt edes huomiota siihen, saatikka muuttanut pykäliä sen osalta, että meille tulisi näitä niin sanottuja brändittömiä tupakka-askeja, joissa ei siis ole tätä merkkiä. Mitä tulee näihin uusiin alueisiin, lähetekeskustelussa mainitsin joitakin esimerkkejä siitä, muun muassa jätskibaarin terassin, missä mielestäni tupakointi voitaisiin kieltää. Mutta tällaista askelta ei vielä tässä vaiheessa oltu valmiita ottamaan.
Kuuntelin kerran radiosta, kun toimittaja haastatteli valiokunnan puheenjohtaja Haataista ja ihmetteli, saako Suomessa nyt enää missään tupakoida. Minä kutsuisin tämän toimittajan joskus luokseni aamulla, kun tulen junalla tuohon rautatieasemalle. Ensimmäiset pistävät röökiksi heti siinä asemalaiturilla. Sen jälkeen kävelen Holiday Inn ‑hotellin edestä, ja siinä on onneksi kyltti, että hotellin oven edessä ei saa tupakoida, mutta hotellin oven molemmilla puolilla muutaman metrin päässä tupakoidaan. Sitten ohitan Sanomatalon kulman, missä on porukkaa tupakalla, ja sen jälkeen Kiasman edessä tupakoidaan. Eli kun kävelen tuolta asemalta eduskuntaan, niin ei juuri muuta saa tehdäkään kuin väistellä tupakoitsijoita.
Mitä sitten tulee näihin brändittömiin askeihin, tupakoihin, niin eräissä maissa on todellakin toimittu niin, että tupakkaa myydään, sikäli kuin myydään, ilman, että on näitä brändejä. Kuitenkin me tiedämme, että nämä brändit ovat usein houkuttelevia ja nuoria puhuttelevia. STM:n virkamies sanoi, että tällaista ei Suomessa valmistella, eikä valitettavasti valiokuntakaan edellyttänyt, että tämä olisi seuraava askel. Mutta haluan kyllä täältä eduskunnan puhujapöntöstä lähettää sellaiset terveiset STM:lle, että kun nyt tämä uudistus on tehty, ja hyvä niin, niin seuraavaksi mielestäni tulisi ryhtyä valmistelemaan seuraavaa askelta, johon kuuluisivat myös nämä merkittömät tupakka-askit.
Herra puhemies! Olen toki monelta osin myös tyytyväinen valiokunnan mietintöön. Ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, että tämä parveketupakoinnin rajoittaminen toteutui käytännössä siinä muodossa kuin mitä hallitus esitti.
Julkisessa keskustelussa usein ajatellaan, ja taisi edellinenkin puhuja käyttää sellaista muotoilua, että "kunta voi määrätä" tupakointikiellon, jos taloyhtiö sitä pyytää. Tämä ei vastaa sitä, mitä eduskunta on nyt säätämässä. Nimittäin tämän sosiaali- ja terveysvaliokunnan muotoileman 79 §:n 2 momentti kuuluu seuraavasti: "Kunnan on määrättävä" — siis kunnan on määrättävä — "tupakointikielto hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti" — tämä muutoin kuin poikkeuksellisesti on valiokunnan tekemä lisäys, jolle on ihan perusteensa — "kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin."
Ja jotta tämä asia tulisi täysin selväksi kaikille niille kuntien virkamiehille, hallinto-oikeuden tuomareille ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomareille, jotka joutuvat vielä tähän liittyviä valituksia käsittelemään tai riitoja käsittelemään, luen mitä perustuslakivaliokunta tältä osin lausui. Se lausui näin: "Tupakointikielto on tupakkalakiehdotuksen 79 §:n 2 momentin mukaan määrättävä, jos säännöksessä tarkoitetuista tiloista ’voi’ kulkeutua tupakansavua toiseen säännöksessä mainittuun tilaan." Sitten tulee muuta tekstiä ja tämä jatkuu näin: "Säännöksessä ei ole mitenkään kvalifioitu savun kulkeutumista esimerkiksi sen määrän taikka häiritsevyyden, haitallisuuden tai olennaisuuden suhteen." Sen jälkeen perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota tähän mahdolliseen satunnaiseen kulkemiseen, ja senhän valiokunta myös korjasi tässä pykälässä. Eli tässä pykälässähän nyt sanotaan "muutoin kuin poikkeuksellisesti voi kulkeutua". Sen jälkeen perustuslakivaliokunta täysin yksiselitteisesti lausuu vielä seuraavaa: "Säännöksen mukaan kielto on määrättävä, jos säädetyt edellytykset täyttyvät, mikä tekee kiellon määräämistä koskevasta harkinnasta niin sanottua sidottua harkintaa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jos tietystä paikasta voi kulkeutua tupakansavua toiseen paikkaan, kunnan on määrättävä kielto, jos sitä haetaan."
