Arvoisa rouva puhemies! Edellinen asiakohta päättyi edustaja Paateron toteamukseen, että tämä vähentää byrokratiaa ja on erittäin hyvä. No, puhemies, nyt on valitettavasti se tilanne, että tämä kohta ei lakkaa näillä samoilla sanoilla vaan täysin päinvastaisilla sanoilla. Tässä nyt sitten onkin päinvastoin esitys, joka lisää byrokratiaa, turhaa säätelyä sekä kustannuksia — lisää, tänä päivänä, kun hallitus kuitenkin kärkenä puhuu siitä, että nyt pitäisi sitten turhia normeja purkaa, heittää roskakoriin turha säätely ja kustannuksia karsia. Se on ihan oikein, näin pitäisikin tehdä. 

Siksi on hämmästyttävää, että tänä päivänä hallitukselta tulee lakiesitys, jossa nyt sitten energiatodistuksia vaaditaan jopa autotalleilta tulevaisuudessa (Eero Heinäluoma: Ja varastoilta!) — ja varastoilta — ja kukaan ei oikeastaan ymmärrä, miksi, ihan oikeasti. Nyt muutaman viime päivän aikana olen jutellut kovin monen kansalaisen kanssa tästä asiasta, ja hämmästys on ollut todella suuri. Viimeksi eilen Tampereella tuli tosi moni kyselemään, että mitä ihmettä tämä tarkoittaa, miksi näin, ja että enää ei voi tätä ymmärtää. Emme ymmärrä mekään. Sosialidemokraatteina me tulemme esittämään, että tämä lakiesitys hylätään. Oikeastaan, puhemies, teen sen jo nyt tässä vaiheessa. Eli esitän, että tämä lakiesitys hylätään. 

Sen verran käyn taustaa läpi, vaikka se tässä salissa on käyty jo kahdessa keskustelussa, (Eero Heinäluoma: Ei näköjään riittävästi) — mutta se ei valitettavasti riitä — että ensimmäisessä keskustelussa, lähetekeskustelussa, oli kyllä nähtävissä, että salissa olleet perussuomalainen edustaja ja myös kokoomuksen edustaja käyttivät hyvin kriittisiä puheenvuoroja, itse asiassa toiveita tuli myös hallituspuolueiden suunnalta siitä, voisiko eduskunta kenties nyt vielä lykätä tätä ja tehdä asialle jotain. Mutta valitettavasti näin ei käynyt, ja nyt sitten lakiesitystä on esitetty hyväksyttäväksi eduskunnalle. En ymmärrä sitä, että miksi näin. 

Aikataulu on tässä hyvin kriittinen siinä suhteessa, että me olemme juuri parhaillaan Euroopan unionissa uudistamassa sitä säätelyä, sitä direktiiviä, joka meidät tällaiseen määräisi, ja en voi ymmärtää, miksi hallitus nyt haluaa ikään kuin heittäytyä tässä vaiheessa väen vängällä pistämään autotallitkin energiatodistuksen piiriin siinä vaiheessa, kun tiedämme, että me voisimme aktiivisesti mennä Euroopan unioniin ja vaikuttaa siihen, että direktiiviä uusittaessa tällaisesta turhasta säätelystä luovuttaisiin. 

Tilanne on siinä mielessä samankaltainen kuin silloin, kun viime kaudella puhuimme vanhoista omakotitaloista ja niiden energiatodistuksista. Silloin tuli erinomainen kansalaisaloite Omakotiliiton alkuun panemana, ja silloin itse toimin asuntoministerinä ja halusin ottaa kopin tästä kansalaisaloitteesta. Tein aloitteen itse, että voisimme Euroopan unionin suuntaan toimia niin, että vaikuttaisimme siihen direktiiviin niin, että vanhojen omakotitalojen osalta tämä energiatodistus tulisi vapaaehtoiseksi. 

Eduskunnan kanssa, jonka kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä, päädyimme yhteistyössä linjanvetoon, että näin toimimme ja edellytämme, että hallitus toimii Euroopan unionin suuntaan löysentääkseen tätä direktiiviä. Hämmästys oli kohtuullisen suuri, kun, puhemies, jos sallitte sanoa, tämä esitys on sitten täydellinen suunnanmuutos siihen henkeen, mikä viime kaudella täällä eduskunnassa asian suhteen oli. Tämän vuoksi se kysymys, minkä olen esittänyt usein, on se, miksi täytyy tämä esitys hyväksyä, kun voisimme vaikuttaa parhaillaan uusittavaan direktiiviin. 

Minä toivon, puhemies, että nyt ei suunnanmuutosta tule siinä, etteikö Suomi enää tavoittelisi tätä asiaa esimerkiksi vanhojen omakotitalojen osalta. Toivottavasti siinä linja pitää. Olisi miellyttävää kuulla ministerin näkemys tähän. Toinen asia on sitten tämä autotalliasia, voisinko sanoa hömpötys, joka pitäisi myös siinä yhteydessä kyllä sitten Suomen tiukkana valvoa. 

