Arvoisa puhemies! Koulukiusaaminen on liian yleinen ongelma, aivan liian yleinen. Me päätöksentekijät emme voi vain katsella sivusta kiusaamista. Sitä tapahtuu aivan kaikkialla päiväkodeista korkeakouluihin. Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Tämä pätee myös kiusaamiseen: jos kouluissa ja päiväkodeissa kiusaamiseen ei puututa, kiusaaminen jatkuu. Aikuisikään mennessä tulisi oppia tarttua päähän sen verran, että ketään ei kiusata missään eikä mistään. Ongelma rehottaa edelleen, joten nyt tarvitaan konkreettisia uusia keinoja siihen puuttumiseksi.  

Koulukiusaaminen on valtavan vakava ongelma, ja sen seuraukset ovat pysähdyttävät. Kiusaaminen saattaa vaikuttaa uhriin läpi elämän ja se johtaa tutkitusti usein vakaviin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin sekä lisää syrjäytymisriskiä, jos siihen ei puututa tarpeeksi tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Henkilötasolla kiusaaminen aiheuttaa valtavasti inhimillistä kärsimystä, ja yhteiskunnalle siitä seuraa merkittävä hintalappu. Tässä muutamia painavia syitä, miksi asian suhteen pitää ryhtyä toimeen ja saada tuloksia aikaan. 

Lakialoitteeni koulurauha-asiamiehestä tähtää koulukiusaamisen kitkemiseen. Ehdotan aloitteessani, että jokaisen kunnan tulisi nimittää koulurauha-asiamies. Koulurauha-asiamiehen tehtävä olisi neuvoa kouluja koulurauhaan tai kiusaamiseen liittyvissä asioissa sekä ratkoa kiusaamistapauksia ulkopuolisena asiantuntijana. Lisäksi koulurauha-asiamies seuraisi koulurauhan toteutumista sekä laatisi kunnan sivistyslautakunnalle ja valtuustolle vuosittain kertomuksen koulurauhan tilasta ja kehityksestä sekä toisi esille mahdolliset kehitysehdotukset.  

Koulurauha-asiamies voi olla joko päätoiminen tai sivutoiminen työntekijä tai yhdistettynä johonkin muuhun kunnan virkaan. Tätä kohtaa mietin moneen kertaan pätevyyden näkökulmasta. Tulin siihen lopputulokseen, että liian tiukat pätevyysvaatimukset aiheuttaisivat erityisesti pienissä kunnissa päänvaivaa. Lisäksi sopivaa koulutustaustaa koulurauha-asiamiehelle on haastavaa määritellä. Soveltuva korkeakoulututkinto voi tarjota riittävän käytännön pätevyyden, mutta niin voi myös vuosien kokemus nuorten parissa tehdystä työstä. Uskon, että kuntien tahto palkata parhaat voimat tärkeän työn tekemiseen koulukiusaamisen kitkemiseksi motivoi panostamaan rekrytointiin ja valitsemaan pätevät henkilöt pestiin. 

Arvoisa puhemies! Rehtoreilla ja opettajilla on kädet täynnä hommia päätehtävänsä toteuttamisessa, ja kiusaamistapauksiin puuttuminen vaatii monesti paljon aikaa ja voimavaroja. He tarvitsevat tukea erityisesti hankalimpien tapausten selvittelyyn. Kiva Koulu -ohjelma ja muut kiusaamisen vastaiset ohjelmat ovat ihan hyviä, mutta ne eivät tuo välttämättä sitä konkreettista apua ongelmatilanteiden setvimiseen. Koulurauha-asiamies tuo juuri tähän helpotuksen ulkopuolisena asiantuntijana. Lisäksi koulurauha-asiamies seuraisi järjestelmällisesti koulurauhan toteutumista ja kiusaamista sekä tarjoaisi ajankohtaista tietoa kuntien päättäjille päätöksenteon tueksi. Uskon, että moni opettaja olisi tyytyväinen, jos saisi lisää apua kiusaamisen ongelman kanssa painimiseen. 

Luin tällä viikolla Ylen jutun, jota varten oli tehty laaja selvitys suomalaisten koulujen tilanteesta. Muun muassa opettajien työhyvinvoinnin hälyttävä tila ja ylisuuret ryhmäkoot monissa kunnissa nousivat esille. Haastava tilanne kouluissa ei ainakaan helpota kiusaamiseen puuttumista. Toivon todella, että koulukiusaamisen taklaamiseksi saataisiin konkreettista tukea pelkän myötätunnon lisäksi. 

