Arvoisa rouva puhemies! Tämä on tämän hallituskauden ensimmäinen kyselytunti, ja haluan toivottaa uudelle hallitukselle viisautta ja oikeudenmukaisuutta. 

Arvoisa puhemies! Tuhannet pienten lasten vanhemmat, varhaiskasvatuksen ammattilaiset marssivat eilen Eduskuntatalon ohi. Heillä oli huoli hallituksen lapsiin kohdistamista leikkauksista, heillä oli huoli leikkauspaketin oikeudenmukaisuudesta. Hallituksen leikkauslista on pitkä, koska hyvätuloiset on rajattu näiden taloustalkoiden ulkopuolelle. Kysyn pääministerin sijaiselta, ministeri Soinilta: Viime lauantaina totesitte Helsingin Sanomissa, että pääomaverotusta voidaan tarkistaa. Oletteko vielä samaa mieltä? 

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Hallitusohjelma, strateginen hallitusohjelma, on tietysti se, mihinkä on sitouduttu. On kuitenkin täysin selvää, että jos tilanteet muuttuvat ja hallituspuolueet niin yhdessä päättävät, niin silloin pystytään liikkumaan myös verotuksen keinoin. Tässä taloudellisessa tilanteessa on itsestäänselvää ja tärkeää, että taakkaa jaetaan eri väestöryhmien kesken. Hallitus tulee arvioimaan talouden kokonaisuutta syksyn budjettiriihessä, ja silloin selviää tämäkin kanta. Lähtökohta on tietenkin se, että se, mitä hallitus on yhdessä sopinut, pitää. 

Arvoisa rouva puhemies! Asia on tärkeä, sillä esimerkiksi pääomaverotusta tarkastamalla SDP:n vaihtoehdon mukaan voitaisiin kerätä jopa 100 miljoonaa euroa lisää valtion kassaan, millä voitaisiin perua moni näistä kipeistä leikkauksista ja säästöistä, jotka kohdistuvat lapsiin ja joita vastaan ihmiset, tuhannet ihmiset, eilen kaduilla marssivat. Nyt kun pääministeri on aiemmin tässä salissa myöntänyt, että nämä taloustalkoot eivät koske hyväosaisia, kun arkkipiispa Mäkinen on vedonnut teihin, että ottaisitte verotuksen kautta myös hyväosaiset mukaan, tänne eduskuntaan meille tulvii pienten lasten vanhempien, lähihoitajien, varhaiskasvatuksen ammattilaisten viestejä, joissa he vetoavat hallitukseen, että tarkistakaa päätöksiänne, tehkää niistä oikeudenmukaisempia. Nyt kun totesitte, että tätä asiaa voidaan arvioida, niin aiotteko ottaa tämän esille ja mikä on koko hallituksen kanta? 

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on linjannut selkeästi, että kokonaisveroaste ei saa nousta. Tästä linjauksesta hallitus pitää kiinni, ja sitten budjettiriihessä yhdessä voidaan sopia, että jos jotain korotetaan, niin sitten vastaavasti on jotain myöskin laskettava. 

Sitten tietenkin budjetti on kokonaisuus. Mainitsitte tuossa, että tässä ei ole hyväosaisia koskevia asioita. Sekä raippaveroa että solidaarisuusveroa jatketaan, ja se pitää... (Riitta Myller: No sehän olisi puuttunut! — Hälinää — Puhemies koputtaa) — Niin, arvoisa puhemies, ilmoitin vain, mitä hallitus on tehnyt. Ja hallitus on tehnyt päätöksen strategisessa ohjelmassaan, että raippavero pysyy — se rokottaa suurituloisia eläkeläisiä — ja solidaarisuusvero pysyy — se rokottaa suurituloisia. Tietysti, jos näissä halutaan sitten vetää eri linjaa, niin sen tulorajan puitteissa sitten on välystä siinä, mikä se on, mutta solidaarisuusvero (Puhemies koputtaa) ilman muuta pysyy. 

Ja sitten tietysti, mitä näihin muihin leikkauksiin ja...  

...epäkohtiin tulee, niin totta kai niitä tarkastellaan. Se on budjettiriihi, joka ne (Puhemies koputtaa) päätökset sitten lopullisesti tekee. 

Arvoisa rouva puhemies! Lapsilla on vain yksi lapsuus. Näin minulle sanottiin eilen, kun olin mukana Vain kaksi kättä -tapahtumassa. Liian suuret ryhmäkoot lisäävät stressiä päivähoidossa työskentelevien mutta myös lasten arjessa. Sosiaalisten taitojen oppiminen ja turvallisuudentunteen saaminen vaikeutuvat liian isoissa ryhmissä.  

