Arvoisa herra puhemies! Jo aiemmassa keskustelussa on tullut selville se, että me kaikki haluamme auttaa niitä 10 000:ta ukrainalaista, jotka ovat jo saapuneet Suomeen. Sisäministeriön tuoreimman arvion mukaan tämän vuoden aikana voi saapua 40 000 tai jopa 80 000 pakolaista. 

Mehän olemme Euroopan unionissa yksituumaisesti linjanneet sen, että nämä ihmiset saavat tilapäiseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan. Tämä oleskelulupaprosessi on aivan kestämättömän pitkä. Se kestää useita viikkoja, ja siitä syystä ukrainalaiset ihmiset eivät voi tehdä töitä, vaikka heille on töitä olemassa. 

Suomen pitäisi olla mahdollisimman hyvä koti sotaa pakeneville ukrainalaisille, ja meidän pitäisi pystyä tarjoamaan heille mahdollisuudet normaaliin elämään: aikuisille töitä ja lapsille koulua. Miten hallitus aikoo parantaa sotaa pakenevien ukrainalaisten oleskelulupaprosessia, jotta se työnteko mahdollistuu? 

Arvoisa puhemies! Tämä on todella tärkeä kysymys, ja me teemme työtä sen eteen, että nämä prosessit saadaan entistä sujuvammiksi. Silloin kun ensimmäiset ukrainalaiset pakolaiset tulivat tänne, niin monet heistä tulivat biometrisellä passilla ilman viisumia, kuten he ovat oikeutettuja, eivätkä he ilmoittautuneet missään emmekä edes tienneet, että he ovat tänne tulleet. Me olemme kehottaneet kaikkia rekisteröitymään, jotta he saisivat tämän tilapäisen suojelun statuksen. Sitä kautta heillä on oikeus työntekoon, sitä kautta lapsilla on oikeus kouluun, heillä on oikeus terveydenhoitoon ja majoitukseen. Meillä oli haasteita myös sen prosessin kanssa jossain vaiheessa, sen rekisteröinnin kanssa, ja tätä me olemme koko aika halunneet parantaa ja nopeuttaa. Tällä hetkellä tuo prosessi kestää noin kaksi viikkoa. Me olemme lisäämässä sinne nyt resursseja, jotta se nopeutuu, ja varmistamassa sen, että riittää, että sen rekisteröinnin jälkeen saadaan päätös siitä luvasta. [Puhemies koputtaa] Ei tarvitse esimerkiksi odottaa tämmöistä muovikorttia, että sen jälkeen vasta saisi töitä hakea. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Ja kiitos ministerille, että todella olette nopeuttamassa sitä prosessia, tai ainakin näin tulkitsin. 

Tämä sota on aivan varmasti vaikuttanut lapsiin aivan järkyttävällä tavalla. Mehän emme pysty edes oikeastaan kuvittelemaankaan sitä, joten olisi erittäin tärkeää, että nämä pakolaisina tulleet lapset pääsisivät varhaiskasvatukseen ja kouluun, jossa heillä olisi turvallinen ympäristö. 

Tällä hetkellä Suomen kunnissa on hyvin paljon erilaisia käytänteitä ja erilaisia valmiuksia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksen järjestämiseen ja oppilaiden tukemiseen. Omasta kotikunnastani löytyy ukrainalaistaustainen opettaja, joka on saanut nämä lapset nyt opetukseensa, ja joissakin kunnissa käytetään etäopetusta. Haluankin tiedustella hallitukselta: miten te meinaatte varmistaa sen, että Suomen kunnissa on yhtenäiset käytänteet, jotta lapset pääsevät kouluun ja jotta lapset pääsevät ennen kaikkea varhaiskasvatuksen piiriin? 