Arvoisa puhemies! Syy, minkä takia lähdin tämän lakialoitteen laatimiseen, oli seuraavanlainen: Olen ollut nyt sivistysvaliokunnassa noin seitsemän vuotta, ja tämä koulukiusaamisasia on tullut aina silloin tällöin esille sieltä kansan syvistä riveistä. Viime tammikuussa kävin parin perheen luona, joiden lasta on kiusattu jo pitkän aikaa koulussa. Seuraavaksi puhuin edustaja Toimi Kankaanniemen kanssa, joka Jyväskylässä on joko tehnyt tai tekemässä tällaista samantyyppistä aloitetta, ja hänen kanssaan keskustellessani mietin, että tämän pitäisi olla ihan koko Suomen laajuinen. Ja niin sitten laitoin Facebookiin ennen pääsiäistä oman puhelinnumeroni ja toivoin mahdolliset yhteydenotot, jos halutaan tästä asiasta keskustella. Facebook niin sanotusti räjähti — tarkoittaa sitä, että yhteydenottoja tuli satoja, ja niitä tulee vielä tänä päivänä. Elikkä niitä on tullut nyt jo pääsiäisestä lähtien runsaasti yli kuukauden, puolitoista kuukautta. Ne tapaukset, joissa kiusaaminen tapahtuu ja on tapahtunut, ovat olleet monessa suhteessa hyvin rajuja: fyysisesti käydään käsiksi, henkisesti, hyvin monentyyppistä. Monet kiusaamistapaukset ovat jatkuneet jopa vuosia.  

Totta kai monessa koulussa on asia hoidettu hienosti ja kiusaaminen saadaan lopetettua, mutta on myös valitettavasti niitä kouluja, joissa tähän asiaan ei ole paneuduttu kovin vakavasti tai se on sivuutettu ja osittain jopa laitettu maton alle ja odotettu, että kyllä asia sitten selviää aikanaan. Ja koska näitä tapauksia on tullut niin paljon, niin ajattelin, että yksi hyvin tärkeä toimenpide tässä asiassa, kun tarvitsemme erilaisia käytäntöjä kiusaamisen kitkemiseksi, olisi tällainen lakialoite koulurauha-asiamiehestä.  

Tämän asian suhteen on myös tullut sellaista palautetta, että totta kai myös kiusaaja tarvitsee sitä apua ja kiusaajan kodissa on usein ongelmia, minkä takia kiusaaja kiusaa. Mutta tämä asia on niin tärkeä ja koskee välillisesti ihan kaikkia suomalaisia, joten toivon, että myös tämä lakialoite otetaan vakavasti ja lähdetään toimeen. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Kiitos aivan alkuun edustaja Elomaalle tästä erittäin hyvästä lakialoitteesta, jonka olen itsekin muiden perussuomalaisten kansanedustajien tavoin allekirjoittanut. Kuten edustaja Elomaa edellä totesi, kiusaaminen on todellakin vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka monesti voi johtaa muun muassa syrjäytymiseen. Kiusaaminen on valitettavasti saanut myös uusia muotoja muun muassa sosiaalisen median käytön jatkuvan laajenemisen kautta, ja näyttääkin siltä, että kiusaamisen ehkäiseminen ja kiusaamistapausten selvittely on jopa vaikeutunut entisestään, kun vanhemmilla tai opettajilla ei aina ole mahdollisuuksia tai konkreettisia keinoja niihin puuttua. 

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Elomaakin tässä edellä toi esille, toisinaan esimerkiksi kouluissa myös pelätään vanhempien reaktioita näissä kiusaamistapausten selvittelyissä ja yritetään jopa hyssytellä selvätkin kiusaamistapaukset maton alle. Se ei tietenkään missään tapauksessa ole oikein. Siksi nyt tarvitaankin konkreettisia toimenpiteitä ja keinoja, ja tämä edustaja Elomaan esittämä ulkopuolinen asiantuntija voisikin helpottaa merkittävästi tällaisten hieman vaikeampien kiusaamistilanteiden oikeudenmukaista ratkaisemista.  