Hallitus suunnittelee nyt tehotarhausta varhaiskasvatuksen sijaan. Aikuiset, erityisesti rikkaat aikuiset, ovat mukana säästötalkoissa vapaaehtoisesti, mutta lapset otetaan mukaan säästöihin pakolla. 

Arvoisa kasvatus- ja opetusministeri, teidän hallituksenne tekee nyt arvovalinnan. Onko todella niin, että tässä ajassa säästöt on järkevä tehdä lapsilta, eikä niin, että nyt panostettaisiin lapsiin ja tehtäisiin sitä kautta säästöjä tulevaisuudessa? 

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki tässä salissa ja myöskin kotikatsomoissa tiedämme, että Suomi on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, säästöjä on välttämätöntä tehdä ja ne kohdistuvat kaikkien suomalaisten arkeen. Ymmärrän tämän oikein hyvin myöskin pienen lapsen äitinä: minulla on kaksivuotias oma lapsi, ja sitä kautta olen jokapäiväisesti tekemisissä kunnallisen varhaiskasvatuksen kanssa. Ymmärrän erittäin hyvin sen huolen ja ne kysymysmerkit, mitä meidän lapsiperheissämme tällä hetkellä on ilmassa.  

Mutta haluan muistuttaa myöskin siitä, että erilaisissa mittauksissa, OECD-vertailuissa, suomalainen varhaiskasvatus on laadultaan erittäin hyvää. Olemme kärkimaita siinä, (Touko Aalto: Kuinka pitkään?) ja myöskin tulevaisuudessa olemme sitä.  

Uusi varhaiskasvatuslaki tulee voimaan 1.8., ja se vahvistaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Siinä oleellista on se, että se on muutakin kuin päivähoitoa: (Puhemies koputtaa) se on varhaiskasvatusta, jolla on pedagogisia tavoitteita, (Puhemies koputtaa) se tukee...  

...vanhempien kasvatustyötä ja on laadultaan aivan erinomaista. 

Arvoisa puhemies! Tässä opetusministeri toi esille näitä varhaiskasvatuksen säästöjä, ja on selvää, että hallitus on tehnyt todella isot leikkaukset varhaiskasvatukseen.  

Viime eduskunta hyväksyi varhaiskasvatuslain uudistuksen ensimmäisen osan, ja seuraavassa osassa piti juuri parantaa lastentarhanopettajien ja päivähoidon laatua ja mitoituksia, ja nyt te olette menossa toiseen suuntaan: olette kasvattamassa ryhmäkokoja vastoin kaikkien asiantuntijoiden suosituksia. Näyttää siltä, että hallitusneuvotteluissa ihannoitiin tällaista päätöksentekotapaa, että vatulointikoriin siirrettiin asioita kolmen miehen — jotka eivät tienneet, mitä he olivat päättämässä — päätettäväksi, niin että tämmöinen hutiloinnin ihannointi tuli asioihin perehtymisen sijalle.  

Oletteko te todella sitä mieltä, että nämä päätökset koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikkaamisesta ovat sellaisia, jotka ovat Suomen tulevaisuuden etu? Meidän lapsiltamme leikkaaminen heikentää meidän koulutuslupaustamme (Puhemies koputtaa) ja jokaisen nuoren tasa-arvoa. Oletteko valmiita tekemään lapsivaikutusten arvioinnin näihin päätöksiin ja korjaamaan niitä siltä pohjalta? YK:n Lapsen oikeuksien sopimus (Puhemies koputtaa) edellyttää tällaista toimintaa. 

Arvoisa puhemies! Edellisessä vastauksessa kerroin niitä syitä, minkä takia olemme tilanteessa, jossa kaikkialta leikataan. Olemme eläneet pitkään sellaisessa tilanteessa, jossa meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on kasvanut ja jossa myös kustannukset ovat nousseet huimasti. Ja nyt, kun taloudessa on heikko suhdanne ja sen lisäksi meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme eletään teollista rakennemuutosta ja on myöskin julkisen talouden kestävyysvaje ja uudistusten suuri tarve, olemme tilanteessa, jossa meidän on pakko tehdä myöskin sellaisia päätöksiä, joita kukaan tässä salissa eikä tässä hallituksessa olisi halunnut tehdä. 

