Kiitos, arvoisa puhemies! Suomessa on yhä paljon nuoria, jotka eivät ole työelämän tai koulutuksen piirissä. Nämä nuoret kantavat vastuun kasvavista hoivamenoista, eläkkeistä, ilmastokriisistä ja valtionvelasta. Hallitus leikkaa kohtuuttomalla tavalla näiltä nuorilta, vaikka jo nyt tiedetään, että nuorten mielenterveyskriisi on todellinen ja yksi suurimmista syistä nuorten ahdinkoon. 

Tämä on kestämätöntä niin inhimillisesti kuin myös maan talouden kannalta. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme sen eteen, että nuoret voivat hyvin, pystyvät kouluttautumaan ja pääsevät työhön kiinni. Yksi keino tähän voisi olla korotettu työtulovähennys nuorille. Tämä aloite löytyi viime vuonna kokoomuksen vaihtoehtobudjetista, mutta tätä ei toteutettu, kuten ei monia muitakaan pääministerin lupauksia. 

Nyt kysynkin ministeri Satoselta: miten aiotte palauttaa nuorten uskon tulevaisuuteen ja varmistaa sen, että yhä useampi nuori pääsisi kiinni koulutukseen ja työelämään? — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! En halua ottaa kantaa tähän verovähennyskysymykseen, kun se ei kuulu työministerin toimialaan. 

Mutta kyllä tietysti se on äärimmäisen tärkeätä, että meidän nuoret näkevät tulevaisuuden mahdollisuudet. Juuri sen takia on erittäin tärkeää, että näitä työpaikkoja pyritään luomaan ja että me myöskin muutetaan meidän työelämän pelisääntöjä sillä tavalla, että jonkun kannattaa täällä työllistää ja että on hieman helpompaa työllistää kuin tällä hetkellä. Se nimenomaan avaa nuorille niitä mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille, koska totta kai varsinkin niillä nuorilla, joilla on hyvin vähän työkokemusta tai koulutus on melko vähäinen, on kaikkein suurin haaste päästä sinne työelämään, ja juuri heitä auttaa se, jos työtä on hyvin tarjolla. Sen takia on äärimmäisen tärkeätä, että näissä työllistämistoimissa onnistutaan. 

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan nuorten tulevaisuudesta ja sen näkymistä, niin ei voida sivuuttaa ilmasto- ja luontokriisiä. [Juho Eerolan välihuuto] Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Luontopaneelin näkemys on, että tämä ei onnistu ilman, että suojelupinta-alaa lisätään. Helsingin Sanomat uutisoi kuitenkin, että luonnon monimuotoisuusstrategiasta ollaan pudottamassa pinta-alat pois. Se on ennenkuulumaton tieteen ja luonnon vastainen vesitys, jos näin todella tehdään. [Jenna Simulan välihuuto] Kysynkin ministeri Mykkäseltä: Onko näin todella tapahtumassa? Perustuuko se strategia tieteeseen, kuten laki sanoo, ja mitä sanotte nuorille, jos ollaan jättämässä köyhempi Suomen luonto heille perinnöksi? 

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut niin EU:n kuin kansainvälisiin yhteisiin lähtökohtiin mukaan lukien 30 prosentin lavean suojelun pinta-alat. Itse asiassa edes Helsingin Sanomien viittaus keskeneräisiin muistioihin, jotka eivät ole edes työryhmien esitys, ei todennut, etteikö se 30 prosenttia olisi siitä vaan että kuljetaan tätä tavoitetta kohti laatukärjellä, ei pelkästään kiireellä hehtaareita painottaen. 

Oleellista on myös se, että me edetään hallitusohjelman mukaisesti valtion mailla vanhojen luonnontilaisten metsien suojelupäätöksen osalta. Siinä tehdään parhaillaan asiantuntijavalmisteluita, ja hallitus valmistautuu ensi vuonna tekemään päätöksiä. Ja tietysti erittäin tärkeä puoli on se, että kehitetään luonnonarvomarkkinoita, joilla kasvava määrä yksityistä rahoitusta niin ennallistamistoimiin kuin yksityiseen suojeluun saadaan sen lisäksi, että valtio jatkaa metsien suojelun Metso-ohjelmaa yksityismailla vapaaehtoisin toimin ja Helmi-ohjelmaa, jossa ennallistetaan ensi vuonna ihan yhtä monta hehtaaria [Puhemies koputtaa] kuin tänäkin vuonna. 

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan nuorista ja tulevaisuudenuskosta, niin ilmasto- ja ympäristökriisejä ei voi ohittaa. Nuoria huolestuttaa se, miltä tämä maapallo tulevaisuudessa näyttää. Me olemme tottuneet mittaamaan hyvinvointia usein bkt:n kautta, mutta ehkä olisi syytä ottaa huomioon myös se, miten käytämme luonnon resursseja. Kysyn ministeri Mykkäseltä: miten aiotte ottaa huomioon käydyn keskustelun siitä, että myös luontojalanjälkeä pitäisi pystyä alkaa mittaamaan ja huomioimaan se jalanjälki, jonka ihminen luonnolle aiheuttaa? Samaan aikaan tietysti nuoria huolettaa se, että ilmastokriisiin ei aidosti osoiteta niitä toimia, joita tarvittaisiin. Nyt ollaan lähestymässä taas YK:n ilmastokokousta. Pitääkö Suomi aidosti kiinni niistä tavoitteista, joilla pysytään Pariisin ilmastosopimuksessa? Onko todella niin, että Suomi tekee kaikkensa ilmastokriisin pysäyttämiseksi samaan aikaan, kun luontokatoa myös torjutaan? 

Arvoisa puhemies! Kiinnostavaan aiheeseen kysymys. Sinänsä bruttokansantuotetta tarvitaan mittarina, koska siinä on kyse siitä, pystymmekö me rahoittamaan koulut, päiväkodit, sosiaali- ja terveyspalvelut, kuinka paljon ihmiset maksavat veroja — miten Suomi pyörii. Se on bruttokansantuotteeseen sidottu asia, ja sen takia siitä ei päästä eroon. 

Samaan aikaan, totta kai, kansainvälisesti kehitetään mittakaavoja, kuten on hiilelle rakennettu siitä, miten päästään riskiä hallitsemaan ilmastonmuutoksen osalta, mikä on hiilibudjetti, ja näin tehdään myöskin luontokadolle, jossa tämä on toki huomattavasti vaikeampaa, koska ei ole yhtä globaalia luonnon monimuotoisuuden yksikköä, vaan se on alueellinen, paikallinen kysymys. Suomi on tässä eturintamassa, kuten entinen ympäristöministeri hyvin tietää, koska — kiitos myös edellisen hallituksen aikana tehdylle työlle — muutama kuukausi sitten saatoimme antaa yhtenä maailman ensimmäisistä maista ekologisen kompensaation asetuksen, joka itse asiassa luo puitteita sille, miten mitataan ja millä kertoimilla vertaillaan, kun esimerkiksi kompensoidaan investoinnin yhteydessä tapahtuvaa luontohaittaa tekemällä luonnonarvoa nostava [Puhemies koputtaa] ennallistamisteko toisaalla.