Perussuomalaiset ovat muutenkin vaatineet monessa yhteydessä ja moneen otteeseen tiukkaa puuttumista kiusaamistapauksiin ja myös muun muassa opettajille konkreettisempia keinoja niihin tarttumiseen. Totta kai myös vanhemmilla on suuri vastuu siitä, miten he lapsensa kasvattavat, ja sekin tuli tässä edustaja Elomaan hyvässä puheenvuorossa esille. Hän viittasi tähän, että myös kiusaajilla monesti voi olla sellainen tausta, että heidänkin asiaansa pitää yhteiskunnan helpottaa, mutta ensisijaisesti tietysti täytyy varmistua siitä, että näitä kiusaamistapauksia ei edes esiinny. 

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että toivon edustaja Elomaan lakialoitteelle asiallista ja menestyksellistä valiokuntakäsittelyä. 

Arvoisa puhemies! Meillä on lakialoite, joka todellakin koskettaa hyvin laajaa joukkoa, ja voidaan sanoa, niin kuin aloitteessakin sanotaan, että koulukiusaaminen on vakava ongelma. Se on vakava ongelma siellä yhteisössä mutta erityisen vakava se on tietenkin henkilölle, joka joutuu kiusaamisen kohteeksi, sillä kiusaamisella on todellakin pitkäkestoiset seuraukset. 

Tässä aloitteessa sanotaan, että ”koulukiusaamisen ehkäisyyn ei olla toistaiseksi löydetty tarpeeksi tehokkaita keinoja”. Onkin hyvä, että erotetaan erikseen ehkäisy, millä pyritään puuttumaan siihen, että kiusaamista ei olisi tai se tunnistettaisiin, tai toisaalta sitten siihen, että mikäli kiusaamista esiintyy, niin jokaiseen kiusaamiseen puututaan. Koulussa pitää olla nollatoleranssi kiusaamisen kanssa. Mutta tässä yhteydessä on hyvä todeta se, että kouluissa on hyvin erilainen toimintakulttuuri siinä, kuinka ongelmia yleensäkin ratkotaan, kuinka ongelmat tunnustetaan.  

Kiva Koulu -ohjelma mainittiin tuossa, ja minä itse olen hyvin vahva Kiva Koulu -kannattaja, mutta harmissani olen siitä, että nyt koulut ovat yksinomaan rekisteröityneet Kiva Kouluiksi mutta eivät toteuta sitä varsinaista Kiva Koulu -ohjelmaa — eivät toteuta juuri sitä ennalta ehkäisevää työtä ja ohjelmaa, mikä siihen Kiva Koulu -malliin kuuluu.  

Siinähän on monella tasolla toimintaa:  

Ensinnäkin Kiva Koulu -ohjelmassa saadaan koulun henkilökunnalle tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta ja tällä Kiva Koulu -mallilla pyritään sitouttamaan koko koulun henkilökunta tähän kiusaamisen vastaiseen työhön. Eli siihen kuuluu koko koulun henkilökunta, ei yksinomaan opettajat. Sen lisäksi oppilaille on tämä ennalta ehkäisevä ohjelma, jossa oppituntien tai teemapäivien muodossa käydään asiaa läpi eli keskustellaan, harjoitellaan toista kunnioittavaa käytöstä, ryhmässä toimimista sekä kiusaamisen tunnistamista ja tehdään erilaisia harjoituksia ja ryhmätöitä.  

Sitten on tämä toinen osio, näitten kiusaamistapausten ratkominen. Kouluun muodostetaan tiimi, johon kuuluu opettajajäseniä ja mahdollisesti myöskin kuraattori, voi olla koulupsykologi, eli joku koulun Kiva-tiimin aikuisista on tietyllä tavalla aloitteessa ehdotettu koulurauha-asiamies. Eli tietyllä tavalla jokaisessa koulussa on koulurauha-asiamies, hän on nyt vain sen Kiva-tiimin veturiopettaja tai veturityöntekijä, joka ottaa jokaisen kiusaamistapauksen käsittelyyn. Ja tässä Kiva Koulu -mallissahan on niin, että jokainen käsitelty tapaus tarkasti dokumentoidaan ja sitä seurataan, niin että kiusaaminen ei sitten jatkuisi. Mutta jos tämä jatkuu, niin sitten se on siirrettävä koulun oppilashuoltotyön käsiteltäväksi. Ja ottaisin vielä esille sen, että vakavissa kiusaamistapauksissa ei pidä ollenkaan epäillä, etteikö myöskin poliisista voisi olla hyötyä. 