Siitä syystä seistä tässä puolustamassa näitä leikkauksia on kova paikka koko tälle hallitukselle (Vasemmalta: Miksi te teette näitä sitten?). Mutta tehtävä on, tekemättä ei voi jättää, niin kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on sanonut, ja totean vielä sen, että meidän päiväkodeissamme työskentelee erittäin hyviä, loistavia varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jotka tekevät työtä sitoutuneesti, haluten tehdä sitä kasvatustehtävää yhdessä perheiden kanssa. Ja me haluamme hallituksena (Puhemies: Aika, ministeri!) näistä kipeistä päätöksistä huolimatta antaa kaiken tuen heidän tärkeälle työlleen. 

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä on kysymys arvovalinnoista, arvoista, mistä me säästämme ja mistä me leikkaamme. Hallitusohjelmassa esitetyt säästöt kohdentuvat epäoikeudenmukaisesti, kuten pääministerikin täällä salissa totesi, kun hallitusohjelmaa käsiteltiin. Lapset ovat joutuneet hallituksen säästöjen kohteeksi nyt kohtuuttomasti. 

Arvoisa ministeri, koko hallitusohjelmassa ei puhuta varhaiskasvatuksesta opetus- ja kulttuuriministeriön kohdalla lainkaan. Ainoat kirjaukset näkyvät leikkauslistoissa. Viime kaudella alkoi varhaiskasvatuslain uudistus, johon liitettiin ehdottomasti lausumalla toinen vaihe. Nyt näyttää siltä, että tämä varhaiskasvatuslain uudistus vesittyy kokonaan, jos tätä toista vaihetta ei tule. Se romuttuu joka tapauksessa, koska lain tavoitteet, pedagogian lisääminen, lasten osallisuuden lisääminen ja heille jokaiselle oman varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kanssa, (Puhemies koputtaa) pohjautuvat siihen, että ryhmäkoot säädetään kiinteiksi ja pieniksi. Missä viipyy tämä varhaiskasvatuslain toinen vaihe? Onko sitä tulossa, arvoisa ministeri? 

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä on tulossa. Varhaiskasvatuslain toinen vaihe tehdään. Tällä hetkellä käymme parhaillaan läpi lausuntopalautetta, jota muuten tuli huimasti. Näitä yksityiskohtia katsomme ja teemme ja valmistelemme hyvää lainsäädäntöä. Tässähän on käynnissä suuri varhaiskasvatuksellinen uudistus sitä kautta, että varhaiskasvatus ymmärretään muunakin kuin vain lapsen päivähoitona, muunakin kuin vain silleen, että me säilömme lapset päiväksi jonnekin, jotta vanhemmat voivat käydä töissä, tai muuten vaan. Kyse on varhaiskasvatuksesta eli siitä, että sillä on myös pedagoginen, kasvatuksellinen, sisältö, joka tukee meidän pitkää koulutusjatkumoamme (Puhemies koputtaa) ja valmistaa meidän lapsia lähtökohdista riippumatta sinne koulutaipaleelle. Myöskin pystytään havaitsemaan hyvän varhaiskasvatuksen turvin esimerkiksi oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuushäiriöitä, sosiaalisia ongelmia jo varhaisemmassa vaiheessa. Myöskin sen jälkeen, että joudumme subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamaan, kaikilla lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen (Puhemies: Aika on täynnä!) uuden, 1.8. astuvan lain myötä. 

Arvoisa rouva puhemies! Aika paljon on puhuttu viime aikoina siitä, että tämä talouden tilanne on todella heikko. Yksi tärkeä kysymys on siitä, miten me saamme tämän talouden ja työllisyyden siihen asteeseen, että meillä on taas varaa lisätä myöskin hyvinvointiyhteiskunnan niitä kuluja ja niitä mahtavia tuotteita, mitä siellä on, ja palveluita. 

Sen takia kysynkin, kun meillä tällä hetkellä on vaikka marginaaliveroprosentti noin 8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin, eikö meidän pitäisi nyt luoda vakautta myöskin tämän verotuksen kanssa, laaja, matala, kannustava veropohja. Luodaan työtä. Me saamme luotua sitä koulutuspuolta sitten ja sinne lisää rahoitusta. Kysynkin ministeri Soinilta: eikö nyt olisi aika tällaisen pitkäjänteisen, kannustavan, työllistävän politiikan ja selkeiden viestien, että nyt kannattaa Suomeen luoda työtä? 

