Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Minulla on ilo ja kunnia esitellä teille eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2018. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Kertomus koskee oikeusasiamiesinstituution 99:ttä toimintavuotta. Suomen oikeusasiamiesinstituutiohan on maailman toiseksi vanhin, ja ensi vuonna vietämme toiminnan 100-vuotisjuhlavuotta.
Perinteiseen tapaan kertomuksen alussa on oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot kunkin itse valitsemasta aiheesta. Omassa puheenvuorossani käsittelen vanhusten oikeuksia oikeusasiamiesinstituution näkökulmasta. Oikeusasiamiehen toimintaa ja havaintoja vanhusten oikeuksien valvonnassa ja edistämisessä on selostettu kertomuksen erillisessä jaksossa. Puheenvuorossani käsittelen kysymyksiä, mitkä ovat oikeusasiamiehen tehtävät ja toimivaltuudet vanhusten oikeuksien valvonnassa ja edistämisessä sekä miten ne eroavat muiden valvontaviranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista. Totean tässä vain lyhyesti:
Oikeusasiamiehellä on kattavat tiedonsaantioikeudet ja laajat toimivaltuudet ryhtyä toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Koska vanhukset ja heidän omaisensa kantelevat vain harvoin, keskeistä on oikeusasiamiehen toimivalta toimittaa tarkastuksia ja ottaa niiden perusteella tai muutoin tutkittavaksi omia aloitteita.
Oikeusasiamies on yleinen laillisuusvalvoja. Kun muiden valvontaviranomaisten toimivalta rajoittuu tiettyihin, esimerkiksi sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluihin liittyviin, oikeuksiin, oikeusasiamies valvoo paitsi niitä myös kaikkia muitakin vanhusten oikeuksia. Oikeusasiamiehen tehtävä yleisenä laillisuusvalvojana näkyy myös siinä, että oikeusasiamies valvoo vanhusten oikeuksien toteutumista kaikissa viranomaisissa ja kaikissa julkista tehtävää hoitavissa yksityisissä riippumatta siitä, minkä hallinnonalan viranomaisesta tai toimijasta on kysymys. Esimerkiksi viranomaisten palvelujen muuttuminen sähköiseksi voi vaarantaa ikääntyneiden henkilöiden palvelujen saatavuutta kaikilla hallinnonaloilla. Oikeusasiamies valvoo siis vanhusten kaikkia oikeuksia kaikilla hallinnonaloilla. Tämä on se keskeisin ero verrattuna muihin valvontaviranomaisiin.
Oikeusasiamies on myös ylin laillisuusvalvoja. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeusasiamies ei valvo ainoastaan vanhuspalveluja antavia toimijoita ja niiden omavalvontaa vaan myös kaikkia valvontavastuussa olevia viranomaisia. Vain oikeusasiamies voi valvoa koko valvontajärjestelmän toimivuutta ja kattavuutta. Kaiken kaikkiaan oikeusasiamiehen tehtävä ja näkökulma on laajempi kuin muiden valvontaviranomaisten.
Totean vielä, että Oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimii Ihmisoikeuskeskus, jolla on ihmisoikeusvaltuuskunta. Oikeusasiamies, Ihmisoikeuskeskus ja ihmisoikeusvaltuuskunta muodostavat yhdessä Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution. Tämä instituutiorakenne on erittäin sopiva muun muassa vanhusten oikeuksien edistämiseen ja valvontaan.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin tarkastelee puheenvuorossaan oikeusasiamiehen toimintaa lapsen oikeuksien valvonnassa:
Lapsen oikeudet on turvattu perustuslaissamme ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Oikeusasiamiehen toiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota näiden oikeuksien valvontaan. Lapsen oikeuksien laillisuusvalvonta on ollut yksi oikeusasiamiehen erityistehtävistä jo yli 20 vuotta. Lasten oikeuksien laillisuusvalvontaa vahvistettiin toisen apulaisoikeusasiamiehen viran perustamisen yhteydessä vuonna 1998.
Vuosittain Oikeusasiamiehen kansliassa ratkaistaan 300:sta 400:aan lapsia koskevaa laillisuusvalvonta-asiaa. Suurin osa ratkaisuista koskee sosiaalihuoltoa. Toiseksi eniten lasten oikeuksia koskevia asioita ratkaistiin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen alalta. Lasten itsensä tekemien kanteluiden määrä on kuitenkin pieni. Tämän vuoksi on tärkeää, että oikeusasiamies voi puuttua lainvastaiseen tai muuten moitittavaan kohteluun myös omasta aloitteestaan ja tekemällä tarkastuksia. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies pitää erittäin tärkeänä keskustelua lasten kanssa, erityisesti huostaan otettujen lasten kanssa.
