Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Käsittelyssä on eduskunnalle jättämäni lakialoite liittyen työsopimuslain 2 ja 4 luvun muuttamiseen, ja tämä lakialoite liittyy omaishoitajiin.
Jokainen meistä on jossakin vaiheessa elämäänsä omaishoitaja. Jokaisen meidän omainen tai muutoin läheinen ihminen tarvitsee jossakin elämänsä vaiheessa erityistä hoivaa ja huolenpitoa, ja on hyvin merkityksellistä, että tätä hoivaa saa juuri läheiseltään. Tämä on paitsi inhimillisesti oikein, se on myös erittäin edullista yhteiskunnalle. Toimitaan omaishoitajina.
Tarve omaishoitajille kasvaa jatkuvasti, ja myös yhteiskunta kannustaa tähän. Meillä oli muun muassa viime eduskuntakaudella kärkihankkeita, joilla pyrittiin siihen, että yhä useampi voisi toimia omaishoitajana — se toisi säästöjä myös yhteiskunnalle. Palvelujen rakennetta pyritään muuttamaan niin, että ikääntyneiden, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten hoitoa suunnataan tapahtuvaksi yhä enemmän kotiympäristössä. Suunta laitoshoidossa on ollut viime aikoina voimakkaasti laskeva.
Tämän käsiteltävän lakialoitteeni tarkoituksena on antaa työntekijälle oikeus saada vapaata työstään omaishoitoa varten sekä oikeus jäädä määräajaksi pois työstä työntekijän perheenjäsenen tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, ja tässä nostan esiin erityisesti saattohoitoajan. Nykyisen työsopimuslain mukaan tällä hetkellä työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi hoitamaan perheenjäsentä tai muuta hänelle läheistä henkilöä. Tällöin työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä. Tämä säännös ei kuitenkaan toteudu riittävän tehokkaasti, koska sen olemassaoloa ei tiedosteta ja vaativaa omais- ja läheishoitotyötä tehdään hyvin usein työn ohessa. Tein viime eduskuntakaudella tästä aiheesta kirjallisen kysymyksen ministerille, ja ministeri vastasi juuri näin, että lain säännöstä ei tunneta tarpeeksi hyvin ja työntekijät eivät tiedä mahdollisuudesta pyytää jäädä omaishoitovapaalle. Nykyinen työsopimuslaki siis ainoastaan mahdollistaa poissaolon läheisen hoitamiseksi sen sijaan, että se velvoittaisi työnantajaa tosiasiallisesti myöntämään työntekijälle vapaata. Usein työelämässä käy niin, että kun työntekijällä on vaikkapa ikääntynyt isä tai ikääntynyt äiti, jota hän haluaa jäädä hoitamaan, niin hän joutuu irtisanoutumaan työtehtävästään, jotta voi toteuttaa tätä äärettömän tärkeää ja inhimillistä tehtävää.
Omaishoitajien ja perheenjäsentään tai läheistään tilapäisesti hoitavien aseman parantaminen on erittäin tarkoituksenmukaista. Työssäkäynnin ja hoivan yhdistäminen on usein haasteellista, ja monet joutuvat pakon edestä tekemään työhön liittyviä merkittäviä myönnytyksiä hoivavastuun takia, esimerkiksi lyhentämään työaikaa tai kieltäytymään uusista tehtävistä tai työmatkoista. Eli lakialoitteen tarkoituksena on mahdollistaa työntekijän pääsy hoitamaan läheistään ja lisätä mahdollisuuksia osallistua inhimilliseen ja arvokkaaseen omaishoidon toteuttamiseen.
Omaishoitajien työ on äärettömän merkityksellistä — siitä olemme varmasti kaikki täällä samaa mieltä. Meidän tulee antaa siihen mahdollisuuksia, ja meidän tulee antaa siihen myös kannustimia. Työn, perhe-elämän ja omaishoidon yhteensovittamiseen tulee olla aito mahdollisuus, ja lakialoitteella ehdotetulla muutoksella on pyrkimys lisätä inhimillisyyttä ja erityisesti ymmärrystä kansalaisten erilaisiin elämäntilanteisiin. On erittäin tärkeää, että me kansan äänestämät kansanedustajat ymmärrämme kansalaisten erilaisia elämäntilanteita.
Paitsi että tämän lakialoitteen merkitys on suuri työntekijän mahdollisuudelle jäädä hoitamaan omaistaan, on paljon muutakin, mitä meidän tulisi tehdä. Perussuomalaiset esittävät vaihtoehtobudjetissaan muun muassa, että omaishoidon tuki olisi verovapaata tuloa. Toki on myös paljon muuta: Tulisi keskustella siitä, onko omaishoidon tuki ylipäänsä riittävä vai tulisiko sen olla korkeampi. Omaishoidon kriteerit tulisi yhdenvertaistaa kautta Suomen. Vapaapäivien, jotka on laissa määritelty, tulisi myös toteutua, ja sen hoivapaikan, jonne omaishoitaja sen läheisensä sitten vie, tulisi olla virikkeellinen ja kannustava ja voimaannuttava. Liian usein Suomessa tämä lyhytaikaishoiva tuntuu siltä kuin se olisi pelkkä omaishoidettavan säilöönotto.
Kannamme huolta myös lyhytaikaishoivapaikkojen riittävyydestä, ja on hyvä, että eduskunnassa käydään myös siitä keskustelua. Eli hoivapaikkoja ei tule vähentää, vaan päinvastoin niitä tulisi lisätä. Erityisesti tärkeää on, että omaishoitajien työn tukeminen, arvostaminen ja mahdollistaminen ovat myös tulevaisuuden sote-uudistuksen keskiössä. Kun me puhumme, että me annamme palvelulupauksia siitä, että ihmiset pääsevät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, niin meidän tulee antaa myös omaishoitajille palvelulupaus siitä, että he voivat osallistua läheisensä hoitoon, heidän työnsä on arvokasta, siitä saa palkkion, siitä saa korvausta ja että yhteiskunta arvostaa äärettömästi tätä inhimillistä ja hyvää tapaa kohdella ja hoitaa meidän läheisiämme.