Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsiteltävänä on kautta aikojen ensimmäinen sisäisen turvallisuuden selonteko ja ensimmäinen sisäisen turvallisuuden selontekomietintö. Aiemmin sisäinen turvallisuus on mainittu, tosin vain ohimennen, parissa edeltävässä UTP-selonteossa. Sen vuoksi eduskunta onkin, ottaen huomioon sisäisen turvallisuuden yhteiskunnan kokonaisturvallisuudessa, edellyttänyt vastauksessaan vuoden 2013 valtiopäivillä, että hallituksen tulee antaa eduskunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä kokonaisvaltainen, seikkaperäinen selonteko 1) sisäisen turvallisuuden tilasta, 2) sisäisen turvallisuuden, viranomaisten ja muiden toimijoiden toiminnan tuloksellisuudesta, 3) eri toimintojen kehittämistarpeista ja haasteista sekä 4) eri tehtävien edellyttämistä pidemmän tähtäimen taloudellisista voimavaroista ja resurssitarpeista.
Eduskunnalle on meneillään olevalla vaalikaudella annettu myös kaksi muuta turvallisuusselontekoa sisäisen turvallisuuden selonteon ohella: perinteinen UTP-selonteko ja parhaillaan puolustusvaliokunnassa käsiteltävänä oleva puolustusselonteko. On ollut tarkoitus, että nämä kolme selontekoa muodostavat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden keskeisen viitekehyksen. Näiden kolmen selonteon uhkakuvat ovat monin osin varsin yhdensuuntaisia. Selontekojen erilaisista toimialakohtaisista lähtökohdista johtuen muuttuneen turvallisuusympäristön synnyttämät uhkakuvat eivät ole kuitenkaan täysin yhteneväisiä, vaan ne painottuvat toimialakohtaisesti tavoitteiden ja toimenpiteiden suhteen.
Suomen sisäinen turvallisuus on sidoksissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja muiden naapurivaltioidemme turvallisuustilanteisiin. Tilannekuva ja toimintaympäristö ovat nopeasti muuttuneet. Epävakaassa turvallisuustilanteessa kehityksen ennustettavuus on heikentynyt merkittävästi, eikä muutosta parempaan ole näköpiirissä. Uusien uhkatekijöiden taustasyyt liittyvät kriiseihin muualla: terrorismiin, laajaan Eurooppaan suuntautuvaan maahanmuuttoon ja valtioiden välisiin konflikteihin meille Suomeen ulottuvine vaikutuksineen. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat monin tavoin toisiinsa kietoutuneita. Sisäisen turvallisuuden osalta on lisäksi koko ajan muistettava, että niin sanotut perinteisen sisäisen turvallisuuden tehtävät ovat edelleen hoidettavina. Ne eivät ole kadonneet yhtään minnekään.
Ei ole pelottelua sanoa, että Suomi ei enää ole mikään lintukoto, vaikka yleisellä tasolla muihin maihin verrattuna maamme on ainakin vielä suhteellisen rauhallinen maa. Silti vuositasolla kirjataan esimerkiksi noin miljoona rikosilmoitusta ja noin miljoona poliisin hälytystehtävää. Rikosilmoituksista noin puolet liittyy rikoslakirikoksiin ja hälytystehtävistä noin puolet kiireellisiin hälytystehtäviin. Päivää kohti tapahtumia riittää, ja kun mennään avuntarvitsijan puolelta tarkastelemaan tilannetta, kuva ei olekaan enää niin positiivinen kuin yleisellä tasolla ja etäältä papereista katsottuna saattaa joidenkin silmissä vielä näyttää.
