Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on lähtenyt liikkeelle vammaisen henkilön yhteydenotosta. Sain sähköpostin nuorelta, joka oli kovin halukas ja innostunut osallistumaan työelämään, mutta koki, että meidän nykyinen järjestelmämme ei anna hänelle siihen mahdollisuutta. Hän oli saanut paperit ja reitingit siitä, että hän oli pysyvästi osatyökykyinen ja tätä arviota vasten myös oikeutettu palkkatukeen. Ongelmana oli, että palkkatuki myönnettiin niin lyhyelle ajalle kerrallaan, että ne sopeuttamistoimet, joita työnantajan oli tehtävä, jotta hän pystyisi työpaikalla työskentelemään, muodostivat liian suuren esteen, jotta työnantaja olisi lähtenyt niitä näin lyhyeksi aikaa tekemään, kun ei ollut varmuutta siitä, onko osatyökykyisyyttä kompensoiva palkkatuki käytössä enää sitten jonkin ajan kuluttua.
Meillä on Suomessa valtavan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat töihin, jotka kykenisivät töihin ja jotka olisivat rikkaus meidän työmaillamme, meidän työmarkkinoillamme, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Usein kysymys on siitä, että henkilö joko pystyy työskentelemään vain osittain tai sitten henkilö vaatii sellaisia sopeutustoimia työpaikalta, joita työntekijöiden enemmistö ei tarvitse. Sen vuoksi nämä ihmiset jäävät haussa toisen jälkeen aina vapaista paikoista kilpailtaessa kakkoseksi. Meidän työmarkkinoillemme on myös ominaista, että useimmiten sisääntuloväylä työmarkkinoille tapahtuu aika pirstaleisen työelämän kautta. Nuoret menevät ensin vuokratyöfirmoihin, kiertävät yrityksestä toiseen, ja sitten jossakin natsaa sekä oma osaaminen että työnkuva niin hyvin yhteen, että se työpaikka jääkin pysyväksi. Näillä osatyökykyisillä, sopeuttamistoimia tarvitsevilla ihmisillä tämä väylä on käytännössä suljettu. He eivät pysty työskentelemään yhtä päivää tuolla ja ehkä kahta päivää tuolla toisaalla, vaan heidän matkansa työelämään täytyy kulkea pitkäjänteisemmän työsuhteen kautta.
Osa näistä osatyökykyisistä tarvitsisi tätä palkkatukea, vaikkakin pitkälle ajalle, niin ei kuitenkaan pysyvästi. He saattaisivat hyvinkin työskennellä myös avoimilla työmarkkinoilla ilman palkkatukea joskus tulevaisuudessa, kunhan sopeuttamistoimet on hoidettu. Osalla taas ei ole realistisia mahdollisuuksia koskaan päätyä avoimille työmarkkinoille, mutta se ei tarkoita, etteikö näille ihmisille itselleen ja suomalaiselle yhteiskunnalle olisi silti hyötyä siitä, että he palkkatuen turvin kykenevät työskentelemään välityömarkkinoilla.
Minä en tässä lakiesityksessä esitä pysyvää palkkatukea, vaikka kyseessä olisi pysyvästi osatyökykyinen henkilö, sen takia, että nykyinen maailma muuttuu niin nopeasti, että pysyvä on vaarallinen ja epäviisas sana. Kuitenkin on järkevää, että kompensaation työnantajalle takaava aika on pidempi kuin mitä se nykyisen järjestelmän mukaan on.
Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi sekä surun että ilon aihe on, että meillä arvostetaan työtä. Meillä arvostetaan työtä, mistä meidän vaurautemme pitkälti on peräisin, mistä meidän hyvinvointimme rakentuu, mutta meillä arvostetaan työtä myös niin, että monesti ihmisen on vaikea saada arvostusta ja löytää paikkaansa muuten kuin työelämän kautta. Niin kauan kuin työ ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole vain toimeentulon vaan myös osallisuuden edellytys todella monelle, niin kauan meidän pitäisi kyetä löytämään järjestelmiä, jotka takaavat työmarkkinoille pääsyn kaikille niille, jotka sinne haluavat.