Arvoisa herra puhemies! Vielä pitää palata ensimmäiseen puheenvuorooni sillä tavoin uudesta näkökulmasta, että nämä luvut, jotka ovat edustaja Biaudet’n aloitteessa, ovat varmasti oikeita, mutta en kiinnittänyt huomiota siihen, että ne koskevat kaiken kaikkiaan turvapaikanhakijoita. Jotenkin ajatuksissani luulin, että siinä verrattiin samoja maita keskenään. Eli on ihan selvää, että yksi selitys — en sano ollenkaan, että ainoa selitys — lukujen erilaisuuteen on se, että Ruotsiin on tullut huomattavasti enemmän syyrialaisia turvapaikanhakijoita kuin Suomeen, ja Suomessakin, sikäli kuin tiedän, kaikki syyrialaiset turvapaikanhakijat saavat kansainvälistä suojelua. [Eva Biaudetin välihuuto] Tämä on yksi selitys. Eli en sano, etteikö olisi hyvä selvittää näitä eroja, mihin jo edellisessä puheenvuorossani viittasin, mutta tämä on varmasti yksi selitys, johon en kiinnittänyt riittävästi huomiota, kun niitä lukuja katsoin. Eli kun jatkossa edustaja Biaudet ja muut vertaavat, niin varmasti on relevanttia verrata irakilaisten prosentteja irakilaisten prosentteihin, somalialaisten prosentteja somalialaisten prosentteihin, afganistanilaisten prosentteja afganistanilaisten prosentteihin. — Ja niin kuin edustaja Biaudet välihuudossaan totesi, niissäkin on eroja. Jos näin on, ja kun varmasti jonkun verran eroja on, niin on hyvä yrittää perehtyä siihen, mistä syistä nämä erot johtuvat.
Mitä sitten tulee laajemmin tähän keskusteluun, niin haluan lähinnä edustaja Halmeenpään puheenvuoron innoittamana korjata eräitä lähinnä vihreiden ja muun vasemmiston esittämiä vääriä väitteitä, jotka liittyvät tähän turvapaikkakeskusteluun.
Yksi keskeinen väärä väite, jonka puolueen puheenjohtaja Touko Aalto on Facebook-sivuillaan esittänyt, on se, että Suomessa olisi olemassa sellaisia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja laittomasti Suomeen jääneitä turvapaikanhakijoita, jotka olisivat valmiita palaamaan, mutta he eivät voi palata, koska eivät saa tarvittavia matkustusasiakirjoja tai muita henkilödokumentteja. Tämä on väärä väite. [Anders Adlercreutz: Ei muuten ole!] — Se on väärä väite. [Eva Biaudet: Ei ole! — Anders Adlercreutz: Ministeri sanoi näin tänään!] — Se on väärä väite. Nyt on hyvä tämä todeta hyvin selvästi. Suomessa ei ole ainuttakaan sellaista esimerkiksi Irakista, Afganistanista tai Somaliasta tullutta turvapaikanhakijaa, joka on saanut lainvoimaisen kielteisen päätöksen ja joka ei voisi vapaaehtoisesti palata sen vuoksi, että hän ei saa dokumenttia. [Ozan Yanarin välihuuto] Siis jokainen — ministeri ei sanonut toisin — jokainen näistä maista tullut, joka vapaaehtoisesti on valmis ja halukas palaamaan omaan kotimaahansa, voi palata. Olen tarkistanut tämän ulkomaalaispoliisista, olen tarkistanut tämän IOM:stä, siis kansainvälisestä järjestöstä, joka järjestää vapaaehtoisia paluita, ja tällaisia, jotka ovat valmiita palaamaan mutta eivät pystyisi palaamaan, Suomessa ei ole.
Edustaja Biaudet, tämä ei ole saivartelua, tämä on aivan oleellinen kysymys. Touko Aalto, Li Andersson ja eräät muut ovat väittäneet, että Suomessa olisi ihmisiä, jotka olisivat halukkaita ja valmiita palaamaan mutta puuttuvien dokumenttien vuoksi eivät tosiasiallisesti pysty palaamaan. Tällaisia ihmisiä ei ole. Se on väärä väite. No, entäs jos tällaisia olisi? Jos meillä olisi täällä ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen [Eva Biaudet’n välihuuto] ja olisivat valmiita palaamaan mutta eivät pysty, kun eivät saa dokumentteja, mitäs jos lukisitte lakikirjasta ulkomaalaislain 51 §:n, jossa sanotaan näin: "Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään" — siis ei voida myöntää vaan myönnetään, eli on myönnettävä — "tilapäinen oleskelulupa, jos: 1) häntä ei tilapäisestä terveyssyystä voida palauttaa kotimaahansa, tai 2) hänen paluunsa kotimaahan tai pysyvään asuinmaahan ei ole tosiasiassa mahdollista."
Eli jos meillä olisi tällaisia, jotka haluavat palata mutta eivät tosiasiassa voi esimerkiksi dokumenttien puuttumisen vuoksi, niin heille on myönnettävä tilapäinen oleskelulupa. Se muutos, mikä vuonna 2015 tehtiin, on seuraavassa momentissa: "Oleskelulupaa 1 momentin 2 kohdan perusteella ei myönnetä, jos ulkomaalaisen paluu jää sen vuoksi toteutumatta, että hän ei suostu palaamaan kotimaahansa tai vaikeuttaa paluunsa järjestelyä." Tästä on kyse. Jokainen, joka on valmis vapaaehtoisesti palaamaan, edustaja Biaudet, edustaja Ya-nar ja muut edustajat, jokainen voi palata. [Eva Biaudet’n välihuuto] Ja älkää antako enää mediassa ja muualla somessa ja muualla sellaista väärää tietoa, että meillä on laittomasti maahan jääneitä, jotka ovat joutuneet jäämään laittomasti Suomeen, koska eivät voi palata, vaikka haluaisivat, kun eivät saa tarpeellisia dokumentteja. Olette sitten vaatineet näille tilapäistä oleskelulupaa, ja kuten äsken siteerasin, niin kaikki tällaiset ihmiset saisivat jo nykyisen lainsäädännön perusteella tilapäisen oleskeluluvan.