On syytä huomata, ettei sisäisen turvallisuuden selonteko, osana tätä kolmen selonteon kokonaisuutta, ole niin sanotun arjen turvallisuuden selonteko vaan sisäisen turvallisuuden kovan ytimen selonteko, ja niin on ollut tarkoituskin. Mietinnössä toki tunnustetaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat turvallisuuteen, kuten syrjäytyminen, tuloerot, työllisyystilanne, äsken mainittu alkoholi- ja päihdepolitiikka, taloustilanne ja yhdenvertaisuus. Aihepiiri ei kuitenkaan voi olla liian laaja, jotta hallittu ja vaikutuksellinen työskentely on mahdollista. Kuten mietinnöstä ilmenee, varsin laajasta ja monitahoisesta kokonaisuudesta on tässä nyt kysymys, kun puhutaan sisäisen turvallisuuden niin sanotusta kovasta ytimestä.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on arvioinut mietinnössään ensimmäistä sisäisen turvallisuuden selontekoa ja sisäisen turvallisuuden tilaa noin 30 vuoden aikajänteellä, painottaen analyysissaan 2000-luvulla tapahtunutta, viimeaikaista kehitystä. Valiokunnan suorittama tarkastelu on ollut faktaperusteinen ja kaunistelematon.
Sisäisen turvallisuuden selonteko alkaa silloisen sisäministerin esipuheella, jossa tunnistetaan voimakas turvallisuusympäristön muutos ja sen myötä muun muassa tarve sisäisen turvallisuuden viranomaisten heikentyneen suorituskyvyn parantumiseen.
Selonteon ensimmäisessä luvussa kuvataan muuttuvaa toimintaympäristöä sekä Suomessa että Euroopassa. Lisäksi ensimmäisessä luvussa sisäministeriön hallinnonalan operatiiviset sisäisen turvallisuuden viranomaiset esittävät näkemyksensä sisäisen turvallisuuden tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Saadun selvityksen perusteella tarkastelu on kuitenkin tehty tosiasiassa vain ministeriötasolla, eikä esimerkiksi Poliisihallitus ole ollut tässä työssä mukana.
Selonteon toisessa luvussa edellä mainitut sisäasiainhallinnon viranomaiset kuvaavat niitä toimenpiteitä, joilla turvallisuusympäristön muutokseen ja ihmisten odotuksiin vastattaisiin. Tässä luvussa korostuu resurssien ja viranomaisiin kohdistuvien odotusten välinen epäsuhta.
Kolmannessa luvussa hallitus antaa oman vastauksensa edeltävien lukujen arviointeihin sisäisen turvallisuuden tilasta sekä esittää johtopäätöksensä selonteon jälkeen laadittavan sisäisen turvallisuuden strategian ja siihen liittyvän toimenpideohjelman pohjaksi.
Arvoisa puhemies! Odotukset selonteon suhteen ovat olleet suuret. Kuten mietinnöstä ilmenee, selonteko on kuitenkin osoittautunut suureksi pettymykseksi. Tilanteessa, jossa sisäisen turvallisuuden tilannekuva on muuttunut olennaisesti haastavammaksi, sisäministeriössä laaditun selonteon kehittämisnäkökulma on poikkeuksellisen ohut ja yleinen. Selonteon vastaus on kiteytettynä, että toiminta on muuttuneessa turvallisuustilanteessakin sopeutettava valtiontalouden kehyksiin, mikä merkitsee väistämättä turvallisuuden heikkenemistä.
Toki selonteossa on muutama kohta, joiden saatetaan tulkita tarkoittavan toimenpide-ehdotuksia:
Yksi niistä on tehtävien priorisointi. Selonteko ei kuitenkaan sisällä eduskunnan arvioitavaksi ehdotuksia, millä perusteella ja mitkä lakisääteiset tehtävät jätettäisiin hoitamatta.
Toinen ehdotus on viranomaisten teknologinen edelläkävijyys. Selonteon mukaan sisäisen turvallisuuden viranomaisten on oltava uusien teknologioiden käytön edelläkävijöitä jo vuonna 2020. Selonteossa ei kuitenkaan kerrota, kuinka se tehdään. Uusien ja luotettavien viranomaisjärjestelmien kehittäminen kestää vuosia, ja se maksaa. Poliisin noin kymmenen vuotta vireillä ollut ja yhä kesken oleva Vitja-hanke on esimerkki tietojärjestelmähankkeen vaativuudesta ja siitä, kuinka siinä voidaan epäonnistua. Toiseksi hankerahoitusta on kehyksissä leikattu, eikä uuden teknologian kehittämiseen ole siten rahaakaan.
