Arvoisa herra puhemies! Kaivoslain muuttaminen sinänsä on positiivinen asia ja on linjassa hallitusohjelman kanssa, eli byrokratiaa puretaan, turhia papereita vähennetään, mikä on erittäin tervetullut ilmiö. Kaivoslain kyseessä ollen nostan kuitenkin esille sen, että meillähän on Suomessa semmoinen järjestelmä nyt, että, kuten kaikki tiedämme, kaivostoiminta on valtavan pääomavaltaista toimintaa. Elikkä tarvitaan suuri tukku rahaa ennen kuin pystyy yleensä edes tutkimuslupaa hakemaan ja sen jälkeen tutkimaan ja sitten mahdollisesti saamaan vielä kaivospiirin perustetuksi ja kaivostoiminnan aloitetuksi.
Tähän liittyy se ongelma, mikä minun mielestäni Suomen kansantalouden kannalta on jättiläismäinen virhe, että kaikki suomalaiset isot kaivostoimijat ovat lopettaneet kaivostoiminnan. Muutamia pieniä junioriyhtiöitä toimii toki, ja Keminmaassa kaivos, joka louhii siihen viereiseen rosteriterästehtaaseen raaka-ainetta. Mutta iso kuva on se, että meillä Suomen kallioperä on äärimmäisen rikas, sisältää paljon malmeja, mutta kaikki se malmista tuleva hyöty liukuu ulkomaisten sijoittajien käsiin, esimerkkinä vaikka Sodankylän lähellä oleva Sakatin malmiesiintymä, jonka amerikkalainen Anglo American, yksi suurimpia kaivosyhtiöitä, on varannut itselleen, ja sehän on Natura-alueella. Kuten tiedämme, Suomessa on Natura-alueita, jotka perustettiin nimenomaan sellaisille alueille, joissa saattaisi potentiaalisia esiintymiä löytyä. Tässä on esimerkki siitä, mihin se johtaa. No, sehän johtaa siihen, että kun on paljon tällaisia suojelualueita ja valtavan rikkaita esiintymiä, ainoastaan suurilla ja kansainvälisillä toimijoilla on mahdollisuus perustaa sinne kaivos ja lähteä sitä tutkimaan, hankkia sinne luvat, jotka maksavat maltaita, ja sen jälkeen saada sinne se toimintalupa. Se voi kestää vuosikymmeniä, mutta ainoastaan suurilla kaivosyhtiöillä on siihen varaa, suomalaisilla eri toimijoilla ei kenelläkään. Eli kaikki se kansantalouden lisäarvo, mikä malmista olisi saatavissa, valuu armotta... [Puhemies koputtaa] — Minä tulen puhujapönttöön.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
:Joo, edustaja voisi tulla jatkamaan, 2 minuuttia on kulunut umpeen.
Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Suojelualueiden problematiikasta en jaksa olla puhumatta. Asia on nimittäin niin, että esimerkiksi Sakatin esiintymä on minusta aivan kansallinen häpeä. Valtavan rikas malmio, jonka reunaa, äärtä ja rajaa emme edes tänä päivänä tiedä. Aikanaan Outokumpu Osakeyhtiön löytämästä kaivosesiintymästä Rääkkylän Kivisalmesta kuparimalmipalanen geologisissa tutkimuksissa paikannettiin nykyisen Outokummun alueelle, ja sinne perustettiin kuparikaivos, joka on Suomen kansantalouden nostanut lamasta ylös silloin 1900-luvun alusta näihin päiviin. Outokumpu Osakeyhtiön arvo Suomen kansantaloudelle on asiantuntija-arvioiden mukaan vähintään 100 miljardia euroa nykyrahassa — vähintään. Se on paljon enemmän, kun siihen liittyy paljon innovaatioita, teknologiaa ja patentteja, jotka muuten edelleen ovat voimassa, muun muassa Outokumpu Osakeyhtiön perustama, keksimä ja kehittämä liekkisulatusmenetelmä.