Lapsiasiamiehen ja oikeusasiamiehen katsotaan yhdessä muodostavan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen riippumattoman kansallisen valvonnan. Lasten oikeuksien toteutumisen valvonta kuuluu erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin. Oikeusasiamiehellä on ylimpänä laillisuusvalvojana laaja tiedonsaantioikeus ja laaja toimivalta. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on puolestaan erityisesti edistää lapsen etuja ja oikeuksia tuomalla näitä koskevia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Lapsen oikeuksien asema oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on vahvistunut. Tehtävä voitaisiinkin osoittaa lainsäädännössä oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. — Näin siis apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.
Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen käsittelee puheenvuorossaan oikeusasiamiehen vastuulla jo lähes sata vuotta ollutta erityistä tehtävää vapautensa menettäneiden oikeuksien valvonnassa:
Ylimmistä laillisuusvalvojista eli oikeusasiamiehestä ja oikeuskanslerista nimenomaan oikeusasiamiehellä on velvollisuus suljettujen laitosten valvontaan. Tätä tehtävää tukee ja tehostaa oikeusasiamiehen mandaatti YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukaisena kansallisena valvontaelimenä.
Laillisuusvalvonnassa tarkastusten painoarvo on määräänsä suurempi. Tarkastusten lukumäärä vastaa noin kahta prosenttia vuotuisesta kantelumäärästä, mutta tarkastuksiin käytetään noin kymmenen prosenttia kanslian esittelijöiden työvoimasta.
Valtaosa tarkastuksista kohdistuu juuri suljettuihin laitoksiin. Tarkastukset ovat kattavia, ja yksi tarkastus voi johtaa lukuisiin laillisuusvalvojan toimenpiteisiin. Verkossa julkaistavien kannanottojen tosiasiallinen ohjausvaikutus on huomattava.
Selvästi eniten suljettujen laitosten tarkastuksia tehdään sosiaalihuollon hallinnonalalla. Toimipaikkojen runsaslukuisuudesta johtuen tarkastuksia voidaan kuitenkin tehdä vain pieneen murto-osaan kaikkiaan tuhansista laitoksista. Poliisivankilat, vankilat ja terveydenhuollon suljetut yksiköt kyetään tarkastamaan säännöllisemmin ja suuremmalla kattavuudella.
Viime aikoina oikeusasiamiehen toiminnassa on panostettu yhä enemmän vanhusten- ja lastenyksiköiden, kuten hoivakotien ja lastensuojeluyksiköiden, tarkastuksiin. Myös ikääntyneiden henkilöiden yksiköiden ja lastenyksiköiden toiminnassa voi olla kyse vapauden rajoittamisesta, ja jo tästä syystä, mutta ei pelkästään, toimintaan tulee kohdistaa tehokasta valvontaa. — Näin siis apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen.
Arvoisa herra puhemies! Näiden puheenvuorojen jälkeen kertomuksessa on katsaus oikeusasiamiehen toimintaan vuonna 2018. Siellä on muun muassa asiamääriä ja toimenpiteitä sekä erilaisia kotimaisia ja kansainvälisiä tapahtumia koskevia tietoja.
Kertomusvuonna saimme noin 5 600 kantelua. Tämä on kaikkien aikojen toiseksi suurin lukumäärä. Kanteluiden suuresta määrästä huolimatta pystyimme ratkaisemaan kanteluita niin, että vuodenvaihteessa vireillä ei ollut yhtään yli vuotta vanhaa kantelua. Tämä tavoite saavutettiin jo kuudennen kerran peräkkäin. On kuitenkin todettava, että kanslian henkilöstö on työskennellyt jaksamisensa äärirajoilla.
Omia aloitteita otettiin ja ratkaistiin noin 80.
Kaikista kanteluista ja omista aloitteista yli 800 eli noin 15 prosenttia johti oikeusasiamiehen toimenpiteisiin. Tämä toimenpideprosentti on kansainvälisesti vertaillen hyvin korkea.
Tarkastuksia tehtiin kertomusvuonna lähes 130 kohteeseen. Tämä tarkastusten määrä on kaikkien aikojen suurimpia. Niistä noin puolet oli ennalta ilmoittamattomia eli niin sanottuja yllätystarkastuksia.
Kertomuksen seuraava laaja pääjakso, numero 3, käsittelee perus- ja ihmisoikeuksia. Tällainen jakso on ollut kertomuksessa perusoikeusuudistuksen voimaantulosta 1995 lähtien perustuslakivaliokunnan toivomuksen mukaisesti. Tähän jaksoon on sisällytetty oikeusasiamiehen toiminta kansainvälisiin yleissopimuksiin perustuvissa erityistehtävissä.
Näitä ovat ensinnäkin tuo YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukaisen kansallisen valvontaelimen tehtävä eli niin sanottu OPCAT-tehtävä. Kansallisen valvontaelimen tehtävässä on kysymys tarkastusten tekemisestä paikkoihin, joissa pidetään vapautensa menettäneitä henkilöitä. Korostan, että kysymys ei ole vain esimerkiksi vangeista tai poliisin säilytystiloissa olevista henkilöistä, vaan myös esimerkiksi vanhuksista, lapsista, psykiatrisista potilaista ja kehitysvammaisista henkilöistä. Suurin osa kansallisen valvontaelimen tarkastuskäynneistä onkin tehty sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköihin.
Toinen oikeusasiamiehen erityistehtävä perustuu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehtyyn yleissopimukseen. Oikeusasiamies toimii yhdessä Ihmisoikeuskeskuksen ja sen ihmisoikeusvaltuuskunnan kanssa sopimuksen tarkoittamana rakenteena, jonka tehtävänä on edistää, suojella ja seurata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista.
Edellisten vuosien tapaan perus- ja ihmisoikeusjaksossa on kerrottu myös oikeusasiamiehen perus- ja ihmisoikeusmandaatista ja Ihmisoikeuskeskuksesta ja sen toiminnasta. Ihmisoikeuskeskus antaa oman kertomuksensa, mutta se ei ole valtiopäiväasiakirja eikä sitä käsitellä eduskunnassa samalla tavalla kuin oikeusasiamiehen kertomusta.
Edelleen tässä kertomuksen perus- ja ihmisoikeusjaksossa on esitetty kymmenen keskeisen suomalaisen perus- ja ihmisoikeusongelman lista, joka on aikaisempina vuosina herättänyt keskustelua täällä eduskunnassa. Listaus on päivitetty. Eräiden puutteiden poistamisessa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta toisaalta joitakin puutteita on havaittu aikaisempaa useammin.
Perus- ja ihmisoikeusjaksossa on kerrottu myös oikeusasiamiehen hyvitysesityksistä ja sovinnollisiin ratkaisuihin johtaneista asioista. Nämä asiat ilmentävät Oikeusasiamiehen kansliassa omaksuttuja toimintatapoja, joilla ihmisiä voidaan auttaa pääsemään oikeuksiinsa.
Jaksossa käsitellään myös vuoden perus- ja ihmisoikeusteemaa. Meillä on joka vuosi tietty perus- ja ihmisoikeusteema, joka otetaan esille muun muassa kaikilla tarkastuksilla. Kertomusvuoden teemana oli oikeus yksityisyyteen.
Edelleen jaksoon sisältyy oikeusasiamiehen perusoikeuskannanottoja, jotka perustuvat kertomusvuonna ratkaistuihin kanteluihin ja omiin aloitteisiin. Lopuksi jaksossa on käsitelty kaikki kertomusvuoden valitukset Suomea vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Ilahduttavaa on, että kertomusvuonna ihmisoikeustuomioistuin ei antanut yhtään Suomea koskevaa tuomiota.
Neljäntenä jaksona kertomuksessa on kaikkein laajin, hallinnonalakohtainen tai asiaryhmittäinen jakso laillisuusvalvonnassa tehdyistä havainnoista. En nyt tässä yhteydessä mene niihin lähemmin.
Lopuksi voisin todeta, että täällä eduskunnassakin useamman kerran esillä ollut eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin työnjaon kehittäminen on nyt käynnistynyt. Tätähän muun muassa perustuslakivaliokunta ehti jo kiirehtiä useampaankin kertaan. Kuten tässä vuosikertomuksessa on mainittu, kertomusvuonna oikeusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan tätä työnjaon kehittämistä ja nyt kuluvan vuoden toukokuussa työryhmä on luovuttanut mietintönsä. Oma toivomukseni on, että tämä oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin työnjaon kehittäminen voisi edetä eduskunnan lainsäädäntötoimenpiteisiin tuon työryhmän hahmottelemalta pohjalta. Mielestäni nykyinen kahden ylimmän laillisuusvalvojan päällekkäinen järjestelmä ei ole yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta tehokkain eikä tarkoituksenmukaisin.
Arvoisa herra puhemies! Tässä oli esittelypuheenvuoroni. Toivon, että kertomus antaa eduskunnalle mahdollisuuden arvioida lainsäädännön ja julkisen hallinnon tilaa sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. — Kiitos.