Arvoisa puhemies! Suomen lainsäädäntö on perusopetuksen osalta hyvin selkeä. Kaikilla Suomessa olevilla lapsilla on oikeus käydä koulua, ja aivan kuten kysyjä toteaa, se on myöskin äärimmäisen tärkeää lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Kunnat voivat järjestää — ja suurin osa kunnista järjestää — valmistavaa opetusta niille oppilaille, joilla ei ole riittävästi suomen tai ruotsin kielen taitoa, jotta he voisivat aloittaa suoraan omassa luokassaan. Minun mielestäni tämän valmistavan opetuksen hyvä puoli on se, että se ei ole kovin tarkkaan sisällöllisesti säädeltyä, vaan siinä voidaan tehdä yksilöllinen suunnitelma kullekin oppijalle, ja siinä on mahdollista esimerkiksi hyödyntää ukrainankielistä opetusta ynnä muuta. Minun mielestäni se on tässä tilanteessa vahvuus, koska meillä on hyvin monenlaisista taustoista tulevia oppilaita, jotka osallistuvat tähän valmistavaan opetukseen. 

Varhaiskasvatuksen osalta lainsäädäntö ei ole yhtä selkeä, mutta olen tehnyt esityksen hallitukselle siitä, että ripeästi tehtäisiin päätös siitä, että kunnille korvataan [Puhemies koputtaa] kaikki kustannukset, jotka syntyvät varhaiskasvatuksen järjestämisestä, ja tehtäisiin väliaikainen lakimuutos, jolla myöskin sitten selvästi todettaisiin lainsäädännössä, että tämä oikeus on. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Oikein hyvä! — Jukka Gustafsson: Kyllä hallitus toimii!] 

Arvoisa puhemies! Ukrainalaisilla Suomeen pakenevilla on keskimäärin selvästi paremmat edellytykset kielitaidon, koulutuksen ja yhteiskunnan käytäntöjen kautta aktivoitua suomalaisessa yhteiskunnassa kuin aikaisemmilla turvapaikanhakijaryhmillä. Kokoomuksen mielestä meidän pitää käyttää tämä momentum heidän hyväkseen ja samalla suomalaisen yhteiskunnan kotouttamiskyvyn hyväksi. Me emme saa laitostaa ja passivoida. Silloin me onnistumme latistamaan tästäkin sitkeästä joukosta liian suuren osan. Ensimmäinen edellytys on tietysti se, että paperityöt tehdään nopeasti — no siitä tässä jo kuulimme ministerin vakuutteluita — tarvitsemme nopeata ohjaamista työharjoitteluihin, opintoihin, työllistämiseen. Kysynkin nyt ministeriltä: kun kerroitte, että on nyt keskusteltu kaupunkien kanssa, niin eikö tämä kotikuntaoikeus kannattaisi selkeästi antaa, kun todellisuudessa työllistämisammattilaiset [Puhemies koputtaa] on siirretty työllistämisen kuntakokeilussa kaupunkien hallinnoille? Ei siellä TE-toimistoissa ole niitä käsiä, [Puhemies: Kiitoksia, aika!] joiden pitäisi hoitaa. 

Arvoisa puhemies! Olemme hallituksessa käyneet paljon keskustelua siitä, miten varmistamme, että nyt Ukrainasta tulevat pääsisivät nopeasti palveluiden piiriin, pääsisivät nopeasti töihin, pääsisivät kouluun, varhaiskasvatukseen — pääsisivät tänne rakentamaan elämäänsä. Samanaikaisesti me tiedämme, että hyvin moni heistä ehkä haluaa palata niin pian kuin mahdollista takaisin Ukrainaan. Sen takia olemme koettaneet löytää sellaisia nopeita ratkaisuja, joilla voimme varmistaa näitä palveluita ilman, että kaikkiin tarvitsee tehdä lakimuutoksia, [Timo Heinonen: Juuri näin!] mutta sen rinnalla me pohdimme, onko tarpeen joiltain osin tehdä myös lakimuutoksia, kuten esimerkiksi ministeri Andersson äsken totesi tämän varhaiskasvatusoikeuden osalta. Tätä työtä tehdään koko aika, ja toisaalta on niin, että jotta voimme varmistaa nopeasti palveluihin pääsyn, samaan aikaan sitten pohdimme, mitkä ovat sellaisia kohtia, missä olisi syytä tehdä tämmöisiä pysyviä lakimuutoksia.  

Sitten haluan nostaa vielä esiin sen, että minusta se olisi tärkeää, [Puhemies koputtaa] että voisimme tehdä sellaisen lakimuutoksen, että kaikille turvapaikanhakijoille annettaisiin se mahdollisuus työntekoon heti. [Leena Meren välihuuto.] 