Tätä innovaatiota ja tätä talouden moottoria me suomalaiset emme ole osanneet käyttää. Kuten Sakatissa teimme: annoimme sen koko valtavan esiintymän amerikkalaisille. Joku suojeluintoilija sitten sanoi täällä, että sehän on Natura-alueella. Niinhän se on Natura-alueella, mutta meillähän on EU-säännöt, joiden mukaan Natura-alue voidaan siirtää uuteen paikkaan, korvata toisella alueella ja alkaa louhia malmia, jos kansassa löytyy viisautta aloittaa kaivostoiminta uudestaan ja tehdä hyötyä Suomen kansakunnalle. Mutta nyt nämä annetaan amerikkalaisille ja ulkomaisille toimijoille, joilla on rahaa ja ennen kaikkea aikaa odottaa vaikka maailman tappiin. Ja jos sitten tutkimuslupa on tullut, niin niillähän on niin valtava juristiarmeija, että kansainvälisen oikeuden mukaan he pystyvät sitten kyllä odottamaan, ja jonain päivänä se aarre sieltä kaivetaan ylös ja se hyödyttää vain ylikansallisia sijoittajia, ei Suomen kansaa.
Joku puhui täällä kaivosverosta. Eikö olisi parempi jonain päivänä kuvitella asia toisin päin? Me kuvittelemme, että verottamalla ja rajoittamalla yritystoimintaa me luomme tälle kansakunnalle jotakin hyvää. En koskaan ole vielä keksinyt sitä, että jos veroja korotetaan, mitä hyötyä siitä kansakunnalle on. Byrokratia kasvaa ja menetykset kasvavat ja työn tekeminen vaikeutuu. Eikö meidän pitäisi aloittaa oma kaivostoiminta itse uudestaan, laittaa maan asioita kuntoon sitä kautta, että luomme uutta kasvua kansantaloudelle? Esimerkkihän meillä on lännessä: Ruotsissa LKAB toimii niin, että se omistaa malmit, louhii ne kansakunnan hyödyksi, ja mikä onkaan Ruotsin kansakunnan talouden tila tänä päivänä — erittäin hyvinvoiva, kasvava valtio. Siellä louhitaan muun muassa Jällivaarassa, Kiirunassa rautaa, ja se kaikki hyöty, mikä tulee, menee Ruotsin kansalle. Mutta meillä Suomessa kaikki naturoidaan, suojellaan ja tehdään niin vaikeaksi, että tavan suomalaiset yhtiöt eivät lähde siihen oravanpyörään juoksemaan, koska niillä ei ole varaa.
Toivon, että tähän problematiikkaan eduskunta joskus puuttuisi. Tiedän, että ministeri Lintilä on 95-prosenttisesti tästä asiasta samaa mieltä kanssani. Tiedän, että hallitusohjelma toki meitä sitoo, mutta jonain päivänä tälle kansakunnalle on ruvettava löytymään järkeä enemmän. Meidän on saatava tämän maaperän rikkaudet käytettyä hyödyksi.
Vanhan, korkeasti arvostamani geologin sanoihin päätän tämän puheenvuoron. Muutamassa seminaarissa, kun joku epäili, onko kaivostoiminta tärkeää, hän päätti puheenvuoronsa erinomaiseen fraasiin, joka on joka sana totta: "Se, mitä emme voi kasvattaa, se meidän on kaivettava. Se, mikä ei yhtiöittämällä tässä maailmassa kasva, on menevä maanpinnan alle ja kaivettava sieltä ylös." Näinhän se asia on, mutta sen kun me ymmärtäisimme. Niiltä, jotka puhuvat, että veroja kiristetään, perustetaan kaivosvero ja sitten ruvetaan elämään herroiksi, toivon, että tähän sanontaan sisältyisi hieman enemmän harkintaa, koska se lienee todistettu maailmassa, että veroja korottamalla ei ole kovin paljon mitään hyvää tässä maailmassa tehty.