Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua pohjoismaisesta yhteistyöstä noin laveammin ja tietysti näiden rajaesteiden vähentämisestä Pohjoismaiden välillä. Kiitos myöskin valiokunnan puheenjohtaja Halla-aholle hyvästä yhteenvedosta siitä keskustelusta, mitä me kävimme valiokunnan puitteissa tässä asiassa.
Vuodesta 1955, kun Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon, on tietysti muuttunut paljon maailma ympärillämme, ja tämä pohjoismainen yhteistyö on tullut tavallaan rungoksi kaikelle sille, mitä me olemme sitten muuten tehneetkin. Tämä on ollut poikkeuksellinen malli, miten naapurimaat, Pohjola, tässä yhteistyössä ovat voineet tiivistää monilla tavoilla yhteistyötä ja helpottaa myöskin kansalaisten vuorovaikutusta yli rajojen.
Esteitä vielä on, niin kuin tässä kuultiinkin. Yhden esteen itsekin olen nostanut moneen kertaan esille, ja se on tämä kaksinkertaisen verotuksen ongelma. Meillä on ollut paljon siirtolaisia, ihmisiä, jotka ovat työskennelleet ehkä jopa koko elämänsäkin Ruotsin puolella mutta haluavat muuttaa kotimaahansa Suomeen sitten eläköidyttyään, ja sitten he maksavat kahteen maahan veroja. Motkotetaan, tuodaan esille koko ajan, että tässä on kaksinkertaista verotusta. Siinä taitaa progressio olla se yksi syy, joka aiheuttaa tätä kaksinkertaisen verotuksen tunnetta, mutta joka tapauksessa tällaisiakin esteitä tässä kansalaisilla on.
Näissä puheenvuoroissa tänään kohdattiin jo useampaankin kertaan ja tuotiin esille tämä Nato-jäsenyyden merkitys tälle pohjoismaiselle yhteistyölle ja ne mahdollisuudet, mitä nyt tässä tapahtuu puolustuksellisella puolella. Valiokuntakin tähän kiinnitti huomiota, ja se on todella, todella iso asia. Kun tässä yhteydessä meillä on keskustelussa myöskin tämä turkkilainen basaarikauppa, kaupankäynti, joka on käynnissä, jossa pohditaan nyt sitten Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, jotta me voisimme sitä yhteistä pohjoismaista kokonaisuutta myöskin puolustuksellisesti tuon sotilasliiton, puolustusliitto Naton, puitteissa harjoittaa, ja kun tämä basaari on nyt näköjään auki monella tavalla, niin tässä hyvin keskeiseksi tulee tämä kysymys Suomen ja Ruotsin yhtäaikaisuudesta jäsenyysprosessissa. Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa eduskuntaa ja meitä kaikkia siitä, mikä on ollut Suomen ja Ruotsin elimellinen turvallisuuspolitiikka, mikä on se pohjoismainen balanssi, joka syntyi ja on ylläpitänyt vakautta Euroopassa ja ennen kaikkea Pohjois-Euroopassa koko tuon kylmän sodan kauden ja sen jälkeenkin 75 vuotta. Sen pohjoismaisen balanssin ydin oli siinä, että 40-luvun lopulla kylmä sota oli kuumimmillaan ja organisoitumiset tapahtuivat Varsovan liittoon, Natoon ja niin edelleen. Pohjoismaista Islanti, Norja ja Tanska valitsivat sotilasliitto Naton jäsenyyden tuossa vaiheessa, ja Ruotsissa käytiin pitkä, pitkä, perusteellinen keskustelu — kun pohjoismainen puolustusliittokonsepti ei toiminut — siitä, mitä Ruotsi tekee, ja oli halukkuutta liittyä Natoon. [Puhemies koputtaa] Suomen kysymys oli siinä esillä. — Puhemies! Ehkä minä jatkan sen kaksi minuuttia sieltä. Asia jäi kesken. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]
Arvoisa puhemies! Laskin väärin tämän ajankäytön, kaksi minuuttia tähän jäi vielä. — Niin, tämän pohjoismaisen balanssin, mikä on sitten säädellyt tätä voimatasapainoakin, voidaan sanoa, pohjoisessa Euroopassa, ytimessä oli se Ruotsin päätös, että he eivät liitykään sotilasliitto Natoon muiden, kolmen muun Pohjoismaan, ohella, vaan jäivät sotilaallisesti liittoutumattomaksi. Miksi? Oli Suomen kysymys, ei haluttu heikentää Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Tiedettiin, että oli vahva paine. Neuvostoliiton puolelta ilmaistu YYA-sopimus oli sitten se kulminaatiopiste, mihin se päätyi, mutta se jätti Suomen kuitenkin sotilasliitto Varsovan liiton ulkopuolelle, liittosuhteen ulkopuolelle Neuvostoliitosta. Se oli ainoastaan konsultatiivinen sopimus, jossa pyrittiin puolin ja toisin varmistamaan keskinäinen turvallisuus siten, ettei toinen maa ole toiselle uhka, ja tässä suhteessa se ei ollut sotilasliittoratkaisu. Eli me jäimme suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle, kuten se määritys silloin kuului. Tämän balanssin myöskin Neuvostoliitto toteutti sillä tavalla, että se ei luonut kovempaa painetta Suomen suuntaan, tähän sotilaallisen liittoutumisen suuntaan, tietäen, että sillä hetkellä myöskin Ruotsi tulee Naton jäseneksi ja olisi tullut kylmän sodan jakolinjoja tähän Pohjanlahteen. Tämä oli se Pohjolan balanssin ydin. Eli Ruotsi tinki omasta lähtökohdastaan, siitä lähestymistavasta, minkä muut Pohjoismaat olivat valinneet, eli Nato-jäsenyydestä, välttääkseen Suomen aseman heikentämisen. Me olemme tänä päivänä saman kysymyksen edessä tässä turkkilaisessa basaarissa.
Puhemies! En mene yhtään pidemmälle tässä asiassa, vaan asetan tämän kysymyksen. Suomen ja Ruotsin yhteinen turvallisuus riippuu toinen toisistamme. Meidän täytyy pyrkiä kunnioittamaan toisiamme siinä suhteessa, ettemme omilla ratkaisuilla [Puhemies koputtaa] heikennä toisen turvallisuuspoliittista tilannetta. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Otetaan vielä ennen ministerin puheenvuoroa edustaja Halla-aho, olkaa hyvä.