Otan vielä tähän koulukulttuuriin liittyvän asian: jos koulussa käytetään tämän Kiva-toiminnan lisäksi vertaissovittelua — eli vertaissovittelussa ratkotaan niitä ongelmia, jotka eivät täytä sitä kiusaamisen kriteeristöä vaan ovat näitä arkipäivän kahnauksia, mitä koulussa sattuu — oppilaat oppivat käsittelemään ongelmatilanteita ja auttavat toisiaan ratkomaan sitten mahdollisia kiusaamisen esiasteita. 

On hyvä myöskin huomata se, että sinne kouluun siirtyy paljon sellaista, joka tapahtuu oppilaiden vapaa-aikana. Edustaja edellä jo mainitsi netin ja verkossa kiusaamisen, ja tämä kaikki, mitä vapaa-ajalla tapahtuu lasten välillä, tietenkin siirtyy sinne kouluun. Näen, että kouluväen on syytä puuttua myös sellaisiin vapaa-ajalla tapahtuviin kiusaamisiin, jotka vaikuttavat todellisesti sinne koulutyöhön. 

Kiusaaminen ja kiusaamisen ehkäisy on koko kouluyhteisön asia. Se on oppilaitten, henkilökunnan ja oppilaiden vanhempien asia. Aloite on sinänsä hyvä, mutta en missään tapauksessa kannata uuden virkamiehen nimittämistä tehtävään. Näen niin, että tämä asia pitää hoitaa siellä yhteisön sisällä eikä ulkopuolelta tulevan virkamiehen avulla. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Parviaisen puheenvuoroa oli ilo kuunnella. Se oli aivan erinomainen. 

Näen niin, että tämä edustaja Elomaan esittämä koulurauha-asiamies voisi pikemminkin tukea tuota hyvää kehitystä ja koordinoida sitä ylempää. Tässähän ei edellytetä, että välttämättä uusi henkilö palkataan siihen vaan sitä tehtävää voisi joku jo olemassa oleva viranhaltija hoitaa. 

Tämä itse aihe on onneksi hyvin ajankohtainen ja keskustelua herättävä, niin kuin kävi ilmi tuosta edustaja Elomaan saamasta palautteestakin. Siitä palautteesta kävi oikeastaan hyvin ilmi, miten pitkään koulukiusatuksi tuleminen vaivaa ihmistä. Tiedetään, että lapset ja nuoret ovat hyvin herkkiä psykologisesti ja tällainen asia kyllä voi vaikeuttaa sitä kasvua, pienikin kiusaaminen saati sitten suurempi kiusaaminen tai jatkuva kiusaaminenhan voi lähestulkoon pilata jonkun nuoren elämän. Siksi on tärkeää, että tähän otetaan nollatoleranssi ja pohditaan näitä uusia lähestymistapoja. 

Perussuomalaiset edellyttävät hyviä käytöstapoja Suomen koululaisilta, ja me haluamme, että Suomen kouluissa on koulurauha niin välitunneilla kuin oppitunneillakin. Tahdomme, että opettajia kuunnellaan, eli oppilaat eivät saa siis myöskään häiritä tai kiusata opettajia, vaan meistä tarvitaan kuria sen verran, että nuoret myös tottelevat opettajia. Tämäkin puoli on tärkeä. 

Mietin, että kun tässä lakialoitteessa esitetään tätä koulurauha-asiamiestä kunnalliseksi, tokihan tässä maakuntauudistuksen toteuduttua sitä voi pohtia myös, voisiko siinä olla rooli maakunnalla näin jatkovalmistelun kannalta. Mutta ehdottomasti kannatan tätä lakialoitetta. 

Arvoisa puhemies! Jokaisella on oikeus koulurauhaan, ja kiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi ihan joka puolella yhteiskuntaa. Jokainen tarvitsee kavereita, yhteisöjä, joihin kuulua, sekä kokemuksen siitä, että elää turvallisessa ympäristössä. Politiikalla ei voida poistaa yksinäisyyttä tai tuottaa onnellisuutta, mutta edellytyksiä hyvälle elämälle sillä voidaan luoda, ja kiusaamisen ehkäiseminen on juuri tätä edellytysten luomista.  

Niin kuin tiedämme, ponnisteluista huolimatta kiusaaminen on edelleen vakava ongelma ihan liian monen lapsen ja nuoren elämässä. Haasteena on se, että kiusaamisen uudet muodot ylittävät oppilaitosten rajat. Kiusaamista tapahtuu kasvavassa määrin sosiaalisessa mediassa. Kiusaamisen ehkäiseminen ja kiusaamiseen puuttuminen vaativat koko ajan uusia keinoja meiltä aikuisilta. Kouluista pitää tehdä esimerkillisen kiusaamisvapaita yhteisöjä, koska se koulurauha on ihan jokaisen oppilaan ja myöskin opettajan luovuttamaton oikeus. 