Eli kaikille teille kunnan virkamiehille, jotka joudutte näitä asioita käsittelemään, kaikille hallinto-oikeuden tuomareille, kaikille korkeimman hallinto-oikeuden tuomareille: mikäli taloyhtiö päättää hakea tätä kieltoa, niin se kielto on määrättävä, jos tupakansavu voi kulkeutua ja niin edelleen. Jokainenhan ymmärtää, että tupakansavu kulkeutuu muutoin kuin poikkeuksellisesti esimerkiksi naapuriparvekkeelle. Ja näin ollen portinvartija tässä asiassa tulee olemaan taloyhtiö — ja hyvä niin.
Toinen asia, mihin, arvoisa puhemies, olen tietysti tyytyväinen, on se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyi myös hallituksen täydentävässä esityksessä olleen esityksen siitä, että jos autossa on lapsi, niin siellä ei aikuinen saa tupakoida. Perustuslakivaliokunta muutti kantaansa vuodelta 2010, ja kyllä se vanha kanta olikin niin järjetön, että oli kaikki syyt muuttaa. (Timo Heinonen: Miksi siitä ei rangaista?) Haluan tähän yhteyteen yleisemmin todeta, että tämä perustuslakivaliokunnan kannanmuutos osoittaa, että perustuslakivaliokunta, niin kuin esimerkiksi kaikki tuomioistuimet, voi myös muuttaa kantojaan, ja näinhän elävässä elämässä tietysti tapahtuu, että Suomen korkein oikeus ja Yhdysvaltain korkein oikeus ja monet, monet muut tuomioistuimet muuttavat aikaisempia kantojaan. Kun perustuslakivaliokunta tarvitsi kasvojen pesuvedeksi sitä, että aikaisempi kielto koski alle 18-vuotiaita lapsia ja nyt alle 15-vuotiaita lapsia, niin sallittakoon nyt tämä pieni tekosyy tälle muutokselle.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi totean, että tässä taistelussa tupakointia vastaan valistus on tietysti se kaikkein olennaisin asia ja se nuoriin kohdistuva tehokas valistus. Eiväthän yleensä järkevät ihmiset aikuisina ryhdy tupakoimaan. Jos ihmiset ryhtyvät tupakoimaan, he ryhtyvät yleensä nuorina, ja siihen on omat valitettavat syynsä, jotka liittyvät tämmöiseen aikuistumisriittiin ja siihen, että ollaan koviksena muiden kovisten joukossa. Tässä valistuksessa mielestäni olisi tärkeää käyttää nuorten suosimia idoleita esimerkki-ihmisinä. Luin tänään jostain lehdestä, että tämän päivän nuorison idolit ovat tämmöisiä tubettajia — en tiedä, mitä nämä tubettajat tekevät, (Naurua) mutta suosittelen heidänkin värväämistään tähän toimintaan. Ja toivottavasti myös tällaiset tämän päivän idolit kuin Patrik Laine, Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi, jotka toivottavasti eivät tupakoi, saataisiin mukaan tähän tärkeään työhön. En yritä nyt viitata esimerkiksi ulkomaisiin urheilijatähtiin, koska lähetekeskustelussa se osoittautui niin vaikeaksi, (Naurua) heidän nimensä lausuminen.
Herra puhemies! Pääsemme pitkän askeleen eteenpäin, mutta odotan, että hallitus jatkaa johdonmukaista toimintaa tupakoinnin vähentämiseksi Suomessa.