No, sitten toinen väärä väite, jota vihervasemmisto ja RKP ja muut ovat levittäneet, on se, että ennen meillä oli sellainen systeemi, että näille ihmisille, jotka jäivät maahan kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan ja jotka eivät suostuneet palaamaan, ennen annettiin tilapäinen oleskelulupa. Tämä, että meillä olisi ollut tällainen vanha systeemi, ei pidä paikkaansa. [Eva Biaudet: No ei tietenkään!] Meillä oli tällainen systeemi tasan pari vuotta sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus keväällä 2013 tulkitsi mainitsemaani 51 §:ää niin, että tämä tosiasiallinen este paluulle on myös se, kun hakija, joka on saanut kielteisen päätöksen, ilmoittaa, että hän ei suostu palaamaan. Tällöin kävi niin, että korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan vuoksi oltiin väliaikaisesti, poikkeuksellisesti, sellaisessa tilanteessa — siis aivan mahdottomassa tilanteessa — että turvapaikanhakijalle, hänen saatuaan kaikissa valitusasteissa kielteisen päätöksen mutta ilmoitettuaan, että minähän en lähde minnekään, jouduttiin, siis tämän lain nojalla jouduttiin, myöntämään tilapäinen oleskelulupa.
Tämä asia korjattiin edellisen hallituksen aikana myös RKP:n ollessa vielä silloin hallituksessa — mikä oli ihan poikkeuksellisen järkevää RKP:ltä, näissä asioissa — ja totta kai tänne lakiin lisättiin momentti siitä, ettei tietystikään anneta tilapäistä oleskelulupaa sellaiselle, joka voisi palata muttei suostu palaamaan. [Eva Biaudet: Ei meidän myötävaikutuksella!] On totta, että RKP oli kriittinen tähän muutokseen, ja sen seurauksena hallituksen pöytäkirjaan laitettiin lausuma, että seurataan tämän vaikutuksia siihen, johtaako se paperittomien määrän kasvuun jne. Näin tämä prosessi meni, eli ei RKP ollut tämän tukena. Siinä edustaja Biaudet’n murina, joka penkistä kuuluu, on varmasti perusteltua.
Mutta se, että meidän vanha systeemi olisi ollut se, että kaikille annetaan, ja sitten 2015 sitä olisi muutettu, ei ole totta. Vanha systeemi oli se, että ei anneta. 2013 korkein hallinto-oikeus teki ratkaisun, joka tulkitsi uudella tavalla 51 §:ää. Tämä väliaikainen olotila oli voimassa parisen vuotta, ja viime vaalikaudella edustaja Räsäsen ollessa sisäministerinä se korjattiin. Eli älkää puhuko paluusta vanhaan järjestelmään, kun näistä asioista puhutte.
Aika kuluu, ja olisi ollut paljon muutakin sanottavaa, mutta puutun lyhyesti vielä tuohon, mitä edustaja Halmeenpää sanoi puheenvuorossaan. Hän korosti erittäin voimakkaasti oikeusvaltioperiaatetta, joka on tietysti tärkeä ja oikea. Yksi elementti oikeusvaltioperiaatteessa ainakin minun tulkintani mukaan on se, että lainvoimaisia oikeuslaitoksen ratkaisuja kunnioitetaan. Jos oikeuslaitos — korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, hallinto-oikeus, hovioikeus — on tehnyt lainvoimaisia ratkaisuja, niitä kunnioitetaan. Niitä noudatetaan, niitä toimeenpanevia viranomaisia ei estellä heidän työssään jne. Eli vetoan vihreisiin, että kun niin vahvasti liputatte oikeusvaltioperiaatteen puolesta, joka mielestäni on hyvä asia, niin ottaisitte huomioon myös sen oikeusvaltioperiaatteen elementin, että lainvoimaisia oikeustuomioistuinten ratkaisuja kunnioitetaan. Jos turvapaikkapolitiikkaa halutaan muuttaa, oikea paikka on todellakin tämä sali. Oikea paikka ei ole lähteä estämään viranomaisten toimintaa.
Ja sanottakoon nyt vielä lopuksi se itsestäänselvyys, että hallitus ei, toisin kuin edustaja Haatainen kyselytunnilla vielä kerran virheellisesti väitti, ole erikseen kriminalisoimassa lähimmäisen auttamista, inhimillistä toimintaa, jossa lähimmäisenrakkaudesta me autamme ihmisiä, jotka ovat vaikeuksissa, vaikka he ovat laittomasti Suomessa. Me annamme heille asumista, me annamme heille ruokaa, me tuemme näiden ihmisten pärjäämistä. Se ei tietystikään ole laitonta, se ei koskaan tule olemaan Suomessa laitonta, ja arkkipiispaa ja pappeja ei olla panemassa vankilaan. Jos sen jälkeen — silloin, kun poliisi täyttää omaa tehtäväänsä ja lähtee näitä ihmisiä palauttamaan — jos siinä tilanteessa asetut esteeksi, siinä vaiheessa ei ole kyse enää lähimmäisenrakkaudesta vaan viranomaisten lainmukaisen toiminnan estämisestä tai haittaamisesta, ja sen tulee olla kiellettyä, ja itse asiassa se pitkälle jo nykylainsäädännönkin nojalla on kiellettyä.