Arvoisa rouva puhemies! Sosiaaliturvasopimuksen tekeminen Suomen ja Japanin välille on ollut vireillä vuodesta 2010. Neuvottelut saatiin päätökseen loppuvuodesta 2018 ja sopimus allekirjoitettiin Helsingissä syyskuussa 2019.
Sopimus vaikuttaisi Suomen ja Japanin välillä liikkuneiden ja tulevaisuudessa liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaan, erityisesti eläketurvaan. Sopimus kattaa Suomen työeläkejärjestelmän eläkkeet ja Japanin osalta Japanin kansaneläkkeet ja työntekijöiden eläkevakuutusjärjestelmän. Lisäksi sopimusta sovellettaisiin kummankin maan työttömyysvakuutukseen, mutta vain rajallisesti, sillä sopimuksessa on määräyksiä työttömyysvakuutukseen kuulumisesta ja työttömyysvakuutusmaksujen maksamisesta mutta ei etuuksista.
Sopimus turvaisi kummankin maan lainsäädännön alaisuudessa olleiden henkilöiden eläkeoikeudet. Vakuutuskausien yhteenlaskemista koskevien määräysten avulla eläkeoikeus voi syntyä esimerkiksi henkilölle, jolla on eläkevakuutuskausia Japanista mutta ei vanhuuseläkkeen saamiseksi vaadittua kymmentä vuotta Japanin vakuutuskautta. Tällöin Suomen vakuutuskaudet otetaan huomioon vakuutusaikavaatimuksen täyttämiseksi.
Lisäksi sopimusvaltiossa kertyneet eläkkeet maksetaan toisen sopimusvaltion alueella asuvalle henkilölle. Suomen työeläkelainsäädännön mukaan eläke maksetaan eläkkeensaajalle ulkomaille rajoituksetta. Myös Japanin lainsäädännön mukaan eläkkeen maastavienti on pääsääntöisesti mahdollista. Sopimus kuitenkin varmistaa eläkkeen maksamisen sopimusvaltiosta toiseen.
Eläkkeenhakijan asemaan sopimus vaikuttaa asiointia helpottamalla. Eläkkeenhakija jättää hakemuksensa asuinmaan eläkelaitokselle, ja hakemusmenettely hoidetaan viranomaisyhteistyön avulla.
Sopimuksen yleisen lainvalintamääräyksen mukaan työntekijä ja yrittäjät kuuluvat työskentelyvaltionsa lainsäädännön alaisuuteen. Työntekijän ja yrittäjän eläke‑ ja työttömyysvakuuttaminen sekä ‑vakuutusmaksut määräytyvät työskentelyvaltion säännösten mukaisesti.
Sopimuksen erityismääräyksen mukaan yrityksen toiseen sopimusvaltioon lähettämiin työntekijöihin ja toisen sopimusvaltion alueella tilapäisesti työskenteleviin yrittäjiin sovelletaan työkomennuksen ajan yksinomaan lähtövaltion lainsäädäntöä. Tällainen lähettämissääntö on tavanomainen kahdenvälisissä sosiaaliturvasopimuksissa, ja sen perusteella vältetään kaksinkertaiset vakuutusmaksut. Sen vuoksi sopimuksella on Suomelle kauppapoliittista merkitystä, ja sopimus vaikuttaa myös Suomen vetovoimaan yritystoiminnan sijaintipaikkana.
Sopimuksen mukaan se tulee voimaan kolmannen kuukauden alusta siitä, kun kumpikin sopimusvaltio on ilmoittanut saaneensa päätökseen valtiosääntönsä mukaiset voimaansaattamistoimet.
Hallitus esittää, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Sopimuksessa on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sen vuoksi esitykseen sisältyy voimaansaattamislakiehdotus.
Puhemies Anu Vehviläinen
:Edustaja Löfström.