Arvoisa puhemies! Oma kysymykseni on erityisesti ministeri Anderssonille, mutta ihan tähän alkuun vinkki ministeri Lindénille: Kun pohditte nyt sitä potilasturvallisuuden varmistamista terveydenhuollon työtaistelun aikana, niin kaivakaapa hallituksen esitys 153 vuodelta 2007. Itse esittelin sen, se on valmis siellä, tuokaa se nopeasti tänne. ”Se on tunnin työ”, siteeraten Krista Kiurua. [Ben Zyskowicz: Eivätkö demarit vastustaneet sitä?] 

Mutta se varsinainen kysymys ministeri Anderssonille: Sieltä Ukrainasta kun nyt tulee hyvin paljon naisia ja lapsia ja täällä on puhuttu siitä, että lapset tarvitsevat koulutusta, niin olen aivan varma, että siellä on myös sellaisia henkilöitä, jotka pystyisivät toimimaan opettajina. Olisiko mahdollista, että hyödynnettäisiin sitä opettajaosaamista, joka näissä hakijoissa ja tulijoissa on, koska lapselle pitäisi saada nopeasti sellainen turvallinen arki? — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Tosiaan tästä valmistavasta opetuksesta, johon jo aikaisemmin viittasin: Valmistavan opetuksen opettajille ei ole määritelty kelpoisuusehtoja erikseen, ja kun minä sanoin, että se on aika joustavaa ikään kuin sisällöltään myöskin, niin minun nähdäkseni se mahdollistaa kyllä kunnille sen, että voidaan hyödyntää esimerkiksi ukrainankielistä työvoimaa vaikkapa ohjaajina osana sitä koulupäivää ja sitä kautta ikään kuin yhdistää sekä ukrainan kielellä annettavaa tukea että sitten tietenkin myöskin sitä opetusta, mitä pitää antaa suomen ja ruotsin kielen taidoissa siellä, jotta myöskin niiden lasten osalta, jotka kenties tänne jäävät, huolehditaan siitä riittävästä kielitaidosta. Mutta minun nähdäkseni mikään ei siis estä kuntia hyödyntämästä ukrainankielistä työvoimaa, jos sellaista on tarjolla, ja minun ymmärtääkseni myöskin joissakin kunnissa näin on jo tehty.  

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä kysymyksen tasa-arvoministeriltä. Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja sanoi Ylen haastattelussa, että se, että nyt pystytään näin isoja määriä ihmisiä ottamaan vastaan suht ongelmitta, osoittaa kyllä sen, että tässä on rakenteellisesta rasismista kyse, kun silloin aikaisemmin 2015—2016 huomattavasti pienemmät määrät turvapaikanhakijoita muista maista tuottivat suuren kriisin. [Heli Järvisen välihuuto] Kun kaikki ovat hyvin suopeasti suhtautuneet näihin Ukrainasta tuleviin naisiin ja lapsiin ja sitä verrataan sitten tähän aikaisempaan maahanmuuttokriisiin, niin haluaisin kysyä ministeriltä: [Puhemies koputtaa] oletteko huomannut tätä rakenteellista rasismia ja kaksoisstandardia, ja yhtyykö Suomen hallitus Amnestyn näkemykseen? 

Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä. Naisten ja tyttöjen asema on tietysti erittäin tärkeää huomioida tässäkin kriisissä. Suomi on jo pitkän aikaa painottanut juuri sitä, että kriiseissä pitää ottaa huomioon tyttöjen ja naisten asema. Niin tehdään tässäkin kriisissä. 

Sitten mitä tulee rasismiin, niin hallitus toimii hallitusohjelman mukaisesti. Autamme hädässä olevia, ja tässä salissakin vallitsee erittäin suuri yhteinen mielipide siitä, että Ukrainan pakolaisia pitää nyt auttaa. Tiedämme kaikki, että siellä iso osa näistä pakolaisista on tyttöjä ja naisia, ja heitä hallitus auttaa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Missä vanhukset? — Sebastian Tynkkynen: Ettehän te vastannut ollenkaan kysymykseen!] 

Arvoisa puhemies! Olemme tänään täällä eduskunnan lehtereillä nähneet eri-ikäisiä ihmisiä, myös lapsia. On hienoa, että me täällä Suomessa saamme rauhassa rakentaa isänmaatamme. 