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Jaskari on oikeassa, kuten hänen tapansakin on olla. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Taloudellinen toimeliaisuus ja kannattava työnteko on avain siihen, että me voimme hoitaa koulut, vanhainkodit, lapset, vammaiset, monin tavoin julkisesta tuesta riippuvaiset henkilöt. Meillä on tässä maassa työnantajapula. Meillä ei ole työvoimapula. Meillä on työnantajapula. Meillä on pula niistä ihmisistä, jotka uskaltavat ottaa riskiä, uskaltavat satsata, ottaa toisia töihin ja ottaa siitä vastuun. Meidän täytyy ymmärtää, että menestyminen, vain kannattavat yritykset voivat tuottaa työpaikkoja, ja meidän täytyy rohkaista ihmisiä tähän riskinottoon. Tätä kautta me saamme lisää verotuloja ja sitten voimme tehdä hyvinvointia. Tähän hallituksella on paljon tavoitteita. (Puhemies koputtaa) Muun muassa yrittäjävähennyksen kannustaminen 5 prosentilla on yksi tapa saada lisää työtä Suomeen. 

Arvoisa puhemies! Pitää ensiksi kysyä pääministerin sijaiselta: Puhuitte ihan hyvin siitä, että meillä on työnantajapula ja sitä kautta myös sitten vaje työpaikoista. Te totesitte, arvoisa ministeri Soini, että näin on. Miten teidän mielestänne tämä teidän ajatuksenne siitä, että nostetaan pääomaverotusta, palvelisi tätä tarkoitusta? Ainakin oma ymmärrykseni on se, että sitä kautta heikennetään halua investoida Suomeen, heikennetään halua sijoittaa sitä pääomaa tänne kotimaahan. Voisitteko tarkentaa, ministeri Soini?  

Sitten pitää vielä kysyä myös ministeri Grahn-Laasoselta: Muistatte varmaan, että viime vaalikaudella selvitettiin, onko taloudellisesti järkevää rajata subjektiivista päivähoitoa. Silloin todettiin valtiovarainministeriön toimesta, että se ei ole kannattavaa kansantaloudellisesti. Voisitteko nyt kertoa meille edustajille, miten tämä teidän uusi leikkauksenne sitten toimii taloudellisesti niin järkevästi, että se oikeasti palvelee meidän yhteiskuntaamme, puhumattakaan siitä, miten paljon haittaa se aiheuttaa meidän varhaiskasvatuksellemme? 

Arvoisa rouva puhemies! Veroahan maksetaan vasta sitten, kun tulee tulosta ja voittoa, ja näin pitää ollakin. Minä todella kannustan tässä maassa siihen, että tulee parempia yrityksiä, tulee voittoa, jota voidaan sitten verottaa. Mitä pääomaveroon tulee, niin hallitus on ilmoittanut, että kokonaisveroaste ei nouse. Jos jostain nostetaan, niin jostain vastaavasti lasketaan. Tämä asia sitten mahdollisesti käsitellään budjettiriihessä, mutta se edellyttää sitä, että hallitus on asiasta yksimielinen. Ei sitä päätöstä yksikään ministeri tai muutamakaan voi tehdä, vaan se on sitten hallituksen yhteinen päätös.  

Arvoisa puhemies! Haluan vielä edustaja Haglundille todeta sen, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksesta huolimatta jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen myös tulevaisuudessa, ja itse asiassa toivoisinkin, että saisimme varhaiskasvatuksen piiriin sellaisia ryhmiä, jotka siitä kaikkein eniten hyötyvät, muun muassa esimerkiksi maahanmuuttajaryhmiä nykyistä enemmän.  

Taloudelliset vaikutukset ja säästötavoitteiden toteutuminen tullaan totta kai tässä lainvalmistelun yhteydessä huolellisesti selvittämään. Meillä on vasta tämän hallituksen toimintasuunnitelman valmistelu alkanut, ja myöskin tämän lain valmistelu on vasta ihan alkuvaiheessa, joten varmasti voimme näihin taloudellisiin vaikutuksiinkin palata vielä myöhemmin moneen kertaan.  

