Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi: Yleisperiaatteena tähän itse asiaan on se, että tämä itsehallintolain muutos ja tasoitusperusteen muutos tuntuvat perustelluilta. Kuten näissä perustelupuheenvuoroissa aikaisemmin on kuultu, 25 vuoteen tätä tarkistusta ei ole tehty, ja siinä mielessä se on tarkoituksenmukaista nyt tässä vaiheessa tehdä. Päinvastoin kuin perussuomalaisten ryhmä, joka oli halukas antamaan vuonna 2021 ahvenanmaalaisille negatiivisen lahjan hetkellä, jolloin on kulunut sata vuotta siitä, kun tämä itsehallintolaki astui voimaan kansainvälisenä sopimuksena, niin me muut — ainakin näyttää siltä, että me muut — olemme tässä asiassa toista mieltä ja korostamme tämän Ahvenanmaan itsehallintolain merkitystä sekä suomalaisen yhteiskunnan kannalta että Suomen ja Ahvenanmaan suhteiden kehittämisen kannalta ja ennen kaikkea myöskin tunnistaen sen kansainvälisesti merkittävän saavutuksen, mitä tämä Ahvenanmaan itsehallintolaki tarkoittaa.
On hyvin tärkeää tunnistaa se prosessi, jolla tämä Ahvenanmaan niin sanottu ratkaisu on tehty. Tähänhän liittyy kaksi olennaista kansainvälistä sopimusta.
Ensimmäinen sopimus, iso sopimus, joka määrittelee Ahvenanmaan asemaa kansainvälisenä kriisialueena, oli Krimin sodan jälkeen tehty ratkaisu Ahvenanmaan demilitarisoituneesta vyöhykkeestä. Olen tietoinen, että perussuomalaisten suunnalta, jopa ministeritasolta, on esitetty näkemyksiä siitä, että tätä täytyisi harkita uudelleen. Se on skandaalimainen ehdotus tilanteessa, jossa me olemme tienneet, että tuolla demilitarisoituneen vyöhykkeen asemalla on suuri kansainvälinen esimerkkivaikutus, ja se on ollut erittäin toimiva ja stabilisoinut myöskin Ahvenanmaan aseman tässä Itämeren alueen turvallisuuspoliittisen tilanteen turbulentissa kokonaisuudessa. Se on vuodelta 1856, ja se oli nimenomaan Pariisin rauhansopimuksessa Krimin sodan jälkeen vahvistettu asia. Merkittävä, merkittävä sopimus.
Toinen suuri sopimus oli tietenkin Suomen sisällissodan jälkeinen asetelma. Me hyvin tiedämme, että Suomen sisällissodan aikana Ahvenanmaalla oli niin sanotusti vieraita joukkoja, siellä oli saksalaisia, siellä oli ruotsalaisia joukkoja. Tämä Ahvenanmaan asemahan kriisiytyi hyvin vaikeaksi, koska Ahvenanmaalla järjestettiin kansanäänestys sisällissodan jälkeen, ja 98 prosenttia — jos muistan luvun oikein — ahvenanmaalaisista äänesti Ruotsiin liittymisen puolesta. He kokivat, että ruotsin kieli, ruotsalaisuus on heille, silloisille ahvenanmaalaisille, identifikaation kohde, ja yhteiselo turbulentissa Suomessa — Suomessa oli silloin käynnissä sisällissota — koettiin hankalaksi. Suomen hallitus oli tietenkin tiukka: Ahvenanmaa on osa Suomen aluetta, suomalaista suvereniteettia. Tämä on liioitellusti muotoiltu, mutta oli hyvin lähellä se, että kaksi naapuri-Pohjoismaata olisi ajautunut pahimmillaan jopa aseelliseen konfliktiin, koska siinä olivat sotavoimat kuitenkin liikenteessä monella tavalla.
Tämä Ahvenanmaan itsehallintoratkaisu oli Kansainliiton, joka perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ensimmäinen päätös, kompromissiratkaisu, hienolla tavalla neuvoteltu, jossa tavallaan kirkko pantiin keskelle kylää. Lähtökohta oli mielenkiintoinen: tilanne oli se, että kaikki kiistan osapuolet, niin ruotsalaiset, suomalaiset, jopa ahvenanmaalaiset, kokivat tämän Kansainliiton kompromissiratkaisun huonoksi, mutta loppujen lopuksi se on ollut ideaalitilanne, paras mahdollinen ratkaisu. Ahvenanmaa on lähtenyt kukoistamaan hienolla tavalla tämän itsehallintolain kautta. Suomalaiset ovat myöskin kokeneet ratkaisun upeaksi ja niin myöskin ruotsalaiset. Nyt Pohjoismaiden neuvoston ja pohjoismaisen yhteistyön kautta näkyy se, millä tavalla ahvenanmaalaiset kykenevät kontribuoimaan tähän yhteispohjoismaiseen keskusteluun, ja tätä kautta soisin, että myöskin perussuomalaiset kunnioittaisivat tätä historiallista prosessia, joka tässä on taustalla.
Ahvenanmaan itsehallintomalli, myös tämä demilitarisoitu vyöhykemalli — monet meistä, jotka olemme myöskin kansainvälisissä rauhanneuvotteluissa olleet mukana, olemme olleet tilanteissa, joissa olemme markkinoineet tätä Ahvenanmaan mallia hyvin vaikeisiin konfliktitilanteisiin. Katsokaa, kuinka itsehallinto, autonominen ratkaisu voidaan tehdä niin, että ristiriitatilanteessa voi löytyä malli, joka tyydyttää kaikkien osapuolien tarpeet tietyllä tavalla, kunnioittaen niitä intressejä, jotka siinä ovat, ja silti löytyy ratkaisu niin, että kaikki pystyvät sen kanssa elämään. Tämä Ahvenanmaan itsehallintolainsäädäntö, joka tähän on rakennettu taakse, on harvinaisen hieno esimerkki.
Minä myöskin korostan demilitarisoituneen alueen ratkaisuun liittyviä merkityssisältöjä, ja siinä suhteessa vetoan myöskin perussuomalaisiin: Nähkää tämä kokonaisuus, mistä me puhumme. On hieno asia, että meillä on Ahvenanmaan kaltainen itsehallintoalue Suomessa. Kunnioitamme sitä aidosti, ja he kunnioittavat myöskin sitä, että he ovat suomalaisia tässä kokonaiskontekstissa.