Mutta, puhemies, tässä mennään. Ja kuten sanottu, näillä sanoin esitän, että tämä lakiesitys hylätään. 

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Viitasen esitystä. Ja kyllä, hän oli nimenomaan oikea henkilö tätä esitystä ajamaan, koska juuri hän ministerinä ollessaan otti kopin kansalaisaloitteesta, jossa siis yli 50 000 suomalaista vaati, että vanhat omakotitalot vapautetaan tästä pakollisesta energiatodistuksesta. Varsinkin ikäihmisten kiusaaminen on täysin turhaa, ja puolet suomalaisista asuu pientaloissa. 

Ministeri Viitanen toimi EU:ssa eduskunnan tahdon mukaisesti, ja nyt energiatehokkuusdirektiivi on tarkastelun alla, siihen tehdään muutoksia. Asian pitäisi ratketa tämän vuoden loppuun mennessä, siis reilun puolen vuoden päästä. Eli miksi hallitus ei nyt pyri vaikuttamaan EU:ssa järkevään lainsäädäntöön, vaan tuo meille entistä päättömämpiä energiatehokkuusvaatimuksia? (Pia Viitanen: Se on käsittämätöntä!) Miksi perussuomalaiset esittävät, että autotallit ja varastotkin pitää eristää energiatehokkaiksi? (Eero Heinäluoma: Seuraavaksi koirankopit!) — Niin, juuri olin kysymässä, että mitä seuraavaksi tuodaan, pitääkö koirankopitkin eristää, ja sen jälkeenkö tulee linnunpönttöjen energiatehokkuusdirektiivi. 

Vakavasti puhuen, minähän puolustan Euroopan unionia ja Suomen roolia eurooppalaisessa päätöksenteossa. Koska ylikansallinen päätöksenteko ei aina ole järkevää, kuten komissio itsekin kriittisesti toteaa, EU:n päätöksiin pitää vaikuttaa siinä vaiheessa, kun päätöksiä valmistellaan. EU-päätöksiin ei vaikuteta sillä lailla, että uhotaan ja rähjätään toreilla ja ostareilla. Se vaatii asiantuntemusta ja neuvottelutaitoja, rakentavaa otetta ja ymmärrystä oikeasta toimintatavasta. EU-osaaminen on isänmaan etu. Turha uho taas johtaa siihen, ja on jo johtanut, että Suomen aito vaikutusvalta EU:ssa vähenee. Sääntö on oikeastaan aika yksinkertainen: mitä enemmän uhotaan, sitä enemmän tuhotaan. 

Annan nyt tässä neljä esimerkkiä hallituksen osaamattomuudesta: 1) Eräs nimeltä mainitsematon puolue uhosi vaaleissa, että Kreikan piikki on nyt kiinni. Kului kaksi kuukautta, kun tämä nimeltä mainitsematon puolue kuittasi Kreikalle 86 miljardin euron velan. Tämän nimeltä mainitsemattoman puolueen ryhmänjohtaja totesi tuolloin, että "jouduimme muokkaamaan ajatteluamme" — toki vasta vaalien jälkeen, kun ensin äänestäjät oli kiihotettu aivan toisiin odotuksiin. 2) Seuraavaksi hallitus alistui EU:n määräyksiin ulkomaisen rekkaliikenteen lisäämiseksi Suomessa. Hallitus alistuu Brysselin määräyksiin, vaikka edellinen hallitus niistä kieltäytyi. Myöskään Tanska ei ole antanut omasta edustaan periksi. Tässäkin on sanojen ja tekojen räikeä ristiriita. (Ari Jalonen: Asia on käsittelyssä!) 3) Sama puolue, joka nosti hirveän metelin EU:n rikkidirektiivistä, tuo tänne nyt typpidirektiivin. Eräs nykyinen ministeri vaati edellisen hallituksen ministereiden erottamista, mutta nyt ei ole irtisanomislappuja näkynyt. Oikein klassinen sanojen ja tekojen välinen ristiriita. Ja nyt sitten 4) koirankoppidirektiivi, vain puoli vuotta ennen kuin EU joka tapauksessa uudistaa energiatehokkuussääntöjään, toivottavasti myös Suomen kansalaisten tahdon mukaisesti. 

Lisää normeja, lisää määräyksiä EU:sta. Näin käy, kun puheet ovat suurempia kuin teot. Mutta hallituspuolueiden ei enää tarvitse huudella toreilla ja ostareilla, vaan hallituksella on nyt valta neuvotella EU:ssa niin Kreikan veloista, kabotaasista, laivaliikenteestä kuin energiansäästöstä. Teillä on myös velvollisuus toimia suomalaisten hyväksi. Se tarkoittaa pienempiä puheita ja suurempia tekoja, aitoa vaikuttamista. Se edellyttää osaamista ja nöyryyttä. Älkää siis muuttako vain ajatteluanne, vaan muuttakaa ennen kaikkea toimintaanne. 