Rouva puhemies! Ymmärrän tietenkin lastentarhanopettajien huolta kasvavasta työtaakasta. Uskon, että me kaikki salissa sen ymmärrämme. Haluaisin kuitenkin kiinnittää salin huomiota siihen, että nythän on kysymys myös normien väljentämisestä. Kukaanhan ei velvoita kuntia ottamaan käyttöön tuota lukua 1:8 vaan siellä voidaan mennä 1:7:llä tai pienemmälläkin normilla. Elikkä normien väljentämisestä on kysymys, ja se lienee syytä ottaa huomioon. Ymmärrän totta kai myös huolta tästä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, semminkin, että 90 prosenttia Suomen kansasta näytti kannattavan sen rajaamista tuoreessa kyselyssä, mutta silti siihen liittyy erityisesti naisten työmarkkina-aseman kannalta haastavia tilanteita.  

Kysymykseni ministerille on, kun viime vaalikaudella vatuloitiin aika voimakkaasti tuon toisen vaiheen kanssa ja nämä pätevyydet olivat erityisesti siellä esillä: mitä olette mieltä, voidaanko tuossa toisessa vaiheessa tuoda nyt erinomaista työtä tekevien lastenhoitajien tilalle, kun he siirtyvät eläkkeelle, lastentarhanopettajia, jolloin voisimme vahvistaa meidän erittäin laadukasta varhaiskasvatustamme entisestään?  

Arvoisa puhemies! Viime kaudella tosiaan valmisteltiin tätä varhaiskasvatuslakia, ja ehkä ongelmana olikin siinä se, että se valmistelu ajoittui sinne vaalikauden aika loppupuolelle ja sitä ei silloin ehditty tehdä valmiiksi. Varmasti, jos olisi aikaisemmin päästy vauhtiin, niin voitaisiin olla jo pidemmälläkin, mutta onneksi tämä hallitus voi tämän korjata ja tuoda sen varhaiskasvatuslain toisen vaiheen myöskin tänne eduskuntaan niin pian kuin mahdollista.  

Sitten vielä tähän edustaja Puumalan aiheelliseen kysymykseen haluaisin todeta sen, että tosiaan erilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että ryhmäkokojakin suurempi merkitys on niillä ammattilaisilla, jotka tekevät sitä työtä, antavat sitä varhaiskasvatusta siellä meidän päiväkodeissamme. Sillä ammattitaidolla, sen kehittämisellä on iso merkitys siihen, miten meidän varhaiskasvatuksen tavoitteet tulevaisuudessa toteutuvat. Sitä kautta on tärkeätä, että meillä jatkossakin varhaiskasvatusta antavat mahdollisimman hyvin koulutetut ammattilaiset niin kuin tänä päivänäkin jo onneksi valtaosassa päiväkodeista.  

Arvoisa rouva puhemies! Nyt tilanne on siis se, että pääministeri on aiemmin tässä salissa myöntänyt, että nämä teidän hallituksenne talkoot eivät kosketa hyväosaisia. (Eduskunnasta: Ei ole näin! — Välihuutoja) — Viime viikolla tiedonantokeskustelussa näin pääministeri täällä totesi. — Ja nyt pääministerin sijainen, ministeri Soini, eduskunnan edessä ilmoitti, että hallitus on valmis tarkistamaan verolinjauksia. Hallitus on valmis muuttamaan tehtyjä päätöksiä. Minusta tämä on hyvä asia. Mutta kun sanoitte, että tämä on nollasummapeliä verotuksen osalta, niin mikä teidän viestinne on nyt niille ihmisille, jotka eilen marssivat eduskuntatalon ohi: lastentarhanopettajille, hoitajille, pienten lasten vanhemmille? Ettekö ole valmiita perumaan niitä lapsiin kohdistuvia leikkauksia, joista he esittivät eilen huolen? Moni tällä hetkellä katsoo kotikatsomoissaan. Kysyn: oletteko valmiit tarkistamaan päätöksiä tältä osin? 

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on linjannut, että kokonaisveroaste ei nouse. Tämä on hallituksen linjaus, ja tästä pidetään tietenkin kiinni. Siihen, mitä hallitus voi tämän linjauksen sisällä tehdä, hallituksella on tietysti, luonnollisesti mahdollisuus, ja näin voi tapahtua. Sitten, kun te sanotte, että lapsiperheet kärsivät: osa lapsiperheistä kärsii, mutta haluan sanoa, että tämä hallitus kumosi edellisen hallituksen linjauksen siitä, että kotihoidon tukea leikataan ja että kotihoidon tukea määritellään perheen ulkopuolelta. Tämä on hyvä päätös. Kyllä kotihoidon tuenkin piirissä asuu iso määrä lapsia, ja nyt yhteiskunta ei puutu tähän asiaan. 

Ja, arvoisa puhemies, lapsilisiin ei ole koskettu.