Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Niiden ihmisten osalta, joilla on laillinen syy olla maassa ja jotka tänne haluavat sitten jäädä, niin totta kai tämä kotoutuminen on kaikkien etu. Ensinnäkin, jos ihmiset kotoutuvat tähän yhteiskuntaan, niin uskon, että se vähentää oikeasti sitä rasismia. En usko, että kyse on siitä, että me suomalaiset ei nyt olla kotouduttu tähän tilanteeseen ja meillä on jotenkin turhia ennakkoasenteita liikaa, jotka eivät nousisi yhtään mistään. Itse kyllä analysoin sitä tilannetta sillä tavalla, että kun ihmiset eivät ole olleet valmiita kotoutumaan tähän yhteiskuntaan ja näkemään vaivaa kielen oppimiseen ja tapojen oppimiseen tai eivät ole vaikka halunneet noudattaa tiettyjä tapoja, niin se tarkoittaa sitä, että sitten, kun on ollut erilaisia uutisia siitä, kuinka ollaan toimittu väärin, niin toki se aiheuttaa epäilyksiä, ja näin ollen tämä kotoutuminen on minun mielestäni siinä ytimessä, siis näiden maahanmuuttajien kotoutuminen, että rasismi myöskin yhteiskunnassa tulee vähenemään, koska ei kellään ole mitään syytä epäillä jollain pimeällä lenkillä, että voi ei, voisiko tässä nyt tapahtua yhtään mitään. Ihminen käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin muutkin suomalaiset.
No, sitten kotoutumisessa myöskin totta kai etua on ennen kaikkea ihmiselle itselleen, tälle maahanmuuttajalle, joka pääsee osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Hänen elämisestään tulee parempaa tässä yhteiskunnassa. Me pystytään myöskin ehkäisemään tällä syrjäytymistä, ja ennen kaikkea siitä monesti myöskin seuraavaa rikollisuutta. Meillä on nyt kasvavissa määrin valitettavasti ollut iltapäivälehdissä juurikin näitä keissejä, kuinka nuorisorikollisuus on kasvussa ja kaupoista aletaan ostamaan veitsiä ja on tämmöistä thug-kulttuuria olemassa.
Ennen kaikkea kotoutumisesta on myöskin se etu, että tämä yhteiskunnan taloudellinen kantokyky tulee säilymään. Eli ei niin, että odotetaan — kun meille tulee tänne uusia ihmisiä, joista odotetaan siis tämmöistä, sanotaan esimerkiksi vaikkapa joko humanitääristä muuttoa tai halpatyövoimaa — että he tulevat paikkaamaan tätä huoltosuhdetta, että meillä on vanhuksille tulevaisuudessa hoitajia, niin kuin siinä monesti meinaa käydä, että he jäävät näiden turvaverkkojen varaan ja heistä tulee itse taloudellinen taakka ja tarvitaan lisää joitain muita ihmisiä, jotka ovat töissä, tai että he tienaavat enemmän, että tämä verokertymä saadaan, jotta vanhukset pystytään hoitamaan, palkkaamaan riittävästi hoitajia. Eli se, että me saadaan ihmiset aidosti kotoutumaan töihin, niin yhteiskunnan taloudellinen kantokyky säilyy.
Kieli tässä on aivan keskiössä. Me ei tällä hetkellä yksinkertaisesti vaadita tarpeeksi tämän suomen kielen osaamisen osalta. Omasta taustastani luokanopettajana, luokanopettajaopintoja tehneenä ja sijaisuuksia tehneenä, voin todeta sen, että meillä valitettavasti tänä päivänä tulee naisia, meillä tulee kehityskeskusteluja kouluissa — kun siellä on vaikkapa maahanmuuttajanainen lapsensa kanssa, ja opettaja tulee siihen luokkatilaan ja käydään tämä perinteinen kehityskeskustelu — niin vaikka hän on ollut 10 vuotta Suomessa, niin tähän tarvitaan siitä huolimatta tulkki, ja tämä ei ole kestävä tilanne.
Ja eniten ihmettelen sitä, että miten voi olla niin, että meillä Suomen kansalaiset tarvitsevat tätä maahanmuuttajien kielikoulutusta, että jos on Suomen kansalainen, niin eikö sen viimeistään pitäisi olla merkki siitä, että ihminen osaa kielen ikään kuin riittävällä tasolla. Jos ei nyt vaadita äidinkielitasolla, niin kuitenkin sanotaan, että lähes natiivitasolla, niin että hän voi olla suomalainen. Ministeri Haatainen tänään aikaisemmin oikeastaan vähätteli tätä kansalaisuuteen liittyvää kielivaatimusta, mitä esitin. Kun kyse on selonteosta, millä haetaan sitä, miten voitaisiin kehittää kotoutumista, niin eikö siellä selonteossa pitäisi nimenomaan lukea se, että tulevaisuudessa pitää lähteä kehittämään näitä kansalaisuusvaatimuksia, jotka itsessään olisivat nimenomaan näitä porkkanoita siihen, että ihminen oikeasti kotoutuu, oppii sen suomen kielen?