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan kanta oli kyllä itselleni yllätys. Ajattelin niin, että valiokunnassa myös hallituspuolueiden edustajat vielä miettisivät tätä asiaa. Lähetekeskusteluhan selvästi osoitti, että tässä ehdotuksessa on huomattavia heikkouksia. Tästä on tulossa yksi tapa ennemminkin kiusata ihmisiä, omakotitalojen asukkaita, niitä, joilla on autotalli, tai niitä, joilla on varasto, kuin tehdä todellista energian säästämistä. Siltä kannalta katsoen se linja, jonka edellinen asuntoministeri Viitanen viime kaudella otti, olisi ansainnut johdonmukaisen linjan tältä hallitukselta ja tältä eduskunnalta eli että Suomi pyrkii kokonaan eroon näistä tarpeettomista vanhojen omakotitalojen energiatodistuksista. 

Kannatan itse järkevää sääntelyä. Kannatan myös Euroopan unionissa niiden asioiden ratkaisemista yhdessä, joissa aidosti on jotain lisäarvoa eurooppalaisesta päätöksenteosta. Mutta jään kysymään, mikä lisäarvo on tästä vanhojen omakotitalojen sääntelystä ja sen laventamisesta sen jälkeen, kun eduskunta on selvästi ja yksikantaisesti viime kaudella toivonut, että näistä todistuksista Suomi pyrkii vanhojen omakotitalojen osalta kokonaan eroon. Tässä ei ole järkeä. Tässä on kysymys juuri siitä tarpeettomasta, turhasta sääntelystä, josta pitäisi pyrkiä eroon sekä Euroopan unionissa että täällä meillä. Miksi tällä on merkitystä meillä näille vanhoille omakotitaloille? Sen takia, että Suomi kaikista Euroopan unionin maista on juuri se maa, jossa ihmiset eniten asuvat omakotitaloissa. Ymmärrän hyvin, että tämä keskustelu ei ole Ranskassa tai Italiassa käynnissä eikä Britanniassa, koska valtaosa ihmisistä asuu kerrostaloissa ja sitä kautta nämä säännökset eivät koske heitä. Sitten lisäksi tiedossa on, että osa Euroopan unionin maista suhtautuu näihin tällaisiin säännöksiin aika lailla vapaamielisesti: Niitä ei oteta niin äärimmäisen vakavasti, eivätkä virkamiehet ryhdy käyttämään aikaansa, jos jossain lehti-ilmoituksessa ei ole mainittu tätä energiatodistusluokittelua. Eli kun on tarpeetonta, turhaa sääntelyä, niin sitten silmät suljetaan, ja välillä suljetaan silmät myös tarpeelliselta sääntelyltä. Meidän kulttuuri on toinen. Meidän lähtökohta on ollut satavuotisessa perinteessä se, että me otamme hyväksytyt lait kirjaimellisesti ja pyrimme kaikin mahdollisin keinoin niitä noudattamaan ja virkamiehet sitä valvovat. 

Nyt tästä säädöksestä, jossa jatketaan tätä — ei mennä järkevään suuntaan, ei poisteta tätä vanhojen omakotitalojen sääntelyä, vaan lisätään sitä — tulee yksi mielipaha lisää. Ihmiset kokevat tällaisen toiminnan oikeutetusti kiusaamisena. Ja rohkenen epäillä, että kun kansanedustajalta kysytään, että miksi nyt sitten tulivat nämäkin vielä, nämä varastot ja autotallit, mukaan sääntelyyn, niin aika harva kansanedustaja tästä tulee sanomaan, että minähän äänestin tämän puolesta, koska tällä säästetään ympäristöä, kun jokainen meistä ymmärtää, ettei tämä ole mikään ympäristösäästö. (Pia Viitasen välihuuto) — Juuri näin. Jo hallituksen lakiesityksen perustelut toteavat, että näitä positiivisia ympäristövaikutuksia ei ole. — Sitten on eri asia, että koko tämä vanhojen omakotitalojen sääntely on kyseenalainen siltäkin pohjalta, että tämähän ei kuvaa, tämä todistus, todellista energiankulutusta, vaan näillä kertoimilla tulee jotain, joka saattaa olla aivan muuta kuin se todellinen kulutus. Eli tässä se lisäarvo, joka ostajalle tulee, edellyttää sitä, että hänen pitää lukea ei kymmeniä vaan satoja sivuja kirjallisuutta ymmärtääkseen, mitä tämä energiatodistus tarkoittaa. Tiedän itse tämän ongelman sen takia, että viime kaudella selvitin tämän asian, että mitä ihmettä tämä energiatodistus vanhojen omakotitalojen osalta kertoo, ja se oli tuntien työ, sen asian ymmärtäminen. 