Nyt ajatuksemme ovat erityisesti ukrainalaisten luona. Siellä kärsivät erityisesti pienet lapset, tytöt ja pojat, ja kaikenikäiset siviilit. Valitettavan moni ukrainalainen on joutunut pakenemaan kodistaan ja kotiseudultaan. On ollut liikuttavaa huomata, miten suomalaiset osaltaan ovat halunneet auttaa heitä. 

Parasta tietysti olisi, ettei kenenkään pitäisi paeta maastaan sodan tai vainon vuoksi. Tärkeitä kaikkien kannalta olisi, että Ukrainaan saataisiin mahdollisimman pian rauha. Tarvitsemme rauhanrakentajia. Rauhanneuvotteluja Venäjän ja Ukrainan välillä on käyty. Kysyn ulkoministeri Haavistolta: millä tavalla Suomi toimii rauhan välittämiseksi, ja miltä tilanne tällä hetkellä näyttää? 

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Aittakummulle erittäin ajankohtaisesta kysymyksestä. Parhaillaan ovat todella olleet menossa Ukrainan ja Venäjän väliset keskustelut, neuvottelut Istanbulissa toissa päivänä, ja niitä on sitten muulla tavoin jatkettu. Sain juuri tässä, kun istumme, Turkin ulkoministeriltä viestin, jossa hän eritteli niitä asioita, jotka vielä ovat auki näissä rauhanneuvotteluissa, ja sitä, mikä mahdollisesti näissä on sovittavissa. 

On erittäin tärkeää, että muun muassa Turkki, Israel ja Ranska ovat edesauttaneet näitä rauhanneuvotteluja. Nyt yhtenä kysymyksenä siellä on noussut kysymys turvatakuut antavista valtioista, jotka voisivat tällaisen rauhansopimuksen taata niin, että mikäli Ukraina päätyy tällaiseen neutraalin statukseen, niin on kuitenkin maita, jotka sen turvallisuuden takaavat tällaisessakin tilanteessa. Tämäntyyppisistä asioista rauhanneuvotteluissa puhutaan, ja Suomi tietysti antaa kaiken tukensa näille neuvotteluille. Mutta on hyvä muistaa, että Ukraina on näissä neuvotteluissa sitä vahvempi, mitä enemmän pystymme Ukrainaa tukemaan, ja sen vuoksi Ukrainan tuki [Puhemies koputtaa] juuri nyt on tärkeää. 

Kiitos, herra puhemies! Kun viranomaiset vatuloivat ja pyörivät byrokratian suossa, ovat kansalaiset ryhtyneet toimiin. On satoja perheitä, jotka ovat ottaneet näitä ukrainalaisia perheitä vastaan ja tällä hetkellä elättävät heitä. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta näille perheille myöskin jonkinnäköistä korvausta tästä työstä saadaan?  

Arvoisa puhemies! On todella hienoa ollut huomata se, miten suomalaiset ovat halunneet auttaa ukrainalaisia ja Ukrainasta sotaa pakenevia, ja esimerkiksi tällaista yksityismajoitusta ovat monet tarjonneet hätämajoitukseksi, ja en tiedä, ehkä jotkut pystyvät pidemmänkin aikaa majoittamaan. Silloin kun pakolainen on yksityismajoituksessa, niin hän on silti oikeutettu vastaanottorahaan, jos ei mene sinne vastaanottokeskukseen asumaan tai jos esimerkiksi näillä järjestelyillä, mitä nyt kuntien kanssa haluamme tehdä, ei sitä majoitusta saa, mutta yksityishenkilöille ei makseta korvausta majoittamisesta, vaan me haluamme varmistaa, että majoituksen saa joko yhteistyöllä kuntien kanssa tai vastaanottokeskuksissa. Jos sen lisäksi tai sen rinnalla haluaa yksityismajoitusta tarjota, tai vastaanottokeskukset voivat tehdä [Puhemies koputtaa] sopimuksen näitten yksityisten majoittajien kanssa, niin se on toinen asia, mutta yksityishenkilöille emme korvauksia näistä maksa.  