Kolmas selonteon ehdotus on, että sisäministeriön johdolla laaditaan sisäisen turvallisuuden strategia ja toimenpideohjelma. Selonteossa eduskunnalle on siis annettu vastaus, että eduskunnan ulkopuolella laadittava ohjelma, jonka sisältöä eduskunta ei käsittele tai jonka sisällöstä eduskunta ei ole edes tietoinen, antaa suuntaviivat sisäisen turvallisuuden tulevaisuuden linjauksille. Näin asian laita ei mitenkään voi olla, vaan eduskunnan selonteon johdosta selontekomietinnössä antamat linjaukset muodostavat sisäisen turvallisuuden tulevaisuuden kehittämislinjaukset.
Selonteko lienee laadittu sisäministeriössä suhteellisen suppeassa virkamiesvalmistelussa ilman parlamentaarista katetta. Esimerkiksi parlamentaarinen seurantaryhmä olisi mitä todennäköisimmin varmistanut, että selonteko olisi vastannut eduskunnan lausumaan ja tarkastelu olisi koskenut koko sisäisen turvallisuuden kovan ytimen eli niin sanotun securityn viranomaiskenttää. Ainakin Tulli, syyttäjälaitos, tuomioistuimet ja Rikosseuraamuslaitos olisivat ilman muuta kuuluneet selonteon piiriin.
Selonteon tekstit vaikuttavat ainakin osin keskenään yhteensovittamattomilta. Vakavinta on, että eduskunnan toimeksiantoa ei ole otettu huomioon vaan eduskunnan hyväksymä lausuma selonteon sisällöstä on sivuutettu. Selonteon laadun lisäksi myös sen aikajänne poikkeaa kahdesta muusta edellä mainitusta turvallisuusselonteosta, joissa katsotaan tulevaisuuteen aina ensi vuosikymmenen puoliväliin saakka. Sisäisen turvallisuuden selonteon aikajänne on jäljellä oleva vaalikausi. Hallintovaliokunta on kuitenkin ottanut mietintöönsä saman ajallisen perspektiivin kuin UTP-selonteossa ja puolustusselonteossa eli tuonne ensi vuosikymmenen puoleenväliin saakka.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan hallitukselle lausuman muodossa antaman toimeksiannon tarkoituksena on ollut nimenomaan varmistaa, että turvataan keskeisten sisäisen turvallisuuden viranomaisten kyky ympärivuorokautisesti kaikkina vuoden päivinä hoitaa turvallisuusviranomaisten tehtävät asianmukaisesti. Kysymys ei ole viranomaisten vaan kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuustarpeista. Viranomaisten suorituskyky perustuu puolestaan aivan keskeisesti ihmisten työpanokseen lakisääteisten tehtävien hoitamisessa.
Mietinnössä arvioidaan poliisin tehtäviä ja edellytyksiä suojata ihmisten henkeä ja terveyttä vakavissa hälytystehtävissä sekä torjua ja selvittää rikoksia. Uusiin uhkiin varautuminen vaatii lisäksi uudenlaista osaamista, kykyä ja lainsäädäntöä. Nykymenolla poliisi tulee avuksi yhä harvemmin ja yhä useampi rikos jää selvittämättä. Rajavartiolaitoksen tulee kyetä huolehtimaan itsenäisesti rajaturvallisuudesta, Hätäkeskuslaitoksen on kyettävä välittämään apua hädässä oleville, pelastuslaitoksen on puolestaan pystyttävä huolehtimaan omista pelastustehtävistään, ja niin edelleen.
Selontekomietintö sisältää monipuolisen analyysin lisäksi johtopäätöksiä, joista keskeinen koskee viranomaisten toimintakyvyn palauttamista asianmukaiselle tasolle muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Heikentynyt ja heikentyvä suorituskyky on pidemmän ajan jatkoa. Siitä ovat vastuussa monet hallitukset — ei pelkästään tämä hallitus, edustaja Adlercreutz. On selvää, ettei kenelläkään ole aihetta ihmetellä, miten tämä nyt sitten on mahdollista, jos ja kun todella vakavaa tapahtuu.