Samanlainen havainto oli sitä edellisellä kaudella, 2007-kaudella, kun meillä oli käynnissä tämä jätevesikysymys haja-asutusalueilla. Ja kun silloinen ministeri, muistaakseni, eduskuntakeskustelussa mainitsi, että tämä on ihan selkeä asia ja että on tehty oikein ohjeet, joista voi lukea, miten tämä jätevesiasetus käyttäytyy, niin katsoin silloin velvollisuudekseni ryhmäpuheenjohtajana paneutua tähän asiaan ja hankin sen aineiston. Se ei ollut muistaakseni kuin satakunta sivua, mutta jouduin toteamaan, että jos omistaisin esimerkiksi kesämökin tai asuisin vesien lähistöllä ja tämä haja-asutusalueiden jätevesisääntely olisi minua koskenut, niin en kahden lukemisen jälkeen olisi ymmärtänyt sitä sadan sivun ohjeistusta, että pitääkö vai eikö pidä. Sen takia itse päädyin siihen, että tämmöistä sääntelyä ei tarvita, ja tuin sitä linjaa, että tätä kevennetään ja keskitytään suojelemaan sitä, jolla on todellista ympäristömerkitystä. 

Tässä on mielestäni ihan sama asia: on hyvä tarkoitus, mutta sen hyvän tarkoituksen merkeissä mennään niin pahasti överiksi, että tulee tarpeetonta, ihmisiä kiusaavaa määräyskokoelmaa. 

Sitten on sanottu, että no, eihän tämä nyt loppujen lopuksi ole kuin muutama satanen, ehkä 800 euroa. Arvoisat edustajat, siis näitähän, asumiseen liittyviä pikku pikku satasia, siellä humahtelee aika paljon: on varainsiirtoveroa esimerkiksi, sitten on olemassa asuntovälitykseen liittyvä arvonlisävero, joka menee till siitä myyntipalkkiosta, ja sitten on kaikki ne maksut, jotka asumiseen jätehuollosta alkaen tulevat täysin pakollisena, joissa ei paljon valinnanvaraa ole sen suhteen, mitä tekee. Ja sitten sen päälle laitetaan tällainen, että nyt jos vuokraat tämmöisen isomman autotallin tai varaston, vuokraat sen, niin sinun pitää maksaa se todistus siitä, mikä on tämän laskennallinen — huom., ei todellinen vaan laskennallinen — energiankulutus. 

Minä ymmärrän, että tämä asia tuntuu vaikealta, koska yksikään hallituspuolueen edustaja ei ole pyytänyt tähän asiaan puheenvuoroa, että toivotaan, että tämä menisi eduskunnassa mahdollisimman pienellä metelillä ja tästä ei liiemmälti täällä puhuttaisi ja sitten voitaisiin unohtaa tämä asia. Mutta eihän tämä nyt niin mene, koska tämä on ihmisten elämään vaikuttava tärkeä lainsäädäntöasia, jossa kuljetaan täysin toiseen suuntaan kuin mitä viime vaalikaudella luvattiin ja jossa sitten seuraamukset tulevat tavallisten ihmisten kannettavaksi. Palautan mieleen, että siellä omakotitaloissa asuu 2 miljoonaa suomalaista, tämä ei ole ollenkaan mitätön kysymys. Taloja vuokrataan ja myyntiä tehdään joka ikinen vuosi, ja tämä on yksi kulu sinne lisää niiden kaikkien muiden kulujen lisäksi. 

Sitten voi sanoa kyllä, että onhan tässä tämmöinen ikiliikkuja keksitty, kun hallitus tekee esityksen siitä, että turhaa sääntelyä puretaan, ja sitten siinä välissä tekee lisää turhaa sääntelyä, niin että meillähän on taas ensi vaaleihin uusi vaalislogan valmiina: tätä tämän vaalikauden turhaa sääntelyä pitää purkaa. Tällä tavalla voi tietysti hankkia kannatusta, vuorotellen molemmille asioille. Tämähän on vähän sama asia kuin tuossa palkkapuolessa. Siinäkinhän on ollut sama tekniikka käytössä: yhdellä vaalikaudella hankittiin kannatusta lupaamalla suuria palkankorotuksia ja sitten seuraavalla vaalikaudella hankitaan kannatusta vaatimalla vastuullisia palkankorotuksia tai — niin kuin nyt — jopa palkanalennuksia. Mutta järkeähän tässä ei ole, kun ongelmat nähdään jo etukäteen. (Pia Viitanen: Ei ole järkeä — onko järkee vai ei?) 