Arvoisa puhemies! Mikään järjestelmä ei kestä, jos sitä ylikuormitetaan. Se romahtaa. Näin uhkaa käydä myös Suomen julkiselle sektorille, hyvinvointivaltiolle. Lastensuojelu ja ikäihmisten palvelut ovat kriisissä. 

Perussuomalaisten mielestä järjestelmämme väärinkäyttö, yhteisten verorahojen tuhlaaminen suomalaisten kannalta toisarvoisiin kohteisiin ja resurssien tehoton käyttö on lopetettava. Julkiset menot on aina mutta erityisesti kriisissä pistettävä tärkeysjärjestykseen. Muuten me emme kykene huolehtimaan suomalaisten turvallisuudesta, hyvinvoinnista emmekä kykene auttamaan ukrainalaisia lapsia ja naisia, vaikka kuinka haluaisimme. 

Arvoisa ministeri Saarikko, julkinen talous oli jo ennen koronaa ja ennen sotaa syvissä ongelmissa. Voisitteko te nyt lopultakin harkita julkisten menojen pistämistä tärkeysjärjestykseen? 

Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron jälkeen jäämme todella mielenkiinnolla odottamaan perussuomalaisten leikkauslistaa näinä aikoina. Otammeko pois sosiaaliturvasta, jätämmekö maatalouden tukipaketin toteuttamatta, vai mikä on kohteenne, jotta pakolaisten auttamiseen riittää rahaa? [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] 

Siinä, edustaja, te olette aivan oikeassa, että Suomen julkinen talous on ollut alijäämäinen — menojen ja tulojen epäsuhta on ollut olemassa — toistakymmentä vuotta. Siksi minusta paras lääke julkisen talouden hoitoon veronkorotusten tai leikkausten sijaan on talouden kasvu. Ja on erittäin mieluisaa kertoa, että kiitos suomalaisten yritysten, jotka työllistävät, meidän työllisyysasteemme ja työllisten määrä ovat ennätyksellisen korkealla. Mistä meillä vielä uupuu, niin me tarvitsemme lisää investointeja, parempaa tuottavuutta ja sitä kautta syntyvää talouden kasvua. Näihin teemme satsauksia tulevassa ensi viikon kehysriihessä. Sitä odotellessa keskityn odottamaan [Puhemies koputtaa] perussuomalaisten leikkauslistaa. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä — Leena Meri: Kerroin eilen muutaman!] 

Arvoisa puhemies! Me emme saa unohtaa haavoittuvassa asemassa olevia pakolaisia, niitä vanhempansa menettäneitä lapsia, ikäihmisiä ja sodassa vammautuneita. Heistä valtaosa on jäänyt Ukrainaan tai Ukrainan naapurimaihin. On välttämätöntä, että tämä taakka jaetaan yhteisvastuullisesti Euroopan unionissa ja autetaan apua tarvitsevia. Kysynkin, miten hallitus aikoo vaikuttaa Euroopan unionissa, jotta nämä kaikkein hädänalaisimmat ihmiset saadaan turvaan ja saadaan heille apua menemään perille. 

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että tätä taakkaa jaetaan Euroopan unionissa yhteisesti, mutta tuolla Ukrainassa ovat tälläkin hetkellä liikkeellä keskeiset kansainväliset apujärjestöt — Unicef, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja kansainvälinen Punainen Risti — ja pidämme näihin jatkuvasti yhteyksiä ja pyrimme auttamaan heitä tekemään sitä työtä, jota siellä kentällä voidaan tehdä. Tällä hetkellä, niin kuin hyvin tiedätte, on parhaillaan keskustelua siitä, voisiko Mariupolista saada turvalliset käytävät siviileille, niin että siviilit pääsisivät sieltä turvaan, ja kaikin tavoin tietysti tuemme järjestöjen työtä tässä, että nämä turvalliset käytävät Mariupolista ja muista kaupungeista siviileille toteutuisivat. Sen jälkeen on sitten kysymys kaikesta siitä humanitäärisestä ja lääketieteellisestä avusta, joita juuri nämä heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, kun pääsevät sieltä loukusta pois, tarvitsevat. Teemme kaikkemme, että järjestöt pystyisivät auttamaan näitä sekä siellä Ukrainassa että sitten naapurimaissa, kuten Puolassa, jonne näitä haavoittuvia ihmisiä myöskin koko ajan tulee.