Vastuu koulurauhasta ja turvallisesta oppimisesta on ihan koko kouluyhteisöllä ja ympäröivällä yhteiskunnalla, korostaen myöskin huoltajien keskeistä roolia kasvattajina. Kiusaamiseen puuttuminen on kuitenkin ennen kaikkea koulujen, päiväkotien ja oppilaitosten koko henkilökunnan tehtävä, ja on tärkeätä myöskin antaa henkilökunnalle riittävät työkalut puuttua siihen kiusaamiseen. Puuttumattomuuden kulttuuria ei pidä sallia yhteisöissä, joiden tehtävänä on kasvattaa meidän lapsia ja nuoria kohti vastuullista aikuisuutta. Samalla myöskin toimiva yhteydenpito lasten ja nuorten vanhempiin sekä koko yhteisön tiedossa olevat toimintasäännöt ehkäisevät jo olemassa olevaa kiusaamista. Sen takia myöskin järjestyssäännöt ovat kouluissa tärkeitä. 

Kiusaamiseen on todellakin mahdollista vaikuttaa, mutta se edellyttää suunnitelmallista ja systemaattista työtä, ja uskon, että tuo edustaja Elomaan ehdotus koulurauha-asiamiehestä voisi olla hyvä apu, että tässä päästään eteenpäin.  

Nyt meillä on eduskunnan käsittelyssä tällä hetkellä uusi varhaiskasvatuslaki, ja olen todella iloinen, että sinne on pykäliin nyt ensi kertaa kirjoitettu tuo kiusaamiseen puuttuminen myöskin varhaiskasvatuksessa. Lukiolaissa, joka meillä myöskin on käsittelyssä, on hyvin löyhä kirjaus kiusaamiseen liittyen, ja esimerkiksi Lukiolaisten Liitto on toivonut, että siihen tulisi parempi kirjaus. Myöskin lukiolaiset tarvitsevat lain suojaa siihen, että kiusaamistapauksiin myöskin lukioissa puututaan. 

Avainroolissa on tietenkin toimiva oppilas- ja opiskelijahuolto läpi meidän koko koulutusjärjestelmän, sillä se ehkäisee pahoinvointia, ja myöskin tämmöinen yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö, joka kohdistuu koko kouluyhteisöön, ehkäisee kiusaamista ja ongelmia ja edistää sitä varhaista puuttumista. On todella tärkeätä, että meillä oppilas- ja opiskelijahuolto toimii hyvin ja on riittävästi resursoitua, jotta sitten voidaan myöskin tähän kiusaamiseen puuttua ja jotta lapset ja nuoret pääsevät sinne asiantuntijoiden neuvottavaksi ja sitten annetaan niissä kiusaamistilanteissa tukea sekä kiusaajille että kiusatuille.  

Arvoisa rouva puhemies! Koulukiusaaminen on vakava ongelma, ja toki sitä on ollut kaikkina aikoina olemassa. Ei ole vain meidän aikamme ilmiöstä kysymys. Kouluissa on aina ollut tällaisia tapauksia, joissa joku oppilas on joutunut isompiensa kiusaamaksi taikka jotain muuta vastaavaa, joko yhden henkilön tai useamman henkilön kiusaamaksi. Mutta voi sanoa, että tänä päivänä meillä ovat nämä kiusaamisvälineet, tämä sosiaalinen media ja muut viestintävälineet, tulleet mukaan, ja se on tehnyt tästä asiasta aika vakavan ilmiön ja pahimmillaan johtanut karmeisiin seuraamuksiin. 

Aivan kuten edustaja Ulla Parviainen omassa puheenvuorossaan sanoi, karmeimmat tapaukset, pahimmat tapaukset toki pitää hoitaa niin, että ne menevät poliisin tutkittavaksi. Kyllä ne ovat semmoisia vakavia juttuja, että niihin pitää puuttua kovalla kädellä. Mutta ennen kuin niin pitkälle on menty... Luin juuri netistä tästä Kiva Koulu ‑hankkeesta, jota Turun yliopistossa on kehitetty, toimintatapamenetelmä, jossa ihmiset saatetaan yhteistyöhön ja kiinnittämään huomiota tähän kiusaamistilanteeseen yleensä kouluissa. Mielestäni ainoa tehokas tapa tähän puuttua on se, että niin opettajat kuin oppilaat ja oppilaiden vanhemmat, kaikki otetaan tähän työhön mukaan ja tehdään kaikille tiettäväksi sen koulun alueella, että tässä koulussa ei ketään kiusata ja kaveria autetaan aina.  

