Denna sida använder kakor (cookies). Läs mer om kakor
Nedan ser du närmare vilka kakor vi använder och du kan välja vilka kakor du godkänner. Tryck till slut på Spara och stäng. Vid behov kan du när som helst ändra kakinställningarna. Läs mer om vår kakpolicy.
Söktjänsternas nödvändiga kakor möjliggör användningen av söktjänster och sökresultat. Dessa kakor kan du inte blockera.
Med hjälp av icke-nödvändiga kakor samlar vi besökarstatistik av sidan och analyserar information. Vårt mål är att utveckla sidans kvalitet och innehåll utifrån användarnas perspektiv.
Hoppa till huvudnavigeringen
Direkt till innehållet
Statsrådets skrivelse till riksdagen om kommissionens förslag till ändring av kapitalkravsförordningen vad gäller förlusttäckning för nödlidande exponeringar samt till direktiv om kreditförvaltare, kreditförvärvare och återvinning av säkerhet (täckning för nödlidande exponeringar och sekundärmarknad) (U 27/2018 rd): Ärendet har lämnats till ekonomiutskottet för utlåtande. Utlåtandet ska ges till stora utskottet.
Utskottet har hört
Utskottet har fått ett skriftligt yttrande av
Se dokument: Eutori EU/2018/0796, EU/2018/0803, EU-dokument COM(2018) 134 final, COM(2018) 135 final.
Se dokument U 27/2018 rd.
Se det finska dokumentet (TaVL 32/2018 vp).
Ekonomiutskottet meddelar,
I den avgörande behandlingen deltog
Sekreterare var
Ensimmäinen sääntelykokonaisuus on asetusmuutosehdotus, jossa esitetään niin sanotun prudential backstop -mekanismin käyttöönottoa. Muutettavaksi ehdotetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013 luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta. Ehdotetussa asetusmuutoksessa säädetään vakavaraisuutta turvaavasta varautumisjärjestelystä, jolla on tarkoitus estää se, että järjestämättömiä lainoja ja niitä vastaavia muita järjestämättömiä vastuita kertyy tulevaisuudessa liikaa ilman, että pankkien taseissa on riittävästi varoja tappioiden kattamiseen.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää valtioneuvoston tavoin järjestämättömien lainojen vähentämistä merkittävänä tavoitteena Euroopan unionin tasolla. Ongelma ei kuitenkaan ole yhtäläinen kaikissa jäsenmaissa, vaan keskittyy tiettyihin yksittäisiin jäsenmaihin. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että komission tulee tunnustaa tämä tosiasia ja pyrkiä täsmätoimiin, joilla pystytään tehokkaasti puuttumaan nimenomaisesti niiden maiden ja pankkien toimintaan, joiden kohdalla järjestämättömät luotot muodostavat erityisen merkittävän riskin. Sen sijaan niiden pankkien ja niiden jäsenmaiden pankkisektorien, joissa pankkijärjestelmän vakavaraisuus on tälläkin hetkellä riittävällä tasolla, pankkijärjestelmän toimintaa ei tule haitata lisäämällä sellaista sääntelyä, joka lisää pankkisektorin kustannuksia tai hankaloittaa pankkien toimintaa ilman vastaavaa hyötyä.
Keskeistä on myös se, että esitettyä menettelyä sovelletaan riittävien luottotappiovarausten kirjaamisen edellyttämisen osalta vain 14.3.2018 alkaen myönnettyihin luottoihin. Merkittävä osa järjestämättömiin luottoihin liittyvästä riskistä liittyy tätä vanhempiin luottoihin, jotka jäävät menettelyn ulkopuolelle. Komission tulee kiinnittää huomiota siihen, kuinka kyseistä päivämäärää aikaisemmin myönnettyihin luottoihin liittyvistä luottotappioriskeistä saadaan pankkien taseisiin totuudenmukaiset luottotappioiden riskiä kuvaavat varauskirjaukset.
Vakuuden tehokkaampaa tuomioistuinten ulkopuolista täytäntöönpanoa koskien perussuomalaisten valiokuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota asuntovelallisten asemaan. Suomen tulee jatkokäsittelyssä pyrkiä varmistamaan, ettei velallisen pääasiallisena asuntona käytetyn asunnon suoja heikkene eikä tuomioistuimen ulkopuolista täytäntöönpanomenettelyä voida soveltaa tällaiseen asuntoon, kuten direktiiviehdotuksen mukaan uhkaa käydä.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että vakuuksien täytäntöönpanoon kohdistuvien muutosten osalta ehdotus puuttuu tarpeettoman laajasti jäsenvaltioiden voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Sääntelyn tulisi ainoastaan pyrkiä varmistamaan vakuuksiin kohdistuvan täytäntöönpanon tehokkuus, ja komission tulisi jättää yksityiskohdat kansallisten lainsäätäjien vastuulle.
Edellä olevan perusteella esitän,