Olin hyvin iloinen, kun ollessani puhemiehenä kuuntelin sitä kansalaisaloitekeskustelua, kun näytti siltä, että tässä järki voittaa. Eli ministeri Viitasen esityksen jälkeen kaikki puhujat asettuivat sille kannalle, että poistetaan kokonaan tämä vanhojen omakotitalojen sääntely — uusissahan sen voi ymmärtää, että kun piirustukset tehdään, niin lasketaan nämä koreografiat valmiiksi, mutta vanhojen osalta luovuttaisiin tästä kiusasta — ja ajattelin, että nyt tämä menee eteenpäin. Mutta nyt joudun toteamaan, että eihän tämä mene eteenpäin, ja minäkin kuulun niihin, jotka ovat aika ihmeissänsä perussuomalaisten roolista: puolue, joka on täällä lukemattomia kertoja sekä viime vaalikaudella että aikaisemmin arvostellut Euroopan unionia, on nyt itse täällä tuomassa tämmöisiä esityksiä eduskunnalle ja sanomassa, että ei tälle mitään voi, että kyllä tämä on ihan tarpeellista, (Pia Viitanen: EU määrää!) — EU määrää — tai sitten jopa pakenee keskustelua niin, että yrittää luimistella muualle, ettei tarvitsisi asiasta puhua ollenkaan. Mutta tähdellistä tästä on puhua, jotta äänestäjillä on joku näköala siihen, mitä päätöksiä tehdään vaalien jälkeen. Vaaleja ennen puheet ovat kyllä nohevia, mutta sitten kun tullaan vaalien jälkeiseen politiikkaan, niin yhtäkkiä onkin hanskat lattialla ja tuntuu siltä, että mitään ei tapahdu. 

Pidän siis perusteltuna, että kuljemme siihen suuntaan, mitä viime eduskunta päätti: luovumme kokonaan näistä todistuksista, käytämme hyväksi tämän EU:n ilmoituksen, että tätä direktiiviä tullaan uusimaan. Ja lisäksi huomautan, että meillähän on olemassa komissiolta kirjallinen vastaus, jossa komissio ilmoittaa, että se tulee ottamaan tämän sääntelyn järkevöittämisen yhteydessä tämänkin asian esille, joten minusta meillä on erittäin vahvat mielipiteet ja perusteet sille, että tätä lakiehdotusta ei hyväksytä. 

Arvoisa puhemies! Minusta sekä edustaja Harakka että edustaja Heinäluoma esittivät erittäin hyviä näkemyksiä juuri tähän. Tässä on kaksi ulottuvuutta, ja toinen on se, että tässä asiassa nyt ei ole mitään järkeä, ja toinen ulottuvuus on juuri se, että kuinka ihmeessä nyt esimerkiksi perussuomalaiset toimivat täysin toisinpäin kuin se viesti kaiken kaikkiaan kansalaisille ja äänestäjille on vaaleja ennen mennyt. 

Mutta, puhemies, sen verran sanon vielä, että tämä direktiivin uusiminenhan on siinä vaiheessa, että syksyllä eduskuntaan odotetaan tästä hallitukselta U-kirjelmää, jossa kerrotaan, miten hallitus meinaa nyt sitten suhtautua tähän direktiivin uusimiseen. Kyllä minä odotan, että siinä kirjelmässä hallitus paitsi pitää tämän linjan voimassa vanhojen omakotitalojen osalta myös palaisi tähän autotalliasiaan, mutta ilmeisesti se ei aio palata, koska täällä nyt on väen vängällä tämä lakiesitys tuotava tässä vaiheessa ja läpi saatettava. 

Puhemies! Näillä saatteilla sosialidemokraatit todella näkevät, että tässä ei ole mitään järkeä, ja tässä täytyisi kyllä tietynlaista tolkkua noudattaa ja olla myös sillä tavalla suoraselkäinen sinne Euroopan unioniin päin, että aikana, jolloin sielläkin puhutaan sääntelyn purusta, myös siellä näin toimittaisiin. Siksi mielestäni olisi hyvät perusteet myös sille, että Suomella olisi mahdollisuus saada kantansa kuulluksi. 

Arvoisa puhemies! Olin juuri äsken aikeissa oikaista edustaja Heinäluomaa, kun hän sanoi, että yksikään hallituspuolueiden tai perussuomalaisten edustaja ei ole pyytänyt tähän aiheeseen puheenvuoroa, kun näin tuolla edustaja Niikon nimen, mutta hän peruuttikin nyt sitten sen puheenvuoron, ei hän haluakaan ottaa kunniaa tästä hallituksen esityksestä. Puolustakaa nyt hallituksenne esitystä ja kertokaa, että tämä ei mene vielä tarpeeksi pitkälle, että koirankopit ja linnunpöntöt ovat seuraavaksi vuorossa. Kun olitte oppositiossa, vaaditte koko ajan sitä, että EU:lle ei saa antaa missään muotoa mistään periksi, mutta nyt kun tässä sitten teiltä tivataan sitä, että miksi te — tätä koirankoppimielikuvaa jatkaakseni — heittäydytte selälleen ja kerjäätte EU:lta keksiä, niin miksi te nyt vaikenette? Puolustakaa nyt tätä mainiota lainsäädäntöänne. 

