Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2019 neljänneksi lisätalousarvioksi.
Täällä mainitaan tasa-arvopalkinto, ja edustaja Ikonen, otitte myös tämän asian esiin: saimme juuri eilen kuulla verotiedot, ja sieltä huomasimme, että kyllä ne huipputienaajat ovat niitä miehiä. Eiköhän tehdä tällainen tasa-arvoteko ja kannusteta niitä meidän tyttäriä myös siellä kodeissamme osallistumaan ja opiskelemaan entistä enemmän niitä luonnontieteitä — matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa — jotta sitä kautta ne tiet kulkisivat myös näihin työpaikkoihin, yrittämiseen ja mahdollisuuksiin ja jotta sieltä verotiedoista löytyisi myös tulevaisuudessa naisia. Tästä keskusteltiin paljon eilen, ja mielestäni meillä on paljon tehtävää siinä. Tytöt ovat niitä sinnikkäitä opiskelijoita, menestyvät hyvin ja kirjoittavat hyvin ylioppilaskirjoituksissa, mutta jossakin tapahtuu jotakin, koska siihen se eteneminen sitten monesti päättyy. Mutta, arvoisa rouva puhemies, tämä oli kantani tähän tasa-arvopalkintoon. 300 000 euroa sille täällä myönnetään.
Nostaisin esiin muutaman teeman täältä lisätalousarviosta, muun muassa tämän sote-uudistuksen: sinne ollaan kohdentamassa 11,2 miljoonaa lisää rahoitusta, ja osa tästä rahoituksesta menee tietohallintoon ja tietojärjestelmiin. On erittäin tärkeää, että meille eduskuntaan tuodaan tieto siitä, millä tavalla sote etenee, jotta sama, mikä viime kaudella tapahtui, ei enää toistuisi. Kun täällä on keskusteltu, että ollaan vellottu suossa, niin kyllä minäkin koen, että sote-suossa sitä vasta oltiinkin, ja nyt on hyvin tärkeää, että samoja virheitä ei enää tehdä uudelleen. Siellä oli valinnanvapautta ja maakuntauudistusta eikä tiedetty, kuka puolue ja mikä puolue ajoi mitäkin. Mutta tärkeää on saada peruspalvelut kuntoon. Perussuomalaisille on erittäin tärkeää, että ihminen pääsee lääkärille, mutta huolissamme olemme, että hallituksen toimet tähän asiaan ovat riittämättömiä. 70 miljoonaa hankerahoitusta ja avustusta sote-keskusten kuntoon laittamiseksi ei ole riittävästi. Uusimaa on jo niin valtavan laaja alue, että täällä lääkärille pääsyn parantaminen vaatii ripeitä toimia. Mutta todellakin, tämä sote-asia.
No sitten pidän erittäin tärkeänä ja merkittävänä, että vihdoinkin Suomeen on kansallinen syöpäkeskus perustettu. 2014 tein asiasta kirjallisen kysymyksen ja monia talousarvioaloitteita myös, ja on hienoa, että asia on edennyt. Tulisi olla meidän kaikkien yhteinen tahtotila, että saadaan taivutettua syöpä, voitettua se, ohjattua mahdollisimman paljon resursseja tutkimukseen, hoitoihin ja siihen, että yhä useampi suomalainen parantuu tästä kirouksesta nimeltä syöpä. Se on mahdollista, ja meillä on huippuosaamista. Siitä kiitoksia, että sinne on resursseja kaikkien näiden vuosien aikana hallitus antanut.
On hienoa, että Kuopioon kohdennetaan resursseja — kiitos myös siitä — siihen kriisityöhön, mitä siellä tarvitaan, ja olisin halunnut myös kuulla, mitä muuta sinne Kuopioon kuuluu tällä hetkellä.
No, sitten tämä psykiatrinen hoito ja mielenterveyspalvelut Suomessa: tällä hetkellä suurin haaste on, että perustason mielenterveyspalvelut eivät ole toiminnassa sen enempää lapsille, nuorille kuin aikuisillekaan. Ja huolissani olen myös siitä laitoshoidon riittävyydestä Suomessa näihin psykiatrisiin ongelmiin, ja kannan huolta siitä, pääseekö sinne hoitoon.
Täällä hallinnon osiossa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla kerrotaan, että momentille myönnetään lisäystä 500 000 euroa liittyen ”tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon kustannuksiin niissä tapauksissa, kun henkilöllä ei ole kotikuntaa Suomessa eikä hoidon maksaja määräydy minkään muun lainsäädännön nojalla”. Eli tämä kirjaus tarkoittaa sitä, että laittomasti tai paperitta maassa oleskelevat, joilla ei ole statusta olla täällä Suomessa, ei kotikuntaa, ovat oikeutettuja pääsemään tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon ja meidän valtiomme sen kustantaa heille. Yritin kysyä tästä ministeriltä, mutta ymmärrän, ministeri Kiuru ei ollut paikalla, joten emme siihen vastausta saaneet.
Tämä asia näistä kustannuksista on noussut aikaisemminkin valiokunnassa esille, kun olemme käsitelleet lainsäädäntöä, se, millä tavalla ne kustannukset sitten loppujen lopuksi jakaantuvat: jäävätkö ne Suomen maksettaviksi vai anooko Suomi tai Kela sitten sieltä jostakin lähtömaista näiden kustannusten maksamista? Olisi hyvä käydä tästäkin keskustelua ja pohtia, että mitenkä tämä oikeastaan on.
Me kuulimme täällä, että vuonna 2008 oli viimeksi ylijäämäinen budjetti, jolloin palveluita pidettiin, ja siitä lähtien se velkaantuminen lähti. Kuulimme, että kaikkihan me olemme olleet siellä hallituksessa; voin kertoa, että me perussuomalaiset kuitenkin vähiten kaikista. Oikeastaan meidän paikkamme olisi nyt tuolla hallituksessa, olemmehan tällä hetkellä Suomen suosituin puolue. Mutta näillä mennään tällä kertaa, ja toivotaan, että hallitus tekee hyviä päätöksiä, ettemme velkaannu liikaa ja priorisoimme. Ja kyllähän te kaikki tiedätte, mistä perussuomalaiset priorisoisivat, jos siihen olisi mahdollisuutta. Mutta puhua me voimme: palveluja suomalaisille ja kaikille, jotka niitä tarvitsevat.