En usko siihen, että millään virkamiehellä tähän pystyttäisiin ratkaisu tuomaan, vaan käytettäkööt ne rahat, jos on kunnalla varaa käyttää lisää sivistystyöhön, vaikka sitten esimerkiksi varhaiskasvatukseen taikka sitten koululuokkien ryhmäkokojen pienentämiseen. Käytettäkööt ne sitten sinne ja kehitettäköön näitä yhteistyömuotoja oppilaiden, oppilaiden vanhempien ja opettajien välillä niin, että pidetään niitä yhteisiä palavereja ja ollaan tietoisia ongelman vakavuudesta. Sitten ne kaikkein vakavimmat tapaukset, joita ikävä kyllä Suomessa muutamia aina silloin tällöin tulee ihan julkisuuteen saakka, ovat sitten selkeästi poliisiasioita, ja niihin pitää puuttua kovalla kädellä.  

Jos lapsen elämä pienestä lähtien on vaikeaa, niin sen voi kuvitella, mitä sitten aikuisen ihmisen osalta se elämä on, kun ison paineen alla ikänsä elää. Niihin pitää puuttua heti, ja pitää puuttua nimenomaan niissä luokissa, oppilaiden ja opettajien ja vanhempien kesken.  

Arvoisa puhemies! Jokaisella tulisi olla oikeus turvalliseen opiskelu- tai työympäristöön. Koulurauha rakoilee, ja ratkaisuja on löydettävä. Viime aikoina on uutisoitu, että osassa kunnista perusopetuksen ryhmäkoot ovat hälyttävän suuret. Tämä vaikuttaa merkittävästi myös koulurauhaan. Isompaan ryhmään mahtuu todennäköisemmin enemmän kiusaajia joukkoon, ja samanaikaisesti opettajat ovat kuormitetumpia opetustyön puolesta ja aikaa kiusaamistapausten perusteelliseen selvittelyyn on rajallisesti. 

Me perussuomalaiset olemme jo pitkään kantaneet huolta liian suuriksi paisuneista opetusryhmistä. Perusteita ryhmäkokojen pitämiseksi kohtuullisina ei ole vaikea keksiä: koulurauha, opetuksen laatu ja opettajien jaksaminen — tässä muutama. Mielestäni hallituksen tulisi toimia aktiivisesti, jotta opetusryhmät saataisiin pienemmiksi niissä kunnissa, joissa ongelmia ilmenee. Näin luotaisiin paremmat edellytykset puuttua myös koulukiusaamiseen. 

Ongelma on vakava ja valtava. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista joka neljäs on kiusaamisen uhri. Kiusaamismuodot, mistä minä sain viestejä Facebookissa, puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä, ovat muun muassa seuraavia: nettikiusaamista on paljon, tavaroiden piilottamista, otetaan kiusatulta kännykkä ja tilataan sillä tavaraa, jätetään yksin, kaveripiiristä irrotetaan niin, ettei oteta porukoihin mukaan, levitellään vääriä juoruja, käydään käsiksi, pahoinpidellään ja tuhotaan omaisuutta. Ja kun kysyttiin, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun olet kertonut kiusaamisesta, niin noin 30 prosenttia ilmoitti, että kiusaaminen on jatkunut tai pahentunut. Tämä on hälyttävä luku ja kertoo siitä, kuinka kiusaamiseen puuttumiseen tarvitaan uusia keinoja. 

Edustaja Hoskonen toi esille sen, että asia pitää ratkaista vanhempien, koulun ja opettajien keskuudessa. Tätä lakialoitetta tehdään nyt sen takia, että tämä ei toimi tällä hetkellä kunnolla. Tarvitaan uusia keinoja. Hallituksen on nyt kunnolla tartuttava toimeen ja tämän asian ytimeen. Pelkkä työryhmä raportteineen ei kiusattuja auta, vaan tarvitaan vahvoja konkreettisia uudistuksia kiusaamisen kitkemiseksi. 

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitän: Edustajat Savio, Tavio, Parviainen, Eloranta ja Hoskonen, kiitos näistä puheenvuoroista. On todella tärkeä asia ja hienoa, että olette olleet täällä salissa puhumassa asiasta. — Kiitos.