Arvoisa puhemies! Sitä vartenhan nämä esitykset ovat täällä käsittelyssä, että täällä valiokunnan mietinnön jälkeen voidaan kuulla kansanedustajien puheenvuoroja, sekä valiokunnan jäsenten että myös valiokunnan ulkopuolella olevien. Olen kyllä tosi pettynyt siihen, että yksikään hallituspuolueen kansanedustaja ei halua kertoa, miksi tähän on päädytty ja minkä takia tämä viime eduskunnan kanta ei kelpaa enää. Miksi siitä ei haluta enää puhua, että luovutaan kokonaisuudessaan, että Suomi pyrkii toimimaan niin, että päästään eroon vanhojen omakotitalojen täsmäkiusaamisesta? Tämähän on siis vielä suomalaisten täsmäkiusaamista, koska niin kuin kerroin, tämä asia ei samalla tavalla koske muita. 

Tämä on kummallinen hiljaisuus, ja minusta tämä vähän väheksyy eduskuntatyön merkitystä. Teki nyt minkä päätöksen tahansa, niin kyllähän pitää pystyä kertomaan, miksi tehdään. Erityisen kummissaan olen edelleenkin tästä perussuomalaisten täydellisestä takinkääntämisestä. Tämä on pieni asia hallituksen mielestä, mutta omakotiasukkaiden kannalta tämä on erittäin suuri asia, mitä tässä tehdään. 

Kun tässä on niin lähellä tämä ilmoitus, että EU uusii tämän direktiivin, niin sitä tarkastellaan uudelleen, ja kun sen lisäksi unioni on ilmoittanut, että se ylipäänsä käy lävitse näitä vanhoja direktiivejä, missä niissä on turhaa sääntelyä — se on nimenomaan Junckerin komission suuri asia, turhan sääntelyn purkaminen — niin miksi ihmeessä me emme nyt tässä tartu asiaan ja tee ehdotusta, että Suomi tästä aloittaa ja katsottaisiin tämä direktiivin uusiminen ja tämän turhan sääntelyn purkaminen unionissa lävitse? Minusta tässä on erittäin vahva keissi hallitukselle, jos halutaan tehdä omaa politiikkaa, joka lähtee meidän olosuhteistamme ja niiden ymmärtämisestä. 

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Harakka nyt pyysi hallituksen vastausta tähän asiaan, ja minulta sitä vastausta ei nyt kyllä tule, koska tämä ei kosketa minun valiokuntaani enkä minä tähän asiaan ole sen enempää perehtynyt. Toki tunnen tämän sisällön pääpiirteittäin ja annan nyt varmaan jotain sympatiaa teillekin tässä asiassa. 

Se, että täällä ei ole kovin paljon debattia tästä aiheesta, johtuu varmaan siitä, kun täällä salissa ei ole kolmen sosialidemokraatin lisäksi kuin kolme meitä muita, (Pia Viitanen: Miksi ei ole, se on se kysymys!) ja tämähän on huono juttu, että näin vähän ihmisiä on paikalla täällä. Mutta kyllä minä nyt komppaan siinä myös sosialidemokraatteja, että onhan tämä esimerkki huonosta sääntelystä ruveta näitä lisärakennuksia direktiivien painostuksesta säätelemään, että ruvetaan vaatimaan energiatodistuksia näistä autotalleista ja kesämökin kaltaisista rakennuksista. Ei tämä minun mielestäni ole mikään hyvä ajatus. Kyllähän siinä mielessä tämmöistä esitystä tuleekin kritisoida. 

Tosin en sitten tiedä sisällöstä, mikä tässä on ajanut tähän, että tässä sitten mennään polvilleen Brysselin edessä, että ruvetaan näissä Euroopan unionin ajamissa säätelyissä menemään jokaiseen mukaan hyvinkin helposti. Koska en ole näitä asiantuntijoita täällä valiokunnassa kuullut, niin en tiedä, mikä tässä on pohjana. Jos joku teistä on näissä valiokunnissa ollut kuulemassa, niin voisi tietysti tämän asian valottaa, olisi ihan hyvä kuulla sekin asia. Toivoisin toki, että täällä olisivat olleet vastaamassa sen valiokunnan hallituspuolueiden jäsenet, mutta kun eivät ole, niin joudutaan sitten kuuntelemaan teidän keskusteluanne. 

Arvoisa puhemies! Arvostan edustaja Niikon hyvin rehtiä ja rehellistä puheenvuoroa ja sitä, että hänkin näkee, että tässä on ongelma, ja tunnustaa, että ehkä tämä ei nyt ihan mene nappiinsa. 

