Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia edustaja Mäkipäälle erinomaisesta lakiesityksen esittelystä.
Pidän tätä esitystä erittäin positiivisena ja myös normienpurun kannalta. Tässähän nyt todetaan, että jatkossa tällaisen ampumakelvottomaksi tehdyn deaktivoidun aseen esittäminen olisi mahdollista myös muulle kuin sille kotikunnan omalle poliisilaitokselle, ja tällä tavalla joustavoitetaan ja tehostetaan näitä menettelyitä. Esityksellä ei ole näitä taloudellisia vaikutuksia — itse asiassa tämä lukee hyvin selvästi tässä — mutta sen sijaan tässä direktiivissä, mistä edustaja Mäkipääkin kysyi, vaaditaan se, että ase todella on tehty toimintakelvottomaksi. Meillä on tällä hetkellä tässä maassa deaktivoituja aseita, jotka voidaan muuttaa hyvinkin yksinkertaisesti ampumakelpoisiksi, ja nyt tällä direktiivillä sitten puututaan siihen, että ne aseet aidosti ovat sitten sellaisia, että niitä ei kyetä enää ampumaharrastuksessa hyödyntämään.
Nostan tässä myös esille edustaja Mäkipäänkin mainitseman EU:n ampuma-asedirektiivin, joka on herättänyt meillä paljon keskustelua tässä maassa. On tietysti selvää, että on syytä olla huolissaan suomalaisten reserviläisten, ampumaharrastajien sekä metsästäjien puolesta, mutta ilokseni olen huomannut, että olemme saaneet myös ystäviä muista EU-maista ja tämä asedirektiivi ei varmastikaan sellaisenaan ole nyt etenemässä läpi vaan useat maat ovat esittämässä siihen sitten varaumia. Suomi on toiminut tässä näkemykseni mukaan erinomaisesti, siitä kiitos asiasta neuvotelleille ministereille.
Metsästys- ja ampumaurheilu sekä reserviläistoiminta ovat meillä perinteistä harrastamista, ja myös tähän ampuma-aselainsäädäntöön tätä tulee peilata tämän normien purkamisen kautta. Meillä on nykyisellään aselait, jotka ovat äärimmäisen tiukkoja. Meillä säädellään tiukasti tätä harrastustoimintaa, ja näen, että siinä voitaisiin jollakin tavalla myös keventää. Ei nimittäin ole mitään järkeä siinä, että sellainen henkilö, jolla on jo omistuksessaan useita ampuma-aseita, erityyppisiä ampuma-aseita, joutuu käymään läpi sen täsmälleen saman prosessin joka kerta, kun hän käy hakemassa uuden luvan ampuma-aseen hankkimiseksi. Olisi varmasti paikallaan pohtia, voitaisiinko meillä siirtyä tällaiseen ampuma-asekorttiin, jossa kerran selvitettäisiin erittäin perusteellisesti henkilön edellytykset omistaa ja hallinnoida ampuma-asetta, ja mikäli todetaan, että hän on kelpoinen näitä aseita hallussa pitämään, hänelle voitaisiin myöntää oikeus esimerkiksi 10 tai 15 ampuma-aseen hallinnointiin sitten yhdellä kortilla. Totta kai nämä aseet sitten rekisteröitäisiin myös poliisille.
Meillä vaaditaan ampuma-aseharrastajilta paljon ja viime vuosina esimerkiksi käsiasetta hankkiessa on vaadittu turvallisen ampujan kurssin suorittamista, mutta jollakin tavalla tässä on menty jo kohtuuttomuuksiin saakka. Olen itse esimerkiksi taustaltani evp-upseeri, ja minulla on oikeus ampua ja ammuttaa kaikilla Suomen jalkaväen aseilla pistoolista panssarintorjuntaohjukseen, mutta tästäkin huolimatta, kun edellisen kerran revolverille hain hankkimislupaa, minulle sanottiin, että muuten voitaisiin helposti myöntää mutta teillä ei ole tätä turvallisen ampujan kurssia suoritettuna, jolloin kyllä sitten onneksi kysyin, että mitä olisi ylikomisario mieltä, riittäisikö turvallisen ampujan kurssiksi se, että todella on oikeus ampua ja ammuttaa kaikilla tällaisilla aseilla, ja onneksi se minun tapauksessani sitten riitti.
Mutta normien purkamisen kautta turvalliseen ampuma-ase- ja metsästysharrastukseen, ja myös kiitokset vielä tästä lakiesityksestä, joka osaltaan keventää ampuma-aseisiin kohdistuvaa byrokratiaa.