Tällä hetkellähän siis, jos aikoo saada Suomen kansalaisuuden, niin näiden muiden kriteerien ohella siellä tämä kielitaitovaatimus on keskitasoluokkaa. Eli Opetushallituksen sivuilta löytyvät nämä kielitasot. Täällä on perustaso, keskitaso, ylin taso, ja riittää, että täyttää tämän keskitason ja sillä saa Suomen kansalaisuuden, jos muut ehdot täyttyvät.
— Ehkä on syytä jatkaa tämä puheenvuoro loppuun, kun täällä ei näytä olevan muita. [Puhemies kommentoi] — Joo, jes, kiitos. —
Luen tästä nyt, mitä Opetushallituksen sivuilla lukee määritelmänä tästä keskitasosta, joka siis vaaditaan kansalaisuuteen. Se on siis b-taso. ”Henkilö ymmärtää pidempää yhtäjaksoista puhetta ja keskeisen ajatuksen monista televisio- ja radio-ohjelmista, jos aihepiiri on tuttu ja puhetempo normaali. Henkilö ymmärtää tavallisia jokapäiväisen elämän tekstejä, mutta vaativammat tekstit, joiden aihepiiri on vieras, saattavat tuottaa vaikeuksia. Selviää tavallisimmissa käytännön puhetilanteissa ja pystyy kirjoittamaan yksinkertaista yhtenäistä tekstiä tavallisista aiheista, vaikkakin kieliopilliset ja sanastolliset puutteet toisinaan vaikeuttavat ymmärtämistä.” Eli oikeastaan meidän suomalaisten näkökulmasta, joilla suomi on äidinkielenä, puhutaan itse asiassa loppupeleissä aika alkeellisesta suomen kielen tasosta näin määritelmällisesti. Ja siitä huolimatta, vaikka tämä on ikään kuin se minimitaso näin yleisesti, niin edelleen Migrin sivuilla kuitenkin on nämä periaatteet, millä voidaan näistäkin vielä poiketa, vaikka tämän pitäisi olla aivan vähin vähimmäistaso.
Näin ollen, jos me halutaan parempaa kotoutumista, niin kyllä ehdoton porkkana olisi se, että kansalaisuus saataisiin vasta, kun päästäisiin tuonne c-tasolle elikkä ylimmälle tasolle. Ja sekään ei vielä vastaa sitä, mikä on ikään kuin se natiivi äidinkielen taso — eli ei vaadita sitä, mutta vaadittaisiin kuitenkin opittuna kielenä riittävästi. Esimerkiksi täällä lukee näin c-tasolla: ”Ymmärtää kaikenlaista normaalitempoista puhetta, vaikka joskus ymmärtäminen voi vaatia ponnisteluja, jos aihepiiri tai asian käsittely on vierasta. Ymmärtää rakenteellisesti ja kielellisesti monimutkaisia tekstejä ja oman aikamme kirjallisuutta. Puhuu ja kirjoittaa selkeästi ja sujuvasti erilaisista aiheista, mutta harvinaisten sanojen ja monimutkaisten lauserakenteiden käyttö saattaa kuitenkin tuottaa vaikeuksia.”
Eli ei loppupeleissä voida nähdä, että tämä olisi mikään hirveän vaikea vaatimus siihen nähden, että ihminen on saamassa Suomen kansalaisuuden, joka takaa hänelle kaiken. Suomen passi on arvostetuimpia koko maailmassa. Ja vaikka ei tätäkään vaatimusta vielä olisi täyttänyt, niin siitä huolimatta pysyvällä oleskeluluvalla jo pääsee olemaan Suomessa, nauttimaan asumistuista ja niin edelleen — mutta sitten, jos haluaisit saada kansalaisuuden, niin pitäisi täyttää tämä vaatimus. Ja kun tämmöinen kirjattaisiin tuonne muutosehdotukseksi, että tähän pitää pyrkiä pääsemään, siinä kohtaa on aivan varmaa, että yhä useampi maahanmuuttaja alkaa opiskelemaan suomea vähän enemmän tosissaan ja ilmoittautuu niille kursseille, joita tälläkin hetkellä on saatavilla. — Kiitos.