Hallintovaliokunta on selonteon puutteiden vuoksi joutunut mietintöä laatiessaan tekemään erittäin mittavan työn, jotta eduskunnan lausumassa mainitut yhteiskunnan turvallisuuden kannalta olennaiset seikat eivät jäisi ilman analyyttista tarkastelua.
Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Sen ylläpitäminen on nimenomaan valtion vastuulle kuuluva tehtävä. Nyt kivijalka, jonka perusteella maamme on ollut muun muassa ulkomaisille yrityksille turvallinen sijoittautumiskohde, uhkaa murentua. Kerran menetettyä on vaikea saavuttaa uudelleen.
Mietintö sisältää yleisen tilannekuvaa, selontekoa, turvallisuustilannetta ja kansalaisten turvallisuudentunnetta koskevan osion ohella poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Hätäkeskuslaitoksen osalta viranomaiskohtaisen tarkastelun niiden suorituskyvystä kehityskulkuineen, johtopäätökset kehitysnäkymistä sekä toimenpide-ehdotukset valtion keskeisiin tehtäviin kuuluvan sisäisen turvallisuuden asianmukaiseksi ylläpitämiseksi. Pelastustoimen osalta tarkempi analyysi tehdään maakuntauudistukseen liittyvän erillisen lakiehdotuksen valiokuntakäsittelyssä. Tältä osin asiantuntijakuuleminen on hallintovaliokunnassa jo käynnistetty. Puolustusvoimien rooli sisäisen turvallisuuden tärkeänä virka-apuviranomaisena on saanut mietinnössä myös oman osionsa. Selonteon ulkopuolelle jääneitä Tullia, syyttäjälaitosta, tuomioistuimia ja Rikosseuraamuslaitosta on tarkasteltu tiivistetysti.
Tämän lisäksi on teemoittain arvioitu etenkin uusia uhkia ja niiden torjuntaa. Näitä teemoja ovat muun muassa laajamittainen maahanmuutto Eurooppaan ja siihen liittyvät uhat, terrorismi ja väkivaltaiset ääriliikkeet, järjestäytynyt rikollisuus ja sitten vielä hybridiuhkien kokonaisuus, johon kuuluvat tässä yhteydessä hybridivaikuttaminen, kyberuhat ja informaatiovaikuttaminen.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa loppuyhteenvedossaan, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintaedellytyksiin ja suorituskykyyn on monitahoisesti vaikuttanut heikentävästi taloudellisesta tilanteesta johtunut, useiden vaalikausien aikana tapahtunut resurssien leikkaaminen. Sisäistä turvallisuutta ja sen tunnetta heikentävät perinteisten uhkien lisäksi uudet uhkatekijät muuttuneessa maailmassa. Epäkohdat ovat korjattavissa määrätietoisin toimenpitein.
Valiokunnan mietintöön sisältyy lausuman muotoon laadittu kannanottoehdotus kansalaisten turvallisuuden ja turvallisuudentunteen ylläpitämiseksi sekä yhteiskunnan suojaamiseksi. Tehtyjen toimenpiteiden välitarkastelun suorittamiseksi ennen seuraavaa selontekokierrosta 2020-luvulla tarvitaan hallitukselta kirjallinen selvitys tehdyistä toimenpiteistä vuoden 2020 loppuun mennessä.
Lopuksi: Suomalaisen yhteiskunnan kivijalan, sisäisen turvallisuuden, ylläpitämisessä on kysymys kaikkiaan varsin pienistä taloudellisista panostuksista: 1 000 poliisia maksaisi noin 60 miljoonaa. Sen lisäksi tulee huolehtia siitä, että lainsäädäntö on ajan tasalla, jotta sekä perinteisiin että uusiin uhkiin kyetään vastaamaan asianmukaisella tavalla. Lisäksi on olennaista, että henkilöstön ammattitaitoa kehitetään koulutuksella myös uusien vaatimusten edellyttämällä tavalla. Hallintovaliokunnan mietinnöstä ilmenevät kehittämistoimet ulottuvat pisimmillään aina ensi vuosikymmenen puoliväliin saakka, ja töihin on ryhdyttävä välittömästi.