Arvoisa puhemies! Tässä on käsittelyssä kolme keskeistä, tärkeätä tarkastusvaliokunnan mietintöä, joilla on vahva yhteys keskenänsä: ensinnäkin valiokunnan mietintö eduskunnan budjetti- ja valvontavallasta ja siihen liittyvät lausumaehdotukset, sitten valiokunnan mietintö tarkastusviraston vuosikertomuksesta viime vuodelta ja siinä yhteydessä tehdyt havainnot ja sitten vielä tämän lisäksi hallituksen vuosikertomus vuodelta 2016 — tämä keskusteluhan aloitettiin jo viime perjantaina.
Menen seuraavaksi budjetti- ja valvontavalta-asiaan. Tässä on valiokunta tehnyt perusteellisen katsauksen siihen, miten eduskunnan budjetti- ja valvontavalta on viime vuosina ja vuosikymmeninä kehittynyt. On käyty lävitse myös ne kriittiset kohdat, on käyty lävitse se kritiikki, että osa valtaa uhkaa paeta täältä kansan demokraattisesti valitsemilta edustajilta ja siirtyä kauemmaksi kontrollia. On kuultu runsaasti asiantuntijoita, myös aikaisempien eduskuntien kansanedustajia, tutkijoita, virkamiehiä, ja tässä yhteydessä on tehty myös iso tutkimus, jossa Helsingin yliopiston tutkijat ovat käyneet tapahtuneita muutoksia lävitse sekä juridiselta pohjalta että myös sitten käytännön kokemuksen kannalta. Tämän mietinnön pohjana ovat olleet tutkimuksen suosittelemat johtopäätökset, jotka valiokunta on käynyt lävitse.
Iso muutos on se, että kiistatta viime vuosikymmeninä on tapahtunut kehitystä, jossa eduskunnan perinteinen budjettivalta on joutunut ahtaalle. Näihin on vaikuttanut kolme asiaa: ensinnäkin pyrkimys budjetin kokoamiseen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, yksityiskohtaisen momenttisäätelyn vahvistaminen, siirtyminen tulosajatteluun, sitten erilaiset yhtiöittämisratkaisut, joissa osa varainkäyttöä on siirtynyt budjettivallan ulkopuolelle, ja kolmas iso tekijä on ollut Euroopan unionin jäsenyys, erityisesti talous- ja rahaliitto ja siihen liittyvä varainkäyttö, josta eduskunta ei ole ensisijaisessa vastuussa.
Tarkastusvaliokunnan ajatus on, että tavallaan nykyisen perustuslain osalta käydään kokonaisuudessaan lävitse, miten eduskunnan budjettivalta — ja siihen liittyen myös valvontavalta — toteutuu ja onko joitain asioita, mitä voisimme parantaa, jotta kansanavalta Suomessa toimii ja kansalaisilla on kansanedustajiensa kautta suora vaikutusmahdollisuus asioihin. Ensimmäinen havainto on, että perusteissaan Suomen eduskunta on edelleenkin erittäin vahva, maailman vahvimpien parlamenttien joukossa. Eduskunnalla on vahva budjettivalta. Budjetti käydään, niin kuin tänäkin syksynä, yksityiskohtaisesti lävitse, ja voidaan läpivalaista kaikki asiat ja hallituksen esityksen perusteet katsoa lävitse. Samaten muu eduskunnan valta, joka ulottuu myös ulkopolitiikkaan saakka, on lähtökohtaisesti parlamenttivertailussa hyvällä tolalla.
Mutta kun ongelmia on, valiokunta on käynyt lävitse useita eri kokonaisuuksia ja sitten päätynyt tältä osin esittämään neljää kannanottoehdotusta. Ensimmäinen niistä koskee sitä, että meidän täytyy ottaa tämä valvontavalta tosissaan. Kun budjettivalta kiistatta vähenee, niin valvontavallan noudattaminen ja hyvä mahdollisuus sen toteuttamiseen ovat tärkeitä, jotta eduskunnan asema voi olla se, mitä se historiallisesti Suomen valtiosäännössä on ollut. Tältä osin valiokunta ehdottaa, että käytäisiin lävitse valiokuntien työmahdollisuudet ja työkalut, jotta käytännössä valvontaa voidaan tehdä, ja myös että valiokunnat saavat kuultavakseen ne asiantuntijat, jotka haluavat, ja että valiokunta saa tässä asiassa oikeat tiedot.
Mehän olemme tähän jo aikaisemmin reagoineet kahdella tapaa, jotka ovat olleet tärkeitä ratkaisuja. Vuonna 2001 Valtiontalouden tarkastusvirasto siirrettiin eduskunnan yhteyteen. Se on antanut tälle virastolle itsenäisen aseman ja eduskunnalle mahdollisuuden saada hallituksesta riippumatonta tietoa valtiontalouden tilasta ja toiminnoista. Ja sitten lisäksi vuonna 2007 perustettiin tarkastusvaliokunta, joka on löytänyt omat uomansa tämän jälkikäteisvalvonnan tärkeänä toteuttajana. Mutta tätä haluttaisiin käydä vielä lävitse, onko edellytyksiä vahvistaa valiokuntien valvontamenettelyä juuri asiantuntijoiden kuulemismahdollisuutta korostamalla.
