Arvoisa puhemies! Ikäväkseni huomaan, kuinka vähän täällä on muita kuin perussuomalaisia. Kokoomuksen edustaja Heinonen on täällä. Ja se on mukavaa, että täällä on muitakin. Viime vuosina me olemme hyvin paljon puhuneet sananvapauden rajoista, siitä, mikä on vihapuhetta, ja siitä, mikä on kivapuhetta, ja nyt kun meillä olisi ollut mahdollisuus siitä keskustella näin yhdessä tässä, eikä aina sitten kinastella tuolla lehtien sivuilla pelkästään, niin harmillisesti nyt täällä kukaan ei ole paikalla — ei edes paheksumassa meitä, kuten yleensä, sekin olisi ollut jo ihan hyvä.
Tässä tuotiin esille hyviä mielipiteitä, enkä lähde niitä kaikkia toistamaan. Edustaja Huhtasaari hyvin rohkeasti on tuonut tämän esityksen. Varmasti tästä tulee keskustelua ja lähdetään siitä liikkeelle, haluavatko edustaja Huhtasaari ja perussuomalaiset nyt poistaa sen, ettei ihmisille saa sanoa aivan mitä tahansa. [Timo Heinonen: Näköjään!] — Ja siitähän ei ole kysymys, edustaja Heinonen. Jos tutustutte tähän lakiehdotukseen, ilmeisesti ette ole tutustunut, kun heti huudahditte sieltä, niin tässähän jää rangaistavaksi edelleen se, jos jotakin ryhmää uhataan rikollisella teolla tai yllytetään sellaiseen.
Lisäksihän rikoslakiin jää edelleen voimaan yksittäisten ihmisten kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja tämäntyyppiset asiat. Tästä poistetaan juuri tämä ongelmatiikka siitä, että ihmiset eivät voi tietää enää, mikä saattaa hänet rikosoikeudelliseen vastuuseen ja mikä ei. Perustuslaissakin on — yksi meidän perustuslain kulmakivistä — rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Rikokseen saa syylliseksi tuomita vain semmoisesta teosta, joka on laissa säädetty rangaistavaksi, ja — tässä edustaja Tavio puhui tarkkarajaisuudesta — sen täytyy olla myös ennakoitava.
Itse istun perustuslakivaliokunnassa, ja me hieromme siellä hyvinkin usein aivan yhtäkin sanaa, ja en minä ainakaan — itsekin juristina ja tuomioistuimessakin istuneena — tästä nyt ihan selkeätä kuvaa saa, niin kuin olemme oikeuskäytännöissä voineet havaita, että mikä on se rikosoikeudellisen vastuun raja milloinkin ja mikä ei.
Edustaja Immonen perussuomalaisista otti minusta hyvin tämän esille, että pitää aina jotenkin konkreettisesti pystyä havaitsemaan eli jos ei ole nopeusrajoituksia tiellä ja pitää arvailla, mikähän se nopeusrajoitus voisi olla, ja pitää katsella vähän maisemia, että kuinkas paljon täällä on ihmisiä ja taloja, niin lopputuloshan on se, että jos ei sitä tiedä, niin tekee niin, että lopettaa koko autolla ajamisen — kun ei voi olla ihan varma, niin parempi, kun minä kävelen jatkossa. Tässä on tarkoitus juuri se, että rangaistavaksi jää nimenomaan esimerkiksi väkivaltaan yllyttäminen.
Mutta jos katsoo esimerkiksi rikoslakia otsikkotasolla — jos katsotte, missä mikäkin on — niin tämä kiihottaminen kansanryhmää vastaan on luvussa ”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”. Jos minulle puhutaan sotarikoksista, minä ymmärrän sen niin, että on tehty jotain sellaista kuin että kymmeniätuhansia ihmisiä on ehkä tapettu, joukkoteloitettu. Ja sama on tässä rikoksissa ihmisyyttä vastaan. Nämähän ovat aivan järkyttäviä, mitä on vuosien varrella nähty kansainvälisesti. Ja tämä on tämmöisen pykälän alla. Ja sitten kun joku hyvinkin mielivaltaisesti tuolla on tuomittu, niin hän on lähes sotarikollinen. Voidaan miettiä sitten, onko tämä ollenkaan oikeasuhtaista. Sitten taas toisaalta, jos minä loukkaan yksittäistä henkilöä, jonka nimen minä mainitsen valheellisella tiedolla, niin se on sitten luvussa ”Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta”, ja minä kuitenkin nimeltä mainitsen jonkun ihmisen, joka voi joutua vaikka koko Suomen valtakunnan haukuttavaksi julkisessa mediassa, jos sattuu semmoisessa asemassa olemaan. Että ei tämä ole ollenkaan oikeasuhtaista. Ja nimenomaan minusta on äärimmäisen tärkeätä, että jokaisen täytyy voida tietää, onko hänen tekonsa sallittu vai kielletty, eikä niin, että hän joutuu sen koneiston kohteeksi, jossa se asia lähestulkoon arvotaan mielivaltaisesti.
Elikkä kannatan edustaja Huhtasaaren tekemää lakialoitetta.