Mutta palaan siihen kysymykseen, että onhan se nyt kumma, että tätä ei kukaan sitten suostu täällä puolustamaan, että kaikki luikkivat joko kahvion puolelle tai muualle. Mitä tällä parlamentilla on merkitystä, jos täällä ei sitten edes suostuta keskustelemaan siitä, mitä ollaan tekemässä? Kyllä pitää olla niinpäin, että kun tekee päätöksiä, niin sitten pitää selkärangan kestää tulla puolustamaan sitä omaa mielipidettään ja myös hallituksen toimintaa silloin, kun hallituksen toimintaa tukee. Tästä jää vähän nyt semmoinen käsitys, että tämä on yhdelle ja toiselle vastenmielinen päätös mutta jostain kumman syystä tämä vain viedään eteenpäin eikä kukaan halua ottaa tästä vastuuta. Tämä on huonoa parlamentarismia, jos näin toimitaan. Enemmistöhän saa päättää, mutta kyllä pitää kertoa, miksi jotain ollaan päättämässä. 

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani myöskin kiitän Niikkoa siitä, että olette paikalla. 

Mutta toden totta, se iso kysymys on juuri se, minkä edustaja Heinäluoma tuossa edellä sanoi, että kun on tällainen tilanne ja tiedetään, että tähän sisältyy kysymyksiä ja hylkäysesitys ja muuta, niin olisi kohtuullista, että hallituspuolueet olisivat täällä kertomassa nimenomaisesti perustelut, miksi tähän mennään. Se on kertakaikkisen kestämätön tilanne, että täällä oppositio sitten tekee omia esityksiä ja joutuu tähän tilanteeseen, että hallituspuolueet eivät edes perustele kantojaan, ja siksi minä nyt toden totta toivon, että jos täällä joku kuuntelee, niin kuin usein työhuoneissa kuunnellaan, niin asianomaiset tahot voisivat sieltä tulla selittämään. 

Ja tietenkin voisimme melkein, puhemies, jossain vaiheessa varata sellaistakin aikaa, että täällä ministeri voisi avata meille jonkun keskustelun yhteydessä sitä, mitä aiotaan tehdä tämän direktiivin tulevassa käsittelyssä, koska se on kuitenkin asia, jonka sisällä on asioita, joita koko eduskunta yksimielisesti viime kaudella kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä on edistänyt, ja sen takia mielestäni tämä ei ole vähäpätöinen tai pieni asia vaan tämä on iso asia, ja kuten täällä hyvin sanoi edustaja Heinäluoma, sen tavallisen ihmisen elämän kannalta, sen omakotiasukkaan elämän kannalta, tämä on varsinkin iso asia, joka harmittaa, ja siksi minä uskon, että emme vain me täällä salissa vaan myös ihan tavalliset kansalaiset haluaisivat kuulla perustelut tälle. Minulta on niitä jo kyselty ja ihmetelty kovasti, viimeksi eilen tosiaan Tampereella, kun tapasin kansalaisia. 

Arvoisa rouva puhemies! Ihan vain sen verran edustaja Heinäluomalle haluan sanoa, että tokihan nyt, kun on kysymyksessä lähetekeskustelu, tämä menee vielä valmisteluun ja keskusteluun, ja kyllä... (Pia Viitanen: Kakkoskäsittely!) — Anteeksi? (Pia Viitanen: Kakkoskäsittely!) — Kakkoskäsittely, joo. No, siinä tapauksessa se on tässä nyt, aika viivoilla sitten ollaan. — Mutta yleensähän tässä on tapana nimenomaan, niin kuin sanoitte, että täällä käydään keskustelua ja ne epäkohdat nostetaan esille, ja siinä vaiheessa sitten ruvetaan rukkaamaan sitä ministeriön esitystä, miten ministeri on virkamiestensä kautta asiaa tuonut tänne saliin. 

Yleensähän näissä esityksissä tapahtuu lapsuksia hyvinkin paljon hallituksesta riippumatta. Siinä mielessä itsekin olen tänään nimenomaan viimeiseen asiaan odottamassa puheenvuoroa, tästä ajokorttilain muutoksesta, koska näitä lapsuksia tulee näihin esityksiin. Totta kai meidän täytyy valvoa ja viedä viestiä eteenpäin omiin ryhmiimme, missä asiassa olisi syytä tarkistaa linjaa. 

Arvoisa puhemies! Minäkin toivon, että tätä voitaisiin vielä hallituspuolueissa miettiä, miten tässä tullaan äänestämään sitten, kun tämä tulee äänestykseen. Edustaja Viitanenhan teki selvän ehdotuksen, että hylättäisiin tämä lakiehdotus ja sitten käännyttäisiin komission puoleen... (Pia Viitasen välihuuto) — Niin, komission puoleen näillä meidän perustelluilla esityksillä, joilla on jo edellisenkin eduskunnan tuki. 