Toinen ehdotus eduskunnan lausumaksi on, että käytäisiin lävitse tarve lakimuutoksiin, joiden perusteella Euroopan vakausmekanismin rahoitustukiohjelmista päättäminen kuuluisi koko eduskunnalle, ei yksin suurelle valiokunnalle, niin kuin se tällä hetkellä on. Näissä voi olla kysymys satojen miljoonien, jopa miljardien sitoumuksista, jotka tehdään vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin. Näin ollen eduskunnan budjettivallan kannalta on perusteltua, että tällaisen rahan käyttöön ja sitoumuksiin tulisi koko eduskunnan hyväksyntä. Valiokunnan selvitystyössä osoittautui, että tämä on perusteltua olosuhteissa, joissa EVM:n rooli säilyy nykymuotoisena niin, että se on jäsenmaiden tekemää päätöksentekoa. Jos sitten EVM:ää radikaalisti muutetaan esimerkiksi Euroopan valuuttarahaston suuntaan, niin on syytä katsoa, miten sen päätöksenteko järjestetään suhteessa eduskunnan budjettivaltaan erikseen.
Kolmas lausumaehdotus on, että eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan EU-asioiden valmistelun ajantasaisuudesta, jotta eduskunnalla on tosiasiassa mahdollisuus vaikuttaa ennen kuin asiat etenevät Euroopan unionin toimielimissä. Tämän lausumaehdotuksen taustalla on se havainto, että monet aiheet tahtovat tulla kovin viime vaiheessa tänne, jolloin eduskunnan suurelle valiokunnalle tai ulkoasiainvaliokunnalle tai erityisvaliokunnille jää riittämättömästi aikaa hyvin kauaskantoisten asioiden läpikäyntiin ja tähän liittyvään kannanmuodostukseen.
Neljänneksi valiokunta ehdottaa lausumaa koskien talousarvioesitysten valmistelua. Olemme useampana vuonna olleet tilanteessa, että hallitus ei ole sisällyttänyt talousarvioesitykseensä sellaisia pysyviksi tarkoitettuja määrärahoja, joita eduskunta syksyn budjettikäsittelyssä on lisännyt budjettiesitykseen. Tältä osin esitetään, että talousarvioesityksessä pitää hallituksen esittää perustelut, mikäli eduskunnan edelliseen talousarvioon esittämiä pysyviksi tarkoitettuja määrärahalisäyksiä ei ole sisällytetty seuraavan vuoden talousarvioesitykseen. Näin ollen tehtäisiin läpinäkyväksi se, että eduskunnan tahto tulee väistämättä hallituksen punninnassa huomioitua.
No, tämän lisäksi tänään on käsittelyssä sitten toinen tärkeä asia, ja se koskee Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomusta eduskunnalle. Tässä virasto on käynyt lävitse useita meidän työllemmekin tärkeitä asioita, ja ne liittyvät muun muassa päätöksenteon tietoperustaan, digitalisaatioon, taloudellisen epävarmuuden mukanaan tuomaan ongelmaan päätöksenteossa ja aivan erityisesti sote- ja maakuntauudistukseen.
Sote- ja maakuntauudistusta on käyty monessa eri yhteydessä lävitse. Tarkastusvirasto omalta kohdaltaan päätyi tässä vuosikertomuksessa siihen havaintoon, että maakuntien sote-toiminnan ja siihen liittyvien tietojen ja indikaattorien pitäisi vastata maakuntien todellista tilaa ja että tämän tiedon saatavuus pitäisi varmistaa ennen sote-lakien voimaantuloa. Samoin tarkastusvirasto oli huolissaan siitä, että tämä 3 miljardin euron kustannussäästötavoite on suuruudeltaan ja aikataulultaan erittäin kunnianhimoinen.
Valiokunta oman, asiantuntijaselvitysten jälkeen tekemänsä työn pohjalta päätyi yhtymään tähän arvioon, että tavoite on todella haastava. Sehän tarkoittaisi 10 prosentin kustannussäästöä sote-palvelujen tuottamiseen käytettävistä menoista nykytasoon verrattuna. Vaikka siis kyseessä on tulevien vuosien kasvun leikkaaminen, on se kuitenkin erittäin iso, vaativa tavoite, kun tiedossa on, että menojen kasvua hillitsevät toimet tulevat realisoitumaan vasta useiden vuosien kuluttua. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tähän sote-uudistukseen liittyisi käyttökelpoinen ja luotettava seurantajärjestelmä, jotta palveluja, hintoja, julkisten varojen käyttöä sekä kustannussäästöjen syntymistä voidaan luotettavasti arvioida.
Valiokunta on myös käynyt lävitse sitten erikseen yhtä erityisasiaa, ja se on tasavallan presidentin kanslian vuositilintarkastus. Presidentin kansliahan poikkeaa muusta valtionhallinnosta siltä osin, että sen menot eivät ole julkisia. Valiokunta piti perusteltuna katsoa tämän osion lävitse, ja voi sanoa, että kuuleminen oli hyvä ja huojentava. Myös presidentin kanslian osalta asiat ovat lähtökohtaisesti kunnossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikkia kirjanpitoyksiköitä kohdellaan yhdenmukaisella tavalla myös vuositilintarkastuksissa ja että viraston toimesta tehtävä raportointi on julkista.
Tältä pohjalta esitän asian eduskunnan keskusteluun ja harkintaan.