Mutta huomiseen saakka tässä on vielä toivoa, että joku arvostaisi kahta miljoonaa omakotitalossa asuvaa. Kyllä niistä aika moni äänestääkin. (Pia Viitanen: Kyllä, uskoisin näin!) Uskon, että tähän palataan sitten vaalikentillä, kun tulee näitä kysymyksiä, että kuinka kallis lasku on taas eduskunnasta tullut, kun ruvettiin sitä byrokratiaa ja sääntelyä purkamaan. Minulla on ainakin pari vastausta kyllä olemassa, että mistä tämä 800 euroa syntyy, jos tämä nyt sitten menee äänestyksessä läpi. (Pia Viitanen: Toivotaan huomiselle parasta!) 

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten sosialidemokraattiset edustajat sanovat, tämä on aika merkillinen lakiesitys. Se on kummallinen nimenomaan siksi, kun on jo sanottu monta kertaa, ottaen huomioon, mitä edellinen eduskunta puhui. 

Minua varoitettiin vasta tämän viikonlopun aikana. Minä en ole ehtinyt lukea sitä lakiesitystä. Minä olen katsonut mietinnön läpi ja myös sosialidemokraattien vastalauseen ja aion tukea sitä. Tämä on turhaa byrokratiaa, ja se ei ole hyödyllistä ollenkaan. 

Arvoisa puhemies! Kyllä näin uutena edustajana täytyy vähän ihmetellä sitä, että jos edellinen eduskunta on pitänyt tätä asiaa äärimmäisen tärkeänä — kun siis Suomessa yli puolet suomalaisista asuu omakotitaloissa, Suomessa on yli miljoona omakotitaloa — ja on koettu, että tämä vanhoilta omakotitaloilta vaadittava energiatodistus on turha, siitä on noussut kansanliike, ja täällä salissa ovat monet ihmiset profiloituneet varmaankin silloisen opposition puolesta erityisesti siinä, että tätä turhaa sääntelyä rajoitetaan, niin nyt kun tämä eduskunta tekee asiasta päätöksen, salissa on laskujeni mukaan kuusi edustajaa tästä keskustelemassa. 

Eli kyllä tämä kielii siitä, että hallituksen näkemys parlamentarismista, mutta ilmeisesti myöskin omasta päätöksenteostaan, on siinä määrin halju, että kun te ette ole täällä salissa puolustamassa omaa esitystänne, niin puolustatteko sitä tuolla kansalaisten keskuudessa, kun he tulevat kysymään. Se ei ole oikeaa eikä rehellistä poliittista toimintaa, että sitten siellä vaaliteltoilla levitetään käsiä ja ollaan tietämättömiä ja jopa vastustetaan itse tehtyä esitystä, joka ehdoin tahdoin toteutetaan siitä huolimatta, että edellinen eduskunta on tehnyt jo vastakkaisen päätöksen ja velvoittanut hallituksen toimimaan EU:ssa järkevämmän sääntelyn puolesta. Erittäin hyvin perustein on perusteltu sitä, että tätä asiaa voitaisiin aivan mainiosti lykätä muutama kuukausi, tuskin siitä mitään seuraisi, mutta nyt ehdoin tahdoin halutaan ottaa useiden satojen eurojen lasku tavallisille suomalaisille asujille. 

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Nylundia tästä puheenvuorosta ja tuesta asialle. Minusta oli erittäin merkittävää, että sen ilmaisitte. Minusta tuntuu kyllä siltä, että nyt — edustaja Niikko, vielä teillekin — kannattaa ihan tosissaan vielä siellä teidän ryhmässänne käydä kenties tämä keskustelu. Huomiseen asti on aikaa, samoin kokoomuksella ja keskustalla myös. 

Huomautan, että silloin lähetekeskustelussa myös kokoomuksen puheenvuoron käyttäjät olivat hyvin kriittisiä tälle asialle, ja sen takia tuntuu vähän surulliselta sen tavallisen omakotiasujan ja tavallisen kansalaisen kannalta, että toisaalla puheissa sanotaan, että ei hyvä, tai sitten vaietaan asiasta ja annetaan sen mennä läpi, kun kuitenkin sillä yhdellä teolla, sillä äänestyksellä, voisi vielä tämän peruuttaa ja varsin perustellusti varmasti keskustella ministeri Tiilikaisen kanssa siitä, josko hän nyt tulisi toisiin ajatuksiin tässä kyseisessä asiassa. Minä en ymmärrä sitä, miksi tähän on päädytty. Minä en ymmärrä, miksi härkäpäisesti tätä viedään eteenpäin, ja siksi tosiaan toivon